Tol­kien ja an­glo­sak­sit

Kes­ki-maan ku­va myö­häis­kes­kia­jas­ta – ja to­del­li­suus

Viikingit Lahtevat Lanteen - - Anglosaksit / Pimeä Puoli -

John Ro­nald Reuel Tol­kien oli Raw­lin­son and Bosworth Pro­fes­sors­hip of An­glo-saxon Ox­for­din yli­opis­tos­sa vuo­des­ta 1925 eläk­keel­le siir­ty­mi­seen­sä vuon­na 1959. Hän jul­kai­si si­nä ai­ka­na kir­jo­ja, jot­ka te­ki­vät hä­nes­tä kuu­lui­san: Ho­bit­ti eli Sin­ne ja ta­kai­sin ja Ta­ru sor­mus­ten her­ras­ta. Tol­kien (1892– 1973) tut­ki ko­ko elä­män­sä an­tii­kin ja kes­kia­jan kie­liä ja kir­joi­tuk­sia, ja nä­mä koh­teet voi näh­dä hä­nen kir­jai­li­jan tuo­tan­nos­saan.

Kun Ho­bit­ti il­mes­tyi vuon­na1937, kir­jai­li­ja esit­te­li sii­nä en­sim­mäi­sen ker­ran fan­ta­sia­maa­il­man­sa Kes­ki-maan. Tol­kie­nin suo­sio se­lit­tyy osit­tain sil­lä, et­tä hä­nen hen­ki­lö­hah­mon­sa asui­vat niin to­den­tun­tui­ses­sa pai­kas­sa. Hän ei luo­nut vain taus­taa hah­moil­leen – hän kir­joit­ti heil­le ko­ko­nai­sen maa­il­man. Ho­bi­tit, ly­hyet hah­mot, jot­ka muis­tut­ti­vat ih­mis­tä ja joil­la oli tyy­pil­li­ses­ti englan­ti­lai­sia omi­nai­suuk­sia, oli­vat lu­ki­joil­le jo­ta­kin uut­ta, ja hei­tä käy­tet­tiin ku­vaa­maan mat­kaa lä­pi mai­se­mien, jot­ka oli­vat sa­mal­la ker­taa niin to­del­li­sia kuin epä­to­del­li­sia­kin. Ho­bi­tit ava­si­vat lu­ki­joil­le maa­il­man, jo­ta Tol­kien oli al­ka­nut ra­ken­taa jo en­nen en­sim­mäis­tä maa­il­man­so­taa.

Tol­kie­nin pos­tuu­mit teok­set va­kiin­nut­ti­vat ker­to­muk­set, le­gen­dat ja ta­ri­nat Kes­ki-maan asuk­kais­ta, ja yk­si­tyis­koh­dat ovat kie­li- ja kir­jal­li­suu­den­tut­ki­ja Tol­kie­nin suu­rin vah­vuus.

Mui­nai­senglan­nin tut­ki­ja­na hän lai­na­si ah­ke­ras­ti kes­kia­jan län­sieu­roop­pa­lais­ta kult­tuu­ria. Kes­ki-maa vi­li­see viit­tei­tä niis­tä – ei­kä vä­hi­ten it­se ni­mi, "Midd­le-earth", jo­ka oli suo­ra lai­na mui­nai­senglan­nin sa­nas­ta maan pii­ril­le: mid­dan­geard.

Ai­van ku­ten kes­kia­jan ih­mi­sil­le, mai­se­ma on his­to­rian koh­taa­mis­paik­ka, men­nei­syy­den lau­lu­jen ja sa­tu­jen, jois­sa pää­hen­ki­löi­den yh­teys esi-isiin­sä on ala­ti läs­nä. Men­nei­syys jat­kaa elä­mään­sä ai­em­pien hal­lit­si­joi­den hau­ta­kum­muis­sa, esi­neis­sä (mm. sor­mus, jos­sa on kir­joi­tus­ta) ja tiet­tyi­hin paik­koi­hin liit­ty­vis­sä lau­luis­sa ja ru­nois­sa.

Hal­tiat, jot­ka muis­tut­ta­vat pal­jon kelt­te­jä ja joil­le Tol­kien kek­si omat kie­let, ovat luul­ta­vas­ti vai­kut­ta­neet eni­ten hä­nen kir­jo­jen­sa ja myö­hem­pien fil­ma­ti­soin­tien muo­toon ja sä­vyyn. Lu­ki­joi­den (ja kat­so­jien) ku­va hal­tiois­ta suo­dat­tuu usein nii­tä koh­taa­vien ho­bit­tien ih­me­tyk­sen lä­pi; tä­mä vih­jaa, et­tä Tol­kien tie­si an­glo­sak­sien us­ko­neen maa­il­maan, jo­ta kei­jut ja hal­tiat asut­ti­vat ja jo­ka oli se­kä "toi­nen" et­tä sa­mal­la hei­tä lä­hel­lä.

Jos ho­bi­tit edus­ta­vat maa­seu­tu-englan­nin eri­lai­sia ajat­te­lu­ta­po­ja, Ro­ha­nin mie­het, jot­ka tu­le­vat mu­kaan Kah­des­sa tor­nis­sa ( Ta­run sor­mus­ten her­ras­ta toi­ses­sa osas­sa), edus­ta­vat an­glo­sak­sien so­tu­ri­kult­tuu­rin ar­vo­ja. Tol­kie­nin ku­vaus asu­muk­ses­ta, jon­ka pääl­lik­kö on pa­han neu­vo­nan­ta­jan noi­tu­ma ku­nin­gas, oli­si voi­nut tul­la suo­raan an­glo­sak­sien kir­jal­li­suu­des­ta. Mo­nel­la ta­paa se tu­li­kin.

Tol­kie­nin viit­tauk­set an­glo­sak­sien kult­tuu­riin yh­dis­ti­vät kan­san­pe­rin­tei­tä ja fak­to­ja us­kot­ta­vak­si to­del­li­suu­dek­si – erään ana­lyy­sin mu­kaan se oli re­kon­struk­tio maa­il­mas­ta, jo­ka "oli ker­ran ol­lut ole­mas­sa to­del­li­suu­des­sa, ai­na­kin ih­mis­ten kol­lek­tii­vi­ses­sa mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa". Tol­kie­nin työ osoit­taa, et­tä men­nei­syy­des­sä oli yli­luon­nol­li­nen ulot­tu­vuus, jo­ta­kin jo­ka on saa­nut lu­ki­joi­den su­ku­pol­vet ar­vos­ta­maan myös elä­vän, his­to­rial­li­sen mai­se­man to­del­li­suut­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.