Beowulf
Kuka kirjoitti muinaisenglantilaisen eeppisen runoteoksen? Alex Burghart kertoo eri teorioista.
Beowulf on kertomus matkoista. Matkoista kuningaskuntien ja kansojen välillä, ihmisten ja taruolentojen maailmojen, elämän ja kuoleman. Runon loppuessa nimihenkilö ja sankari, jota wyrm (lohikäärme, tai pikemminkin käärme) on haavoittanut kuolettavasti, sanoo, että kohtalo on surmannut koko hänen perheensä ja nyt hänen "on seurattava heitä".
Sillä anglosakseille elämän loppu oli vain uusi alku. Verbi "forþfaran" tarkoitti sekä kuolemista että lähtemistä matkalle. Joten Beowulfin kuollessa ja tarinan saavuttaessa loppunsa runon oma matka alkaa, ja se kuljettaa sankariaan vuosisatojen läpi. Ja ainakin kerran – satoja vuosia sen jälkeen, kun tuntematon runoilija oli antanut hänelle elämän – Beowulf oli vähällä kuolla uudelleen liekeissä…
Ashburnham Housessa Westminsterin lähellä raivosi tulipalo varhain lokakuun 23. päivän aamuna 1731. Siellä oli yhden Englannin tunnetuimmista muinaistutkijoista, Sir Robert Cottonin (1571–1631), kokoelma. Hänellä oli tähän aikaan Iso-britannian tärkein keskiaikaisten käsikirjoitusten arkisto. Palokunnan saapuminen kesti kauan, ja kokoelman vartijat saivat yrittää pelastaa niin monta kirjaa kuin paljain käsin ehtivät. Silminnäkijä näki kirjastonhoitajan, tohtori Richard Bentleyn, säntäävän talosta puristaen ainutlaatuista kreikkalaisen Raamatun käsikirjoitusta rintaansa vasten. Heidän ponnisteluistaan huolimatta viereisen Westminster Schoolin piha oli seuraavana päivänä muinaisten kirjoitusten tuhkan peitossa.
Yli neljäsosa kirjaston 800 teoksesta tuhoutui tai vahingoittui. Palovaurioilta säästyi vähäpätöisenä pidetty teksti, joka sai myöhemmin tunnuksen British Library Cotton Vitellius A.xv (fols. 132–201) – mutta joka tunnetaan paremmin eeppisenä runona Beowulf. Käsikirjoituksessa yhä erottuvat palojäljet vievät ajatukset 1600-luvun haudanryöstäjän Sutton Hoon suureen hautakumpuun kaivamaan ojaan, joka loppui vain senttien päässä haudatusta aarrelaivakätköstä. Molemmat muistuttavat huolestuttavasti kaikesta melkein kadottamastamme – ja kertovat surullisesti, miten paljon me todella olemme menettäneet.
Beowulf on tärkein yksittäinen englanninkielinen runo ennen Geoffrey Chaucerin teoksia
”Beowulf on tärkein yksittäinen englanninkielinen runo ennen Geoffrey Chaucerin teoksia 1300-luvulla.”
1300-luvulla. Se on vivahteikas kertomus voitoista ja tappioista, sanoista ja teoista ("worda ond worca", kuten runoilija sanoo), ihmisyydestä ajattomalla tavalla. Se on samalla kuitenkin myös historiallinen arvoitus. Sitä on todennäköisesti säilytetty jonkin Henrik VII:N 1500-luvulla lakkauttaman luostarin arkistossa, mutta sen kirjoittaja, synty, alkuperäinen lukijakunta ja syntyvuosi ovat kaikki täysin tuntemattomia.
Ajoituksen arvoitus
Ei siis ole ihme, että tutkijat ovat Beowulfin ensimmäisen painetun version ilmestymisestä 1800 luvun alussa lähtien yrittäneet määrittää runon syntyajankohtaa. Kiista on nyt jatkunut yli kahdensadan vuoden ajan, ja mielipide-erot kasvavat vuosi vuodelta. Mikäli yrityksissä määrittää syntyajankohtaa runolle kahdesta suohirviöstä ja aarretta vartiovasta lohikäärmeestä ylipäätään on mieltä, Beowulfin tapahtumat voidaan sijoittaa 500-luvun puoliväliin. Meille kerrotaan, että Beowulfin äidinisä, Hygelac, oli Etelä-ruotsissa asuvien geatien (göötit tai juutit, oppineet kiistelevät tästä) kuningas, ja samanniminen henkilö esiintyy Gregorius Toursilaisen (s. 594) historiassa, jossa hänet kuvataan 500-luvun ryöstelijäksi frankkien valtakunnassa.
Koska pakana-ajan anglosaksit eivät olleet kirjoitustaitoisia, tarina – ainakin kirjallisessa muodossaan – on ajoitettava vuoden 597 jälkeen, jolloin he alkoivat kääntyä kristinuskoon. Vihjeen myöhäisimmästä mahdollisesta ajankohdasta antaa itse käsikirjoituksen paleografinen tutkimus. Vertaamalla käsialaa muihin, varmemmin ajoitettuihin teksteihin, voidaan tehdä oletuksia ajankohdasta, jolloin runo kirjoitettiin muistiin. Se ei ole täsmätiedettä, mutta asiantuntijat ovat päässeet yksimielisyyteen, että käsikirjoitus on noin vuodelta 1000.
Tätä varsin laajaa aikaväliä, noin 400 vuotta anglosaksien historiaa, lähemmäksi emme pääse. Mutta keskiajan historian tutkijat eivät aina pitäydy varovaisuuden hyveessä, ja monet ovat uskaltautuneet tutkimaan rohkeita teorioita.
Cambridgen ja Notre Dame du Lacin professori Michael Lapidge on esittänyt kiehtovan teorian. Hän ehdottaa tietyllä
varovaisuudella, että runon mahdollinen tekijä voisi olla Malmesburyn apotti Aldhelm (kuoli n. 710). Apotti muistetaan ainutlaatuisena runoilijana ja kertojana, joka ujutti kristillistä sanomaa maallisiin kertomuksiin käännyttääkseen ihmisiä. Beowulfin runoilija tekee paikoitellen aivan samoin. Pakanalliseen menneisyyteen sijoittuva runo käyttää lyhyitä raamatullisia viittauksia: Grendelhirviö kuuluu "Kainin heimoon"; kuulemme luomisesta ja vedenpaisumuksesta, ja Beowulf uhrautuu lopussa aidossa kristillisessä hengessä.
Tohtori Sam Newton on esittänyt yhtä vakuuttavia arkeologisia ja maantieteellisiä todisteita, jotka liittävät runon 700-luvun Itä-angliaan, provinssiin, jolla on ollut merellisiä yhteyksiä Beowulfin kotiseutuun Skandinaviassa. Venehautoja esiintyy niin Sutton Hoossa, Ruotsissa kuin runossakin. Sutton Hoossa löytyi skandinaavisen tyylin muinaisesineitä. Newtonin mukaan East Anglian hallitsijat 700-luvulla, ns. wuffingit, olivat samoja kuin wulfingit (luultavasti Tanskasta), jotka mainitaan Beowulfissa, ja itäanglialainen runo on voinut saada
innoituksen Grendelin suon kuvaukseen valtakunnan itärajan synkiltä suoalueilta (nyk. Cambridgeshire).
Useimmat tutkijat ovat pitäneet epätodennäköisenä, että skandinaavien suurtekoja ylistävä runo olisi voitu laatia viikinkiajalla 800-luvun lopussa, kun Tanskan ja Norjan armeijat hyökkäilivät suureen osaan Britanniasta. Emme tietenkään saa ympätä aikakauden ihmisiin omaa ajatusmaailmaamme, ja olisi vaarallista olettaa, että kaikki ihmiset, jotka osasivat kirjoittaa muinaisenglantia, olisivat suhtautuneet skandinaaveihin kielteisesti.
Varmempaa näyttöä ajoituksesta ennen 900-lukua on ehkä esittänyt edesmennyt Patrick Wormland. Hän osoitti, että monet Beowulfin paikannimet esiintyvät muissa englantilaisissa lähteissä vain viikinkihyökkäyksiä edeltävältä ajalta. Mutta on yhä mahdollista, että tarinan todelliset luojat olivat tanskalaisten Englantiin asettuneiden soturien jälkeläisiä, jotka omaksuivat hyvät taidot muinaisenglannissa yhdessä kotimaansa suullisen perinteensä kanssa.
Valitettava totuus on, että Beowulfin syntyajankohta on ja pysyy meille tuntemattomana. Historiantutkijoiden on myönnettävä, ettei runoa voi sijoittaa täsmällisesti anglosaksien historiaan, koska se on aina ajankohtainen tarina ja helposti luotavissa uudelleen minä ajankohtana tahansa. Ehkä yhtä tärkeää on, ettemme tiedä tarpeeksi sen enempää runon kuvaamasta elämästä kuin anglosaksien elämästä eri sukupolvien aikana pystyäksemme päättämään, minne se parhaiten kuuluu.
Sen sijaan, että ajattelisimme jonkinlaista tolkienmaista hahmoa kyhäämässä sitä 900-luvun alussa, on luultavasti paras ajatella runoilijaa laatimassa omaa versiotaan aiemmasta teoksesta (hieman samoin kuin Shakespearen Kuningas Lear, joka perustuu Holinshedin Chroniclesiin, joka puolestaan perustuu Geoffrey Monmouthin teokseen, jonka lähteenä on voinut toimia tarina sittemmin kadonneessa tekstissä).
Kukin runossa yhteen punotuista tarinoista (mies taistelee yliluonnollisen vahvoja petoja ja merihirviötä vastaan ja tappaa käärmeitä) ja teemoista (petos, uskollisuus, urheus, avosydämisyys) on yhtä vanha kuin ihminen itse. Jossakin vaiheessa nämä ajatukset ja teot, "worda ond worca", liitettiin mieheen, jonka nimi oli Beowulf – ja sen jälkeen taru, kuten kaikki hyvät tarinat, sai kiinnostavuutta ja kasvoi yhä eeppisemmäksi. Näin nähtynä Cotton Vitellius A.xv on vain inkarnaatio pitkässä kehitystarinassa, joka alkoi kauan ennen kuin runo kirjoitettiin muistiin, ja on jatkunut meidän päiviimme asti menestyksekkäinä 3D-elokuvina, jotka kukin kuljettavat arvoituksellisen tarusankarin tarinaa eteenpäin.
Alex Burghart on yksi Prosopography of Anglo-saxon Englandin (www.pase.ac.uk) tekijöistä; se on tietokanta ajankohdan kaikista tunnetuista henkilöistä.