Tarina peikkolapsesta
Olipa kerran kaukana Finnskogenissa vaimo, joka sai vauvan. Hän iloitsi lapsestaan, mutta vauva ei näyttänyt aivan tavanomaiselta lapsoselta. Sillä oli suuri pää ja pieni vartalo ja se huusi koko ajan. Äidistä lapsi tuntui usein vieraalta ja hän epäili, ettei lapsi voinut olla hänen omansa. Eräänä päivänä hän vei vauvan vanhan viisaan eukon luo naapurikylään. Tämä tunsi monenmoiset parannuskeinot. Hänenkaltaisiaan tietäjiä on tapana vältellä, mutta vaimolla Finnskogenista ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua hänen luokseen. Hän kertoi vanhalle viisaalle eukolle tilanteestaan ja kysyi, miten hänen pitäisi nyt toimia. ”Lapselle on syötettävä pelkkää riisiä”, sanoi vanhus. ”Kanna lasta kolmena peräkkäisenä torstai-iltana talon ympäri ja piiskaa sitä koivunvitsalla. Seisahdu kolmantena iltana talon koilliskulmalle. Luulenpa, että lapsesi varastaja saapuu silloin paikalle sinun vauvasi kanssa.”
Vaimo kiitti avusta ja teki työtä käskettyä. Kolmena peräkkäisenä torstai-iltana hän kantoi lasta talon ympäri ja antoi sille piiskaa koivunvitsalla niin, että se parkui ja huusi. Viimeisenä iltana hän seisahtui talon koilliskulmalle. Silloin paikalle saapui peikkovaimo mukanaan pikkuruinen vauva, jonka hän laski maahan. Hän oli kuullut kauhean parkumisen. ”Saat vauvasi takaisin”, hän tokaisi. ”Tiedä kuitenkin, että olen huolehtinut sinun lapsestasi paljon paremmin kuin sinä minun.” Vaimo ilahtui saadessaan oman vauvansa takaisin. Lapselle annettiin nimi, mutta se oli läpi elämänsä hieman erikoinen.