Johdanto

Traditioita, myyttejä ja taikauskoa viikinkiajoista nykypäivään

On lastenkirjoja ja on aikuistenkirjoja ja on kirjoja, joita lukevat kaikki. Ne vievät meidät mukanaan tonttujen ja peikkojen taikamaahan. Maailmaan, joka muuttuu todeksi, kun tuntee neilikan, kanelin ja havunneulasten tuoksun, paikkaan, josta lasten silmien loiste, lepattavat kynttilänliekit ja odottava tunnelma ajavat pimeyden kauas pois. Näinä tarunhohtoisina päivinä ja varsinkin öinä saa tavallista helpommin kosketuksen tonttuihin, n, maahisiin ja muihin yliluonnollisiin voimiin. Silloin kannattaa olla ll hyvissä väleissä tarunolentojen kanssa – päivin ja öin. Silloin myös aurinko ko kääntää kääntä kulkusuuntaansa.

Monet joulun joulunajan perinteistä ovat peräisin kaukaa menneeltä ajalta, jolloin kristinusko ei ollut vielä saavuttanut Pohjolaa. Meillä pohjoisessa pohjoi ruoka ja juoma ovat olleet keskeinen osa joulujuhlin joulujuhlintaa ja puutarhatontut ovat säilyttäneet asemansa pihapiirissä aina siitä lähtien, kun tonttuperinne vähitellen ähitellen muuten kato katosi satoja vuosia sitten. Alkuperäinen perinne erinne on säilynyt säil ja kehittynyt ja antanut nykyisin jouluna tunnetulle nnetulle kristittyjen juhlalle kansanomaisen leiman.

Kukaan ei oikeastaan tiedä, miksi joulua vietetään juuri sillä tavalla kuin vietetään. Aiheesta on olemassa liian vähän kirjallisia lähteitä. Olipa joulu alkujaan talvipäivän seisauksen, n, kuolleiden tai hedelmällisyyden juhla, jossa uhrattiin jumalille le ja yritettiin siten taata seuraavan kesän sato, siinä yhdistyy monelta nelta vuosisadalta peräisin olevien perinteiden sekoitus. Monet tavat vat ovat tulleet ulkomailta, mutta nykyiseen joulunviettoon ovat vaikuttaneet kaikkein eniten omat alkuperäiset jouluperinteemme. Joulun taianomaisuus on peräisin omasta a kansanperinteestämme.