Kampanja kyläsaunojen puolesta
Norjassa oli saunoja ainakin keskiajalla, mutta tapa perinne ei jatkunut. Perinnettä yritettiin elvyttää kansanterveyteen vedoten 1920- ja 1930-luvulla.
Norjan kansalliskirjastosta löytyy digitalisoituna useita kampanjan aikana kirjoitettuja kirjoja ja vihkosia.
Kirjassa Badstubadet - En gammel og god norsk folkeskikk (1934, ensipainos 1923) lääkäri Robert Kloster kirjoittaa että kyläsaunojen katoaminen Norjasta oli suuri menetys kansanterveydelle ja työvoimalle.
«Vanha ja mainio tapa»
Terveysviranomaiset aloittivat saunakampanjan aikana, jolloin huonot hygieniset olot edistivät tautien leviämistä ja tappoivat joukoittain ihmisiä Norjassa. Julkisia saunoja rakennettiin joka puolelle maata.
Kloster toteaa kirjassa että vaikka yleisistä saunoista pidettiin ja niitä ylistettiin ja ne olivat omilla paikkakunnillaan osan väestön osan kovassakin käytössä, saunomisesta ei kuitenkaan tullut koko kansan tapa. Ratkaisuksi hän esitti yksityisten saunojen rakentamista maaseudulle joka kylään ja taloon.
Hän perusteli että kyläsaunat eivät olisi mitenkään uutta Norjassa.
«Se [=saunominen] on vanha ja mainio tapa, joka taas nousee arvoon ja kunniaan. Vanhat norjalaiset pitivät saunomista erinomaisena keinona hoitaa ihotauteja ja kihtiä, ja syystäkin.»
Kveenit ja suomalaiset nostettiin esiin hyvinä esimerkkeinä: Suomessa saunotaan edelleen ja kveenit ovat tuoneet tavan omiin kyliinsä Norjaan, sillä heillä on aivan «perustavanlaatuinen usko saunomisen vaikutukseen nuorille ja vanhoille, terveille ja sairaille.»
Rakennusohjeita
Vihkosessa kuvaillaan saunan rakentamista kuvin ja piiroksin. Kloster innostaa kaikkia rakentamaan saunan ja toteaa että saunan rakentaminen ei ole temppu eikä mikään normaalilla talonpoikaisjärjellä varustetulle ihmiselle. Ulkoseinät kehotetaan käsittelemään tervalla tai punamullalla tai näitten sekoituksella. Löylyhuone neuvotaan käsittelemään raakapellavaöljyllä tai kalkkiseoksella.
Sivulla 17-24 on yksityiskohtaiset pienen, keskisuuren ja ison kyläsaunan yksityiskohtaiset rakennuspiirrokset, jotka ovat arkkitehtien Paul Lambach og Harald E. Namtvedtin käsialaa.
Rakennusaineeksi ei suositella betonia eikä saunaa myöskään suositella rakennettavaksi kellariin.
«Kellaria tarvitaan muihin tarkoituksiin, eikä kellarisaunasta koskaan tule mukavaa.»
Hyviä neuvoja
Klosterin mukaan saunassa ei tarvita suihkua.
«En nähnyt suihkua yhdessäkään suomalaisessa pihasaunassa. He sekoittivat kylmää ja lämmintä vettä puuastiassa ja kaatoivat veden niskaansa.»
Kosteusmittaria ei tarvita sillä löylyn voi mitata omalla nenällään.
«Hienoin väline sopivan kosteuden löytämiseen on oma nenä. Tosin kokenut sellainen! Mutta sen oppii pikkuhiljaa, eikä sitä voi oppia kirjoista.»
Saunavastan teosta ja käytöstä Kloster kertoo seuraavaa:
«Vihtominen helpottaa hikoilua ja vahvistaa ruumista. Koivunoksat leikataan ennen juhannusta, vastat sidotaan ja varastoidaan viileässä. Ennen käyttöä vasta kastellaan vedessä ja sitä käännellään varovasti kiuaskivien päällä… lehdistä tulee kuin uudet ja tuoksu täyttää saunan.»
Lääkärinä hän suosittelee saunaa lääketieteellistä syistä: Saunassa on parantunut iskias, ja siellä pehmenevät työstä ja urheilusta rasittuneet lihakset.
«Tämän ovat kovaa työtä tekevät ja ankarassa ilmastossa asuvat suomalaiset todenneet”, hän kirjoittaa.
Naiset päättävät
Kloster pohtii myös syitä siihen miksi viimeisen vuosikymmenen aikana rakennetut julkiset saunat eivät ole saaneet pientä innokasta käyttäjäjoukkoa laajempaa suosiota. Miksi saunomisesta ei ole tullut kansanliike Norjassa?
Kloster esittää että päätöksen perheen saunankäytöstä tekee nainen.
«Ehkä naiset eivät lähteneet julkiseen saunaan joko häveliäisyyttään tai turhamaisuuttaan vaan kylpyä tarvitessaan valitsivat ammeen,» hän arvelee.
Hän toteaa myös sen tosiseikan, että talon emännällä tuskin on aikaa lähteä kotoa muualle kylpemään. Siksi oma pihasauna tai kylän yhteinen sauna, joka olisi tarpeeksi lähellä, olisi ratkaisu ajanpuutteeseen.
«Omassa saunassa nainen voi saunoa yksinkin, jos hän sitä haluaa […] Jos saamme naiset tämän asian taakse, ei kestä monta vuotta ennen kuin saunakampanja on tehnyt tehtävänsä ja saunomisesta on tullut vakiintunut tapa», norjalainen lääkäri Robert Kloster kirjoitti toiveikkaana vuonna 1934.