JÄLKIPUINTIA

Eronsa jälkeen Nixon oli myyty mies. Hän sairastui ja melkein kuoli lohduttomana kiihkeästi tavoittelemansa työpaikan menettämisestä, murtuneena siitä, että oli pettänyt yhdysvaltalaisten luottamuksen ja hukassa Kalifornian kodissaan ilman mitään tekemistä. Hän ryhtyi kuitenkin kuntouttamaan itseään ja ehti ennen kuolemaansa saavuttaa jälleen arvostetun poliittisen asiantuntijan aseman. Virkaatekevät presidentit ja jopa hänen aiemmat vastustajansa, kuten Hillary Clinton, kysyivät häneltä neuvoa. Hänen kuoltuaan kävi ilmi, ettei hän toivonut valtiollisia hautajaisia, kuten Yhdysvalloissa oli tapana presidentin kuollessa.

Jäähyväispuheessaan Nixon toi esiin monia asioita, joita hänen mukaansa oli toteutettu ulkopolitikassa – Yhdysvalloissa presidentit ajattelevat, että heidät muistetaan ennen kaikkea siitä, miten he ovat hoitaneet ulkopolitiikkaa. Hänen kohdallaan aiheesta on monenlaisia käsityksiä, ja Vietnamin sota jää ikuiseksi tahraksi hänen ja hänen edeltäjänsä Lyndon B Johnsonin maineeseen. Nixonin saavutukset sisäpolitiikassa ovat sen sijaan vaikuttavia. Hän ajoin rotuerottelun lopettamista etelävaltioissa ja sai aikaan useita ympäristölakeja, joilla halutaan suojella USA:n luontoa ja näytti tietä käytännöille, jotka saivat myöhemmät republikaanipresidentit välttämään liian suuria ideologisia kimmokkeita.

Nixon erottuu erikoisena hahmona USA:n presidenttien joukosta – hän oli oudolla tavalla poikkeava ja tiedosti oman toimintansa. Hän oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että presidentti ei voinut olla väärässä ja että vallassa oleva hallitus ja Yhdysvallat ovat erottamattomat. Hän oli raskasta taakkaa kantavan murehtijan perikuva. Hänen käsityksensä omasta itsestään käy hyvin ilmi hänen jäähyväispuheestaan lainatusta otteesta : ”Olen toisinaan onnistunut ja toisinaan epäonnistunut, mutta aina olen tukeutunut Theodore Rooseveltin kuvaukseen miehestä taistelutantereella, 'jonka kasvot ovat pölyiset ja hikiset, joka silti pinnistelee sitkeästi, tekee virheitä ja on kerta toisensa jälkeen riittämätön, koska ponnisteluihin liittyy aina virheitä ja vajavaisuutta, joka tietää millaista on innostua, omistautua täysin, joka on valmis uhraamaan itsensä tärkeälle tavoitteelle, joka pääsee parhaimmillaan kokemaan suuria voitokkaita saavutuksia ja heikoimmillaan, jos niin käy, että hän epäonnistuu, epäonnistuu ainakin täynnä uskallusta.’”