Mailmaan historian käännekohtia
Pearl Harborin muisto
Häikäilemätön yritys vahingoittaa USA:n laivastoa
Japanin tuhoisan iskun tarkoituksena oli tehdä USA:n Tyynenmeren laivasto toimintakyvyttömäksi. Yllätyshyökkäyksen vuoksi USA liittyi sotaan ja auttoi liittoutuneita parempaan sotamenestykseen.
Katsaus surullisen kuuluisaan hyökkäykseen, joka järkytti maailmaa ja veti Amerikan
mukaan sotaan
Vuonna 1941 Yhdysvallat ei ollut suurvalta. Itse asiassa sen sotilaallinen mahti koostui vain 200 000 sotilaasta, jotka oli hajautettu ympäri USA:n mannerta ja merten takaisiin maihin. Osallistuminen I maailmansotaan oli tullut kalliiksi, ja USA pidättäytyi osallistumasta maailman asioihin ja harjoitti sen sijaan eristäytymispolitiikkaa,. Eräs pahamaineinen päivä muutti kuitenkin kaiken.
7. joulukuuta 1941 Japani teki provosoimattoman hyökkäyksen Pearl Harboriin USA:n laivuetta kohti, joka oli ankkuroitu Havaijin Oahun saarelle. Tämän ennalta ehkäisevän iskun tarkoituksena oli heikentää USA:n mahtia Tyynellämerellä ja pelottaa USA:ta pitämään näppinsä erossa Japanin asioista.
Iskussa Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivasto syttyi ilmiliekkeihin, mutta Japani ei onnistunut tuhoamaan kolmea lentotukialusta, jotka kaikki olivat toisaalla sinä päivänä. Pearl Harborin hyökkäystä pidettiin siihen aikaan onnistuneena, mutta se osoittautui myöhemmin sotahistorian kalleimmaksi virhearvioinniksi. Sen sijaan että Yhdysvallat olisi lamaantunut japanilaisten aggression edessä, se yhdisti rivinsä isänmaallisuuden nimissä, ja japanilaisen amiraali Yamamoton varoitussanat herättivät nukkuvan jättiläisen.
USA:n ja Japanin konfliktin päättyessä neljä vuotta myöhemmin USA:sta oli tullut todellinen globaali mahti ja kaikkien aikojen tehokkaimman sotakoneiston haltija. Yhdistämällä valtavan teollisen kapasiteettinsa se oli rakentanut sotakoneiston, joka koostui 8,3 miljoonasta komppaniasta, sotahävittäjistä, pommikoneista ja maailman ensimmäisistä ydinaseista. USA:n presidentti Franklin Roosevelt kuvaili joulukuun 7. päivää 1941 sanoin ”Tämä päivä jää historiaan häpeällisenä.”. Seuraavassa kerrotaan päivän dramaattisista hetkistä.
Sunnuntai 7. joulukuuta 1941, klo 05:00
Auringon noustessa Tyynenmeren ylle Japanin laivasto, joka koostui kahdesta taistelualuksesta, kolmesta risteilijästä, yhdeksästä hävittäjäaluksesta ja kuudesta lentotukialuksesta, odotti 370 kilometrin päässä Havaijin pohjoispuolella turvassa USA:n tutkilta. Sadat pilotit kokoontuivat kannelle rukoilemaan. Pian heidän olisi määrä aloittaa pommitus hirvittävässä USA:ta vastaan käytävässä sodassa, joka johtaisi lopulta kahden japanilaisen kaupungin – Hiroshiman ja Nagasakin – totaaliseen tuhoon. Japanilaiset lentäjät olivat hyvin koulutettuja. Lähes vuoden ajan he olivat harjoitelleet salaa matalalta tehtäviä torpedoiskuja merikohteisiin sekä korkealta tehtäviä tarkkuuspommituksia Ariaken lahdella Japanin eteläisimmän saaren, Kyūshūn, edustalla. Kapean sisääntulon ja matalien vesien ansiosta se muistutti maantieteellisesti lentäjien todellista kohdetta, eli Havaijin Oahun saaren Pearl Harboria ja USA:n Tyynenmeren laivastoa.
06:10
Pahaa-aavistamattomien amerikkalaisten uinuessa vielä sängyissään 370 kilometrin päässä Japanin laivaston lentotukialusten komentaja amiraali Chuichi Nagumo antoi lähtölaukauksen ensimmäiselle hyökkäysaallolle. Sadat japanilaiskoneet sinkoutuivat aamutaivaalle lentotukialusten kansilta. Taistelujoukoissa oli japanilaisia hävittäjiä, torpedopommittajia ja syöksypommittajia. Ne nousivat ilmaan sekunnin murto-osan välein, ja 15 minuutissa koko lentokonearmada oli ilmassa.
Hävittäjä Akigumon kapteeniluutnantti Chigusa oli haltioissaan. ”Olimme melko itsevarmoja nähdessämme koneiden lentävän sovittuihin kohteisiin”, hän kirjoitti päiväkirjassaan. ”Miehistö vilkutti koneille niiden ylittäessä ylemmän kannen, [ja] huomasin myös itse heiluttavani innoissani lakkiani komentosillalta. Vähitellen ensimmäinen ryhmä pääsi ilmaan ja muodosti 183 koneen muodostelman, joka katosi pian eteläiselle taivaalle.” Japanilaisten isku oli suunniteltu toteutumaan kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe hyökkäisi Oahun saaren sotakoneistoon, toinen kohdistaisi iskunsa tarkkaan määrättyihin kohteisiin ja kolmas tuhoasi polttoainesäiliöt, kuivatelakat ja korjaamorakennukset. Japanilaisten himoitsemat kolme lentotukialusta eivät kuitenkaan olleet paikalla.
USS Lexington oli satojen kilometrien päässä idässä kuljettamassa koneita USA:n Midwaysaarten lentotukikohtaan. USS Saratoga oli Kalifornian San Diegossa korjattavana, kun taas USS Enterprise osallistui sotaharjoitukseen 320 kilometrin päässä Oahusta etelään. Suunnilleen samaan aikaan japanilaisten ensimmäisen vaiheen noustessa taivaalle 18 lentokoneen ryhmä suuntasi kannelta kohti Pearl Harborin keskiosassa sijaitsevaa Ford Islandia. Heidän arvioitu saapumisaikansa oli 08:00.
06:30
USS Ward -alus partioi Pearl Harborin edustalla, kun sen miehistö havaitsi tunnistamattoman sukellusveneen tähystystornin. Wardin komentaja kapteeni Outerbridge noudatti protokollaa ja pudotti syvyyspommit. Kello 06:53 hän lähetti viestin Oahun 14. laivastoalueen komendantille. Siinä luki näin. ”Olen pudottanut syvyyspommit sukellusveneen päälle, joka operoi puolustuksellisella merialueella” Tämän olisi pitänyt saattaa koko laivastotukikohta täyteen
”Oli sunnuntaiaamu trooppisessa
paratiisissa, eikä USA ollut sodassa. Niinpä Outerbridgen viesti jätettiin purkamatta. Itse asiassa se luettiin vasta hetkeä ennen yllätyshyökkäyksen
alkamista.”
hälytykseen. Oli kuitenkin sunnuntaiaamu trooppisessa paratiisissa, eikä USA ollut sodassa. Niinpä Outerbridgen viesti jätettiin purkamatta. Itse asiassa se luettiin vasta hetkeä ennen yllätyshyökkäyksen alkamista.
07:02
Oahun pohjoisrannikolla Opana Radarin kaukaisella asemalla kaksi nuorta USA:n armeijan matruusia, Joseph Lockard ja George E Elliott, katselivat, miten valvontanäytön yläosa täyttyi kummallisesta kimmeltävästä valosta. Asiasta huolissaan he soittivat yksikön viestintäkeskukseen, joka sijaitsi Honolulun
Fort Shafterin sotatukikohdassa. Suurin osa sen henkilökunnasta oli aamiaisella. Puheluun vastasi uusi, kokematon virkailija, luutnantti Tyler. Hän rauhoitteli matruuseja sanomalla, että B-17-lentävä linnoitus oli saapuva Kaliforniasta samaisena aamuna ja että tämä olisi ehkä aikataulusta edellä. Hän kehotti matruuseja sulkemaan aseman ja palaamaan tukikohtaan.
07:15
Nyt vain 340 kilometrin päässä Oahusta oleva Japanin laivasto sai käskyn aloittaa ilmahyökkäyksen seuraavan vaiheen. Chigusa kirjoitti jälleen: ”Toinen 167 maataistelukoneen ryhmä lähti liikkeelle yksitellen… Näin niiden lähtevän ja toivotin niille onnea matkaan.
Ensimmäiset uutiset tulivat eräältä partiokoneelta: ”Pearl Harborissa on yksitoista taistelulaivaa.” Vaikka Tyynenmeren laivaston kolme lentotukialusta oli poissa, pommitettavaa oli silti runsaasti. Pearl Harboriin ankkuroiduista aluksista USS Oklahoma oli Yhdysvaltain laivaston hienoin taistelulaiva ja 1 398 upseerin sekä miehistön koti. Se oli siirretty aikaisemmin sen tavanmukaisesta puolustusasemastaan Ford Islandin taistelulaivakujalle tarkastusta varten. Tämän vuoksi kaikki sen ulkopinnan ampumaaukot ja sisäluukut oli avattu tarkastuksen helpottamiseksi. Rauhanaikana tämä oli normaali käytäntö. Sota-aikana tällä sen sijaan saattoi tuhoisat seuraukset, ja näin kävikin.
07:35
Kallioisen itärannikon suunnasta Oahua lähestyvä ensimmäinen japanilaiskoneiden aalto ei näkynyt USA:n tutkassa vuoriston aiheuttaman kuolleen vyöhykkeen ansiosta. Ensimmäiset japanilaiskoneet saapuivat saaren ylle täysin huomaamatta. Japanilaiset pääsivät yllättämään USA:n täydellisesti, mikä oli tarpeellista amiraali Yamamoton suunnitelman onnistumiselle. Komentaja Mitso Fuschida johti ensimmäistä vaihetta. Noin klo 07:40 hän antoi käskyn ”Tenkei” (hyökkäysasemiin). Sitten hän laski pommittajan ohjaamokuomun ja antoi koneen jylistä 370 kilometrin tuntinopeudella ja laukaisi vihreän valoraketin. Se merkitsi hyökkäykseen ryhtymistä.
07:52
Komentaja viestitti laivastolle signaalin ”Tora! Tora! Tora!” (Tiikeri! Tiikeri! Tiikeri!), mikä tarkoitti sitä, että täydellinen yllätyshyökkäys oli onnistunut. Hetkiä myöhemmin ensimmäinen Japanin hyökkäysaalto, pommittajineen, torpedokoneineen ja hävittäjineen, pyyhkäisi taivaalle ja alkoi kohteidensa metsästyksen. Määräyksenä oli tehdä useita samanaikaisia hyökkäyksiä. Räjähdykset kuuluivat koko saarella. Syöksypommittajat iskivät Oahun pohjoisosassa olevaan Kaneohen ilmatukikohtaan. Lisää syöksypommittajia ja hävittäjiä ujelsi itäosan Bellowsin lentokentän yllä. Maahan pysäköity lentokone leimahti liekkeihin ja typertynyt miehistö sinkoili ympäriinsä räjähteiden ja konekiväärien tulituksessa.
Oahun maaperällä vallitsi totaalien hämmennys. Sillä välin ilmassa vapaasti etenevät japanilaishävittäjät kohtasivat USS Enterprise -alukselta aiemmin sinä aamuna lähetetyn lentokoneen. Se yritti epätoivoisesti laskeutua
Ford Islandille, mutta joutui omien ja vihollisen tulituksen väliin, kun maissa olevat joukot aloittivat vastahyökkäyksen
08:02
Torpedon repiessä valtavan reiän taistelulaiva Nevadan paapuurin puoleiseen keulaan laivan ilmatorjunnan tykkimiehet avasivat tulen japanilaiskoneita kohti. Arizonan ja sen viereen kiinnitetyn USS Vestal -aluksen tykkimiehet aloittivat myös tulituksen. USS California sai torpedon osuman paapuurin puolelle ja alkoi upota. Tehokkaiden pommittajien oli aika alkaa tehdä selvää taistelulaivakujan aluksista.
08:08
Paikallinen radioasema KGMB keskeytti normaalilähetyksen ja kehotti kaikkia armeijan, laivaston ja ilmavoimien henkilöitä ilmoittautumaan palvelukseen. Tähän mennessä japanilaispommikoneet olivat pudottaneet hidastesytyttimellä varustetut pomminsa 3 000 metristä. Japanilainen lentäjä, Kanai Noboru, pudotti 800 kilon painoisen pommin suoraan alas kohti Arizona-laivaa. Hetkeä myöhemmin taistelualuksen ammusvarastot räjähtivät. Sen seurauksena kirkkaan siniselle taivaalle kohosi 150
metriä korkea tulipallo. Mahtava sota-alus vääntyili ja kirskui sen keulan murtuessa. Se upposi yhdeksässä minuutissa vieden mukanaan 1 177 henkeä. Seuraava kohde oli kahden laivanmitan päässä oleva USS Oklahoma.
Useiden torpedoiskujen jälkeen laivan runkoon oli tullut useita reikiä, ja koska ampuma-aukot sekä vesitiiviit luukut olivat olleet auki, merivesi virtasi laivan sisälle. Kello 08:14 laiva kaatui. Yli 400 loukkuun jääneen miehen kuultiin sinkoilevan teräsrunkoa vasten. Epätoivoiset pelastusyritykset jatkuivat pitkälle yöhön.
08:17
Ilmaiskujen lisäksi japanilaiset olivat lähettäneet matkaan myös viisi kaksimiehistä minisukellusvenettä iskemään Ford Islandille ankkuroitujen alusten kimppuun alhaalta käsin. USS Ward oli upottanut ensimmäisen niistä aikaisemmin aamulla. Ensimmäinen Pearl Harborista pakenemaan onnistunut alus, USS Helm, havaitsi toisen sukellusveneen sataman suulla ja avasi tulen. Seuraavan 20 minuutin aikana muiden sukellusveneiden kohtalo sinetöitiin. Ne tuhottiin yksi toisensa jälkeen, ja hävittäjäalus USS Monaghan junttasi yhden veneen pohjaan Pearl Harborin sisällä.
08:50
Toinen kapteeniluutnantti Shigekazu
Shimazakin komentamien japanilaisalusten hyökkäysaalto lähestyi pohjoisesta. Tavoitteena oli iskeä sotilaallisiin kohteisiin hävittäjien, torpedokoneiden ja pommikoneiden avulla. Minuuttien päästä toinen aalto pyyhkäisi sataman yli syöksypommittajien kohdistaessa iskunsa laivoihin ja strategisten pommikoneiden suunnatessa lentoasemiin. Hävittäjäkoneet puolestaan kiersivät saaren yllä kiristäen otettaan ilmojen herruudesta. Monet USA:n hävittäjistä ammuttiin kiitoradalle saaren eri lentokentillä ennen kuin ne ehtivät ilmaan asti. Siinä missä japanilaisten ensimmäinen hyökkäys aiheutti välitöntä hämmennystä, toinen hyökkäys aiheutti totaalisen kaaoksen. Amerikkalaiset ampuivat kaikkea, mitä vain taivaalla näkivät. Huolestuttavaa kyllä osa ammutuista koneista oli mantereelta saapuvia omia pommikoneita.
09:05
KGMB-radioasema lähetti varoitti kaikkia havaijilaisia pysymään poissa teiltä. Sillä aikaa satamassa pelastustyöntekijät uurastivat taistelun loimussa paneutuen kaatuneen Oklahoma-aluksen tilanteeseen. He pureutuivat paksuun teräsrunkoon puhalluslampuin yrittäen leikata reitin sisällä hengestään taistelevien miehistön jäsenten luokse.
09:25
Saaren palontorjuntakapasiteetti oli käytetty loppuun. Kun telakalla oleva USS Shaw sai osuman kolmesta pommista ja tuli alkoi raivota koko laivassa, jäljellä ei ollut enää kalustoa sitä sammuttamaan. Pian klo 09:30 jälkeen viimeisen japanilaiskoneen hävitessä savun peittämään horisonttiin, tuli saavutti laivan etuosan ammusvaraston. Yllätyshyökkäys saavutti mitä kauheimman päätöksen vielä yhden jättimäisen räjähdyksen vavisuttaessa Havaijin maaperää. Näytti siltä, että Yamamoton suunnitelma oli toiminut. Pearl Harbor oli ilmiliekeissä, ja USA:n sotavoimat kaaoksessa sekä kerran niin mahtava Tyynenmeren laivasto polvillaan.