Ruijan kielessä paljon uutta suomalaisele
Monet suomalaiset sanothaan ette ko het alethaan oppimhaan ruijaa, se oon hirmuisen vaikkee saađa suun ja kielen vääntymhään sinne mihin ruijan kieli net määrää. Kainulaisila oli ennen sama probleemi.
Ruijassa oon monta erilaista ääntä ko suomessa eli kväänissä. Norjan dialektiissa oon kans monta semmoista trekkii mitä suomalainen korva ei helposti eđes kuule. Tässä kirjassa muistelhaan niistä, yksi trekki kerrala.
Esimerkiksi ette ruija oon tonaalinen kieli. Toonii ei ole yhtä monta ko kiinassa mutta oon kuitenki kaksi: korkkee tooni (mikä laskee ylhäältä alas) ja matala tooni (mikä noussee alhaalta ylös). Joissaki sanoissa niinko «løvet» eri tooni anttaa sanale eri merkityksen. Se ei ole sama jos puusta tippuu leijonii eli lehtii!
Finmarkussa, Tromssassa, Nordlannissa ja Vesta-Ruijassa (Ålesundista Kristiansandiin) oon kuitenki tyhä korkkee eli laskeeva tooni ja sillä se ei kuulosta niin vierhaalta suomalaisten ja kväänitten korvhaan.
Joissaki ruijan dialektiissa oon kans paksu L. Se oon ruijan kielessä hävviimässä – ko se ei ole tarpheeksi urbaanii heiđän mielestä.
Ruijan ”skarre-r” sitä vasten oon hyvin urbaani! Se oon tullu vissisti Pariisista Kööpenhaminhaan 1700-luvula ja sitte Etelä- ja VestaRuijhaan missä fiinit ihmiset kaupungiissa alethiin käyttämhään sitä. Se levvii yhä vaikka ruijassa oon kaksi muutaki ärrää: kahđen slaakin ärrä ja yhđen slaakin ärrä.
Stavangerissa ja Kristiansandissa assuuvat suomalaiset oon häytynheet oppiit pehmeet konsonantit (k >g, p >b ja t >d), ihan niinko Tanmarkussa. Ja ko muuttaa Tröndelaaghiin, suomalaiset häyđythään opetella palataaliseeraamisen – paitti jos het oon savolaiset eli ryssänkielentaitoiset, het saatethaan sen jo ennenki.
Tromssassa palataliseeraaminen oon vähentynny: Nuoret ei puhu siiheen laihiin nyt.
Vaa selittää kans missä eri dialektiissa verbin infinitiivi saattaa loppuut eeheen eli aahaan eli vokaalin oon viskattu kokonhansa pois. Vielä enämen variasuunii oon substantiiviissa, esimerkiksi semmoisissa sanoissa ko ”visa” eli ”bygda” jokka eri dialektiissa saatethaan loppuut aahaan, eeheen, iihiin, oohoon, ååhoon, äähään…
Ja niinko suomessaki, ihmiset käskethään ommaa ittee eri tavala eri puolila maata: e, eg, ae, aeg, je, jaei, aei, i og ai.
Nelje päädialektiallaa
Dialektierroi löyttyy saman dialektinki keskeltä vaikka kunka paljon. Sillä se oon helpompi jakkaat net neljheen pääalhaan: öystä, vesta, trönderi ja pohjainen.
Kirja oon hauska ko siinä oon myötä 83 äänifiilii mitä sie saatat kuunela. Ensin oon äänii ja sen jälkhiin 23 öystädialektipröövii, 8 trönderipröövii, 22 vestaruijan pröövii ja 15 pohjaisruijan dialektipröövii. Lopuksi oon pari lausetta pohjaissaameksi ja luulajansaameksi ja yksi pröövi kainun kielen Pyssyjoven dialektista.
Vaa kirjoittaa siitä kunka kväänin kieli oon vaikuttannu ruijan dialektiihiin. Näin oon tapattunnu esimerkiksi Alattion ruijan dialektissa: Alattiossa ei palataliseerata. Ja melkein kaikissa Tromssan ja Finmarkun dialektiissa sanan paino oon usseemin ensimäiselä tavula ko muuvala Ruijassa. Pohjaisessa ei kans ole erroo korkkeen toonin ja matalan toonin välilä, ja Vaa meinaa ette se oon kans kainun ja saamen kielen vaikutus.
Tromssassa ja Finmarkussa oon kohta selkkee ero siinä kunka ihmiset puhuthaan sisämaassa ja rannikolla. Sisämaassa kainun ja saamen vaikutus oon suurempi ko rannikolla.
Kirjoittaajalla oon suuri ymmärys siihen ette kieli oon jokhaisen ihmisen oma oikkee. «Mailmassa oon 340 miljoonaa ihmistä joile engelska oon ensimäinen kieli. Mutta luuletko sie ette kukhaan heistä puhhuu niinko grammatikkikirjassa? Eli käyttäis kaikkii 200 000 sannaa mitä oon engelskan sanakirjassa? Ei. Mutta puhuthaanko het kaikki engelskaa. Kyllä.»
Se saattais sannoot sammaa kaikile kainun kielen puhhuujiile!
Vaa kirjoittaa jostaki trekistä hyvinki tarkasti ja toisista vähemän. Täältä sie löyđät vastauksen monheen kysymyksheen jota sie olet hunteerannu ruijan kielestä. Tämä oon hauska kirja kaikile jokka haluthaan oppiit ymmärtämhään ruijan dialektiita.