Punatakit

Organisaatio

Pohjois-Amerikassa oli 56 000 brittien punatakkia sekä lojalisteista, vapautetuista orjista ja alkuperäisväestöstä muodostettu 52 000 miehen lisäjoukko. Briteillä oli lisäksi 78 kuninkaallisen laivaston alusta käytössään. William

Howe toimi joukkojen komentajana, mutta armeijassa oli monta muutakin ansioitunutta kenraalia ja upseeria, kuten Thomas Gage ja

Henry Clinton.

Asevoimat

Brittiarmeijalla oli käytössään 75 kaliiberin musketteja, joita kutsuttiin myös nimellä ”Brown

Bess.” Heilläkin oli lisäksi pistimiä ja joskus lyhytpiippuisia musketteja. Punatakit käyttivät myös tehokkaita tykkejä. Ne olivat niin tehokkaita, että jos siirtomaajoukolla ei ollut käytössä tykkejä, he eivät edes lähteneet taistelemaan

tykeillä varustettuja brittijoukkoja vastaan.

Tarvikkeet

Brittisotilaat olivat paremmin varustettuja kuin amerikkalaiset vastustajansa, mutta he olivat kaukana kotoa ja toisinaan vei kuukausia, ennen kuin he saivat täydennystä varusteisiinsa. Monet brittisotilaat olivat paikallisten varassa ruoan saannissa, ja he rukoilivat, että elintärkeät tavarat selviäisivät 4 800 km

matkasta valtameren toiselta puolelta.

Taisteluhenki

Britit kuvittelivat peittoavansa kapinalliset vaivatta ja aliarvoivat vihollisensa, mikä kostautui heille pahemman kerran. Sota tuli kalliiksi, ja kotirintamalta saatu tuki oli vähintäänkin vaihtelevaa. Sotilaat kärsivät kurjissa oloissa kaukana kotoa, joten heidän taistelutahtonsa ei ollut paras mahdollinen.