Viikinkien vaikutus
Pelottomat merenkävijät matkasivat viikinkiajalla Skandinaviasta kauas maailmalle. Heidän vaikutuksensa tuntui kaupungeissa monella taholla Yorkista Laatokanlinnaan.
York Viikinkimetropoli
York oli ainutlaatuinen ilmiö: se oli viikinkikaupunki. Roomalaiset perustivat sen, ja se oli jo noussut uuteen kukoistukseen viikinkien hyökätessä ja vallatessa sen. Mutta noin 10 000 asukkaan Jorvik oli hyvin vieras paikka viikingeille luonnollisesti asutettavaksi. Yorkin yliopiston arkeologi Søren Sindbækin mukaan Yorkiin tulevat viikingit olivat hyvin erityislaatuisia. "Jos päädyt kaupunkeihin, jotakin on melkein aina mennyt pieleen", hän sanoo. "Tavallinen tie kulki maanviljelykseen."
Täällä toisin sanoen asui tiheästi tänne muuttaneita perheitä, jotka yrittivät sopeutua täysin uuteen kaupunkielämään vieraassa maassa. Toisaalta he saattoivat saada eksoottisia, outoja tavaroita, kuten epätavallisia mausteita ja parfyymejä. Toisaalta he asuivat ahtaissa hirsitaloissa löyhkäävien jätekasojen keskellä.
Dublin Orjakaupan keskus
Dublinin perustivat viikingit kauttakulkusatamaksi, jossa laivat pääsivät satamaan ja korjattavaksi. He keksivät ns. laivalinnoitukset, puolustuslinnoitukset puoliksi maalla, puoliksi vedessä. Dublinin ja Liffeyjoen kautta viikingit pääsivät ryöstöretkille sisämaahan etsimään luostarien kultaa ja hopeaa, mutta myös tärkeämpää saalista: orjia.
Rautakahleet paljastavat, että viikinkiajan Dublin oli tärkeä orjien kauppa- ja säilytyspaikka. Irlantilaiset munkit kirjoittivat tapahtuma-aikaan, että vuonna 871 saapui noin 200 laivaa täynnä angleja, brittejä ja piktejä. Orjan markkinaarvo oli ilmeisesti 12 unssia hopeaa (n. 340 grammaa), ja naisia myytiin 8 unssilla. Arkeologi Linzi Simpson on tutkinut luurankoja joistakin vanhimmista viikinkiajan uudisasutuksista. Niissä on jälkiä monivuotisesta kuluttavasta työstä soutajana ja maanviljelijänä. Nämä ihmiset olivat "viikinkejä", ennen kuin he päättivät tehdä Irlannista uuden kotinsa.
Jelling Jellingjaribe ja Ribe Uusi uskonto kohdataan
Nykyinen Jelling on pieni tanskalainen kylä, mutta se on Tanskan historian keskeisiä paikkoja. Täällä olevissa Jellingin riimukivissä viikinkiajan lopulta on sekä viikinkiriimuja että kristinuskon saapumisesta Tanskaan kertovia kuvia. Täällä Harald Sinihammas, Jellingin dynastian perustajan, kuningas Gorm Vanhan poika, kääntyi kristinuskoon ja rakennutti kirkon vuonna 965. Mutta Riben, Tanskan vanhimman kaupungin, kaivauksissa löydettiin luurankoja jostakin, joka saattoi olla kokonainen kristitty yhteisö ajalta ennen Haraldin kääntymystä.
Haraldin pojanpoika oli Knut, joka oli myös Englannin kuningas. Knutin hallitsemaan imperiumiin kuuluivat Englanti, Tanska ja osia niin Ruotsista kuin Norjastakin. Hän oli merkittävä eurooppalainen vallanpitäjä, keisarin veroinen.
Kaupang Uusi elämäntapa
Kaupangia, noin 170 km nykyisestä Oslosta etelään, pidetään Norjan ensimmäisenä merkittävänä kaupunkiyhdyskuntana. Se perustettiin noin vuonna 800, ja se kasvoi noin 1 000 asukkaan suuruiseksi. Useimpien viikinkikaupunkien tapaan se oli rannikolla, ja siellä harjoitettiin rauta- saippuakivi- ja kalakauppaa. Vuonna 2000 alkaneissa kaivauksissa on löytynyt uskomattomat 100 000 muinaismuistoa, kuten arabialaisia hopeakolikoita, lasihelmiä, kulta- ja pronssikoruja ja lukemattomia aseita ja työkaluja.
Norjan syvät, pitkät vuonot hyödyttivät pienkuningaskuntia paljon pitempään kuin olosuhteet naapurimaa Tanskassa, jossa keskusvalta vahvistui huomattavasti aikaisemmin.
Birka Ideoiden sulatusuuni
Birka, joka perustettiin 700-luvun puolivälissä, on Skandinavian varhaisimpia kaupunkeja. Tukholman Historiallisen museon Li Kolker pitää Birkaa viikinkiajan versiona New Yorkista tai Lontoosta. Se oli "ulkomaisten ideoiden sulatusuuni".
Birka kuului kauppavaltioiden verkostoon, joka ulottui Konstantinopoliin asti. Täältä on löydetty kaikkea itämaisista silkkikankaista arabialaisiin hopeadirhameihin. Värikkäissä koruissa ja vaatteiden jäännöksissä on havaittavissa vaikutteita Lähi-idästä. Birkatuntija Charlotte Hedenstierna-jonson sanoo, että kaupungista on löydetty pieniä villakaftaanin kappaleita, joissa on ollut silkki- ja turkisreunukset.
Hedeby "Ruokoton" kaupunki
Viikingit eivät kirjoittaneet omaa historiaansa, joten aikalaiskuvaukset heidän elämästään ovat harvinaisia. Eräs kauppias merkitsi 900-luvulla muistiin peräti kriittiset havaintonsa Hedebyn merkittävästä viikinkikaupungista.
Abraham ben Jacob kirjoitti, että niin miehet kuin naiset ehostivat silmät, että heidän laulunsa oli kurkusta kohoavaa jylinää kuin koiran ulvontaa, mutta vieläkin
alkukantaisempaa. Naisilla oli skandaalimaisesti oikeus erota miehistään. Kaupunki ei todellakaan tehnyt häneen vaikutusta.
Hedebyssä tehdyt muinaislöydöt viittaavat siihen, ettei pienessä, tiheästi asutetussa kaupungissa sataman vieressä ollut paljon iäkkäitä asukkaita. Tuberkuloosi riehui Hedebyssä aika ajoin, ja harva eli vanhemmaksi kuin 40-vuotiaaksi.
Laatokanlinna Viikinkien vanhin kaupan keskus
Laatokanlinnan (nyk. n. 120 km itään Pietarista) viikinkiasutus oli portti Venäjälle ja Itämaihin. Arvioidaan, että n. 90–95 % kaikista Ruotsista löydetyistä hopeakolikoista, neljännesmiljoona hopeadirhamia, kulki näiden kauppapaikkojen kautta, ja viikingit ovat todennäköisesti kohdanneet niissä myös suomalaisia turkiskauppiaita.
Paikalla oli puutaloja vuonna 753, paljon ennen ensimmäisiä viikinkiretkiä Englantiin, ja on mahdollista, että Laatokanlinna on vieläkin vanhempi. Sieltä on löydetty skandinaavisia esineitä, lähinnä Gotlannista, jotka viittaisivat kansainväliseen kauppaan jo varhain 700-luvulla. Se tekee Laatokanlinnasta yhden Itämeren alueen vanhimmista kauppapaikoista.