Täi kompassina

Tässä alla olevan ruijankielisen muisteluksen oon kirjoittannu Kjell-G. Kjär kirjassa Ishavfarerne 1859-1909.

Sluuppi Victorian kapteini, hammerfestiläinen jäämerenkippari Johannes Persen Kyrö oli tunnettu siitä ette hän oli hirmuisen rohkee ja ette hän uskalsi ja teki vaikka mitä. Yksi engelskmanni muisteli ette Kyrö joi hyvin mielelä lämmintä hylkheenvertäki.

Kyrö oli syntyny Suomessa niinko monet muut jäämerenkipparit pohjaisessa.

Vuona 1866 kaikki pyytölaivat olthiin jo palanheet paitsi Victoria. Oktooperikuun lopussa se viimin tuli mutta se oli kauhheessa tilassa. Klyyvaripuomi vailui, molemat riipot olthiin poissa, tyhä kaaret olthiin pystössä. Sluuppi oli ko plokattu vares. Kolme miestä oli poissa.

Ko assiita selvitethiin, Kyrö muisteli ette het olthiin joutunheet hirmuisheen tormhiin Pitsperkin ja Pyörnöijän välissä 8. oktoperikuuta. Kippari oli itte ollu ruorissa ko iso siikatet oli lyöny laivan takkaa. Hän oli huutanu etukannen miehile ette het pitäis kiini. Paaru vei Kyrön ittensä mutta onneksi hänen jalka tarttui kiini köytheen jolla yksi pyytövene oli kiinitetty. Ko hän pääsi ylös, hän näki missä tilassa laiva oli. «Etukannen reunavärkki oli poissa, meri tyhä pauhasi sielä. Kahytiissä ja lugaariissa oli vettä. Toivoo ei ollu kovin paljon.» Siikatet oli vieny merheen styyrihuonheen, kompassin ja kolme miestä.

Het ajelehđithiin pari päivää ennenko pahailma loppui. Miehistö olis halunu takaisin Pitsperkkhiin mutta kippari kielsi tämän.

Ko Kyröltä kysythiin kunka hän oli saattanu navigeerata takaisin Ruijhaan ilman kompassitta, hän vastasi ette hän oli ottanu täin ja laittanu sen valkkeen paperin pääle siksi ko täi kulkkee aina pohjaisheen päin. Sillä laila hän oli tuonut Victorian ja miehet turvalisesti kothiin. Oikkeuđessa hän selvitti oikhein laajasti kunka täi aina kääntyi pohjaisheen ko laiva oli luovannu.

Het olthiin mistanheet käsilokin mutta kippari muisteli ette hän oli mitanu faartin oman syđämen lyönitten avula. Kotimatkala het kohđatelthiin vielä muutaman ison siikatheen mutta het olthiin henganheet ulos liinoi minkä päissä oli päkinpalassii. Päkistä tuli merheen öljyy ja paarut rauhoitutthiin.

Aviisissaki muistelthiin ette kippari Persen ei ollu saanu mithään muuta navigasuunioppii ko mitä hän oli itte merelä oppinu.

Reederi korjasi Victorian ja seuraavana vuona Kyrö pestasi taas kippariksi ja lähti Pitsperkin pyythöön.

Jälkhiinpäin met saatama kyssyyt: Saattaisko se olla niin ette viikingit kans navigeerathiin täitten avula? Met emmä tieđä kunka het löyđethiin pohjaisen Atlantterin yli Islanthiin, Grönlanthiin ja Amerikhaan. Näyttikö täi heile tien? Kippari Kyrö kuitenki väitti ette täi aina näyttää missä pohjainen oon.

Saattaisko se olla kans niin ette meiđän esivanhiimet ei mitanheet laivan vauhtii laskemalla solmui vaan omien syđämen iskuin avula?

Johannes Kyrö oli seppä pyytömies ja kippari. Hän pärjäsi haaksirikon, hän amputeerasi ommii varphaita ette jalkhaan ei tulis kuolio ja hän tappeli jääkarhuutten ja mursuin kans. Vuona 1873 hän putosi vetheen Hammerfestin haminassa ja hukkui.