MOSKOVAN TAISTELU

Etelän ja pohjoisen menestyksekkäiden taisteluiden jälkeen itärintaman oli aika antaa kuolettava isku: Moskova. Hyökkäys alkoi lokakuussa 200 kilometriä Moskovan eteläpuolella sijaitsevan Vjazman valtauksen jälkeen. Voitot seurasivat toisiaan, kun myös Kalinin ja Bjansk vallattiin. Alettiin lähestyä Moskovaa.

Kaupungissa vallitsi paniikki. Kaksi miljoonaa ihmistä oli paennut, ja neuvostohallitus oli siirretty 800 kilometrin päässä idässä sijaitsevaan Kuybysheviiin (nykyään Samara). Yksi mies ei kuitenkaan horjunut, nimittäin Georgi Žukov.

Kun Japanin imperiumi ei enää uhannut Neuvostoliittoa Kaukoidässä, vuoden 1939 Halhin Golin taistelun voiton ansiosta, Žukov mobilisoi 900 000 alokasta itäisistä sotilaspiireistä taistelemaan länteen saksalaisia vastaan.

Itärintama oli enää 65 kilometrin päässä Moskovan kaupungin porteista ja ilmatorjunnan tulen taivaalla pystyi jo näkemään, kun matka pysähtyi. Nyt neuvostojoukkojen strategiana oli hyökätä uupuneiden ja univajeesta kärsivien saksalaisten kimppuun uusien joukkojen voimalla. Myös epäsuotuisat sääolosuhteet antoivat puna-armeijalle runsaasti aikaa järjestäytyä uudelleen ja vakauttaa asemansa. Nyt kaukana Berliinistä Saksan tiedustelu alkoi takellella. Ylin johto aliarvioi pahasti neuvostojoukkojen määrän, ja sen arvio puna-armeijan 50:stä reservidivisioonasta meni pahasti pieleen.

Marraskuun puoliväliin mennessä syyssateiden aiheuttama kelirikko oli hellittänyt, ja mutainen suomaa kovettunut, joten suurmittaiset hyökkäykset voitiin taas aloittaa. Saksalaiset kulkivat Moskovan esikaupunkialueiden läpi ja pystyivät jo näkemään Kremlin kupolien loiston. Taistelu oli raivoisa puna-armeijan taistellessa kynsin ja hampain pääkaupunkinsa pelastamisesta. Jostain tarvittiin nyt apua, ja avun toi talvi, joka oli Neuvostoliiton kylmin 140 vuoteen.

”NEUVOSTO-VENÄJÄ ON VOIMATON KAIKISSA SOTILAALLISISSA PYRKIMYKSISSÄ. BRITANNIAN UNELMA KAHDEN RINTAMAN SODASTA ON KUOLLUT”

ENSIMMÄISEN SS-PANSSARIDIVISIOONAN SEPP DIETTRICH, 9. LOKAKUUTA 1941