Mailmaan historian käännekohtia
BISMARCK PAKOTETAAN ELÄKKEELLE
Saksan ulkopolitiikka muuttuu vihamieliseksi keisarin astuessa valtaan
Vaikka Otto von Bismarckin rooli Saksan imperiumin synnyssä ja uudelleen herännyt vihanpito Ranskan kanssa antoi hänelle vihamielisen maineen, ”Rautakansleri” oli kuitenkin Keski-Euroopan vakauttava voima. Hän piti Saksan poissa siirtomaiden hankinnasta, joka olisi johtanut suoraan kilpailuun muiden valtojen kanssa, ja julisti vuonna 1876, että Balkanin sota ei olisi ”yhdenkään pommerilaisen musketöörin terveiden luiden” arvoinen. Hän allekirjoitti myös vuonna 1887 Venäjän kanssa Jälleenvakuutussopimuksen, joka rajoitti maiden päätymistä keskinäisiin konflikteihin toisiaan vastaan.
Wilhelm II oli isänsä keisari Fredrik III:n seuraaja ja hän priorisoi aivan eri asioita kuin isänsä. Heidän väliset konfliktinsa sekä hovin myrkyllinen ilmapiiri johti lopulta Bismarckin eroon 1890. Bismarckin seuraaja – Leo von Caprivi – oli samoilla linjoilla Wilhelmin kanssa, mikä johti kohtalokkaaseen Jälleenvakuutussopimuksen raukeamiseen sekä Venäjän ja Ranskan lähentymiseen. Suhteiden lämmittely Britannian kanssa jäi puolitiehen, ja Saksa eristäytyi muusta Euroopasta 1914.