Amsterdamin salaiset kirkot
1600- ja 1700-luvun Alankomaissa katoliset eivät saaneet pitää julkisia jumalanpalveluksia vaan he joutuivat harjoittamaan uskoaan salassa.
Oudezijds Voorburgwal -nimisellä kadulla yhden Amsterdamin kanavan varrella seisova suuri harmaa talo ei näytä ulospäin kovin kiinnostavalta. Jylhine julkisivuineen ja terävine päätykolmioineen se on kuin mikä tahansa kaupungin 1600luvun kauppiaiden taloista.
Jos vaivautuu nousemaan talon portaita sen kolmanteen kerrokseen, edessä avautuu kuitenkin mahtava näky: siellä on kolmen kerroksen korkuinen täydellinen kirkkosali alttareineen, urkuineen ja saarnastuoleineen. Kirkkoa kutsutaankin osuvasti nimellä Ons’ Lieve Heer op Solder, Herramme ullakolla.
Kirkon rakennutti kauppias Jan Hartman vuonna 1662, eikä se ollut mikään satunnainen päähänpisto.
Uskonpuhdistus eli reformaatio oli Alankomaissa pitkä ja verinen. Protestantit syrjäyttivät vuonna 1578 Amsterdamin katolisen kaupunginneuvoston ja ottivat itse johdon. He muuttivat Amsterdamin kirkkojen nimet ja tekivät niistä protestanttien rukoushuoneita.
Katolisten sallittiin edelleen asua kaupungissa, kunhan he eivät harjoittaneet uskontoaan julkisesti eivätkä pitäneet esimerkiksi jumalanpalveluksia. Kieltoa uhmaavia uhkasi karkotus. Amsterdamin katoliset alkoivat siksi kokoontua salaisissa kirkoissa, joita kutsuttiin nimellä schuilkerken.
Pappikin asui talossa
Vuonna 1656 tehdyn laskelman mukaan Amsterdamissa oli kaikkiaan 62 salaista katolista kirkkoa, ja niitä syntyi koko ajan lisää, yksi Jan Hartmanin taloon. 42vuotias Hartman oli vuonna 1661 varakas mies. Hän loi omaisuutensa myymällä kangasta ja kantamalla viiniveroa, ja pian hänellä oli varaa ostaa talo Amsterdamin vilkkaasta keskustasta.
Hartman rakennutti kirkkonsa heti muutettuaan taloon vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa. Hän jopa palkkasi kirkkoon oman papin nimeltä Petrus Parmantier.
Hartman antoi Parmantierin käyttöön tuon ajan mittapuulla suuren ja ylellisen, marmorilattiaisen makuu- ja työhuoneen. Lisäksi hän määräsi testamentissaan, että Parmantier saisi asua talossa koko loppuelämänsä.
Hartman oli kuitenkin kuollessaan pahasti velkaantunut, ja perhe joutui myymään talon. Kirkon toiminta jatkui silti, ja myös tulevat papit asuivat talossa Parmantierin entisissä tiloissa.
Talosta tehtiin museo
Seuraavien parinsadan vuoden aikana talo vaihtoi omistajaa monta kertaa, ja
kirkkoa laajennettiin ja kunnostettiin. 1700-luvun puolivälissä se sai uuden alttaritaulun, ja sen yhteyteen tuli myös uusi erillinen ripittäytymistila rakuntalaiset saivat tunnustaa
Talon varsinaiset asukkaat maalia elämää rakennuksen al sa, ja 1700-luvulla sen pohjak toimi jopa oluttupa.
Kun Alankomaihin tuli u vapaus vuonna 1848, salaisia enää tarvittu.
Oudezijds Voorburgwalin ta ja 1880-luvulla talon omista sen purkamista. Kaupungin asukkaiden yhdistys De Amste talon ja teki siitä museon vuon
Kirkko on nyt kunnostettu suu taas turisteja ja uskovia Kerran kuussa sen urut saav pauhata, kun kansa keräänty palvelukseen upeaan kirkkosa