Tapa tai paranna

Monien yrttihoitojen uskottiin tehoavan mustaan surmaan. Sairastuneille määrättiin heidän varallisuutensa mukaan smaragdivettä tai juuri munittujen kananmunien kuorimurskasta tehtyjä lääkkeitä, joihin on sekoitettu silputtua kehäkukkaa, olutta ja melassia. Melassi on tärkein hoitomuoto, vaikka sen oli oltava vähintään kymmenen vuotta vanhaa vaikuttaakseen lainkaan. Toinen tehokas mutta vähemmän miellyttävä hoitokeino oli virtsa – uskottiin vakaasti, että kaksi lasillista virtsaa vahvistaisi ruumista ja pitäisi taudin loitolla.

Paiseiden hoito oli hankalampaa. Ihmiset olivat kauhuissaan ja uskoivat voivansa imeä ruton pois ruumiistaan pitämällä leipäpalasta paiseen päällä ja hautaamalla sen siten maahan. Toinen sitäkin uskomattomampi parannusyritys oli sitoa elävä kana paiseen päälle, huuhtoa se ja sitoa se uudelleen kiinni. Myöhemmin lääkärit huomasivat, että taudin varhaisessa vaiheessa melko tepsivä keino oli puhkaista paise, tyhjentää se mädästä ja peittää se sitten hauteeseen. Hauteeseen sekoitettiin yleensä pihkaa, lumpeenjuurta, kuivattua ihmisen ulostetta, arsenikkia tai kuivattua rupisammakkoa sen mukaan, mitä oli saatavilla. Tavanomaisempia rohtoja valmistettiin keitetyistä sipulista, voista ja valkosipulista. Suoneniskentä oli sekin ahkerassa käytössä ja sitä tehtiin joko iilimatojen avulla tai viiltämällä ihoon pieniä viiltoja. Myös savea ja orvokkeja käytettiin.

Koska musta surma johtui ennen kaikkea miasmasta eli sairastuttavasta huurusta, sitä yritettiin estää ennen kaikkea pitämällä mukana yrtti- tai hajustepusseja ja polttamalla niitä kodeissa. Suurin osa uskoi, että ainoa toivo oli paastota, rukoilla ja liittyä flagellantteihin ja hyvittää synnit sillä tavoin. Sillä aikaa, kun odotettiin Saturnuksen siirtymistä pois Jupiterin huoneesta, tapettiin noidiksi epäillyt ja kaivonmyrkyttäjät.