Alfred ja viikinkisota
toisiaan vastaan ja melkein tuhonneet et toisensa useaan kertaan. Valtakuntien en yhdistyminen oli ratkaiseva askel, ja se antoi Alfredin hallinnolle suuremman an iskuvoiman. Lähteiden lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että Mercian päätös alistua Alfredille johtui ennen kaikkea tapahtumien kehityksestä Walesin rajalla.
Mercian ja Walesin kuningaskunnat olivat kahakoineet pitkään. Mercilaiset olivat joitakin vuosia aikaisemmin kukistaneet ja surman- neet Gwyneddin suuren Rhodri Mawrin. Mutta Rhodrin poikien sanotaan kostaneen isänsä surman aiheuttamalla Mercian Ethelredille suuria tappioita vuodenvaihteessa 879/880.
Ethelredin asema horjui nyt pahasti. Sen lisäksi, että maassa riehui kaksi äärimmäisen vaarallista a tanskalaista sotajoukkoa, hän oli vaarassa jäädä kasvavan Gwyneddin n valtakunnan jalkoihin länsirajallaan. n. Hän tarvitsi ystäviä, pian. Alfred, joka oli juuri solminut rauhan yhden tanskalaisjoukon kanssa, jolla oli suuri vaikutusvalta Walesin politiikassa, voisi tarjota turvasataman myrskyn keskellä. Yhdistyminen Mercian kanssa ei ollut Alfredin omaa aikaansaannosta; se oli oikea taivaanlahja.
Kaikkein eniten onnea Alfredilla oli ehkä hänen onnistuessaan tulla kruunatuksi. Hänen syntymänsä aikaan hänen mahdollisuuksiaan päästä valtaistuimelle on varmasti pidetty häviävän pieninä. Wessexin kuningas Ethelwulfin (k. 858) nuorimpana poikana hänen näkymänsä eivät olleet kaksiset.
Mutta kohtalo puuttui peliin. Alfredin vanhin veli Athelstan kuoli ennen isää. Seuraava veli, Ethelbald, kuoli vuonna 860. Seuraavaksi oli kolmannen, Ethelbertin vuoro (865), ja vuonna 871 kuolema korjasi neljännenkin, Ethelredin. Wessex menetti neljä kuninkaan poikaa vain 20 vuodessa.
Onnekas kuningaskunta
Menetykset olivat Alfredin voitto. Mutta että kuninkaalla oli niin monta poikaa oli anglosaksien valtakunnassa lähes ennennäkemätön ilmiö ja valtakunnan onni. Jos Wessexillä olisi ollut vähemmän prinssejä, maa olisi joutunut kruununperimyskriisiin viimeisenkin heistä kuoltua. Viikingit eivät olisi epäröineet käyttää tilannetta hyödykseen – heidän hyökkäyksensä Northumbriaan näyttää osuneen kahden kruununtavoittelijan sisällissodan ajankohtaan.
Alfred on merkillistä kyllä voinut myös hyötyä siitä, että hän oli pojista viides. Asema viidentenä kruununperijänä on voinut valmistaa häntä kirkolliselle uralle. Hänen ylistetty rakkautensa oppineisuuteen ja kirjoihin saattoi olla peräisin kasvatuksesta, joka tähtäsi akateemiselle uralle.
Alfred on ainoa englantilainen kuningas ennen Henrik VIII:TA, jolta on jäänyt jälkipolville filosofisia teoksia. Hän sijoitti muinaisenglanninnoksiinsa paavi Gregorius Suuren Regula Pastoraliksesta, Boethiuksen Filosofian lohdutuksesta ja Augustinuksen Tunnustuksista hienovaraisesti omia käsityksiään siitä mitä kuninkaanvaltaan kuului.
Hänen ajattelunsa ilmenee selkeästi lakikokoelmissa, jotka painottavat vahvasti uskollisuutta kuninkaalle. Alamaisen ja hallitsijan suhde muistutti Jeesuksen ja opetuslasten suhdetta, eikä pettureille osoitettu pienintä armoa: "Koska kaikkivaltias Jumala ei suonut armoa niille, jotka halveksivat Häntä, eikä Jeesus, Jumalan poika, suonut armoa sille, joka petti Hänet kuolemalle; ja Hän käski kaikkia rakastamaan herraansa kuin Jumalaa."
Tällainen oppi oli Alfredin aikana tyypillistä. Hän ymmärsi kirjoitetun sanan mahdin ja velvoitti kaikki aatelistensa pojat opettelemaan lukemaan. Hän on ilmeisesti myös määrännyt kirjoitettavaksi anglosaksien kronikan – joka kertoo Wessexin noususta suuruuteen – ja oman elämäkertansa, piispa Asserin Life of King Alfred, joka, vaikka ei hagiografia olekaan, antaa kuninkaan urasta vahvasti myönteisen m kuvan. Jos historioitsijoiden Alf Alfredista maalaama kuva joskus onkin liian ruusuinen, ruu se johtuu siitä, että kuningas kyllä oli o kyllin viisas tarjotakseen heille runsa runsaasti lähdeaineistoa.
Tä Tätä kekseliäisyyttä hän käytti runsain mito mitoin viikinkien hyökättyä Chippenham hamiin vuonna 878. Hänen uusi nous nousunsa oli mahdollista vain maanmies miesten uskollisuuden ansiosta. Ilman heitä hän ei olisi koskaan pystynyt koko kokoamaan joukkoja tai voittamaan taiste taisteluja. Hänen päätöksensä käännyttää Guth Guthrum kristinuskoon loi uusia siteitä häne hänen ja viikinkikuninkaan välille ja torju torjui uhkaa. Guthrum ei hyökännyt Wess Wessexiin enää koskaan.
Seu Seurasi rauhan vuosikymmen, mutta Alfre Alfred ei jäänyt lepäämään laakereillaan. Hän aloitti puolustuksen rakentamisen. Linn Linnoituskaupunkeja – burheja – vahvistet vistettiin tai perustettiin, niiden miehitys organ organisoitiin; alueen maanomistajien oli kunk kunkin lähetettävä neljä miestä puolustamaan viittä metriä muuria.
Ku Kun tanskalaisjoukot palasivat W Wessexiin 890-luvun alussa, valtakunta oli valmistautunut. Puolustusjärjestelmä ja sotilasvoimat oli organisoitu uudelleen – osittain anglosaksien aiempien järjestelmien, osittain Kaarle Kaljupään (k. 877), frankkien kuninkaan ja Alfredin äitipuolen isän järjestelmän pohjalta – minkä ansiosta Alfredin poika Edvard ja pojanpoika Athelstan saattoivat vallata Danelagenin ja perustaa Englannin kuningaskunnan.
Jälki on vaikuttavaa, joten ehkä ei ole yllättävää, jos historioitsijat ovat joskus vähän liioitelleet. Mutta he ovat usein jättäneet huomiotta monia asioita – eivätkä vähiten sitä, että Alfredin menestys perustui usein hyvälle onnelle. Jos sattuman vaikutus otetaan mukaan, Alfredin legenda saa hieman realistisemman sävyn. Se ei kiellä hänen suuruuttaan, vaan näkee hänet sellaisena kuin hän todella oli. Se on tärkeää, koska se osoittaa, miten hauraita olosuhteet Englannin syntymän aikaan olivat. Virhe siellä, viikinkihyökkäys täällä, ennenaikainen kuolema tai lapseton avioliitto olisivat riittäneet, jotta kaikki olisi kehittynyt aivan toisin.
En väitä, ettei Alfred ollut suuri – hänen aikansa oli kaikin tavoin merkittävä – vain, ettei hänen menestyksensä takana ollut vain kyvykkyyttä, ja ettei Englannin kuningaskunnan synty todellakaan ollut kiveen hakattu itsestäänselvyys.
Alex Burghart on anglosaksien aikakauteen erikoistunut historiantutkija. Hän on ollut lehtorina King's Collegessa Lontoossa. Hän on Brentwood and Ongarin konservatiivien parlamenttiedustaja.