Aavekaupunki

Pripyatin kaupunki sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä ydinvoimalasta ja sen asukasluku oli vajaat 50 000 Tšernobylin onnettomuushetkellä. Se oli kasvava kaupunki, jossa oli 15 alakoulua, viisi yläkoulua, sairaala ja urheilu- ja vapaaajanviettopaikkoja, kuten olympiamittainen uima-allas. Onnettomuuden jälkeen asukkaat evakuoitiin, mutta heille kerrottiin, että he voisivat palata kolmen päivän kuluttua. Niinpä suuri osa heidän omaisuudestaan on yhä autioituneessa kaupungissa. Osa asukkaista on palannut alueelle, mutta ketään ei ole päästetty takaisin kaupunkiin, koska se on voimakkaan säteilyn vuoksi yhä eristetty.

Kaupunki on 1980-luvun neuvostoelämän historiallinen monumentti: seinillä on yhä propagandistisia iskulauseita ja talot ja tehtaat ovat peräisin tuolta aikakaudelta. Joillain alueilla luonto on alkanut vallata tilaa. Vuonna 2002 kaupunki avattiin hieman kammottavaksi matkailunähtävyydeksi niille, jotka suostuivat kirjoittamaan asiapaperin, jolla he lupaavat itse ottaa vastuun siitä, että voivat kuolla säteilyaltistukseen.