Jouluruusun tarina
Oli kylmä joulukuun yö, kun kansa sai kuulla uuden vapahtajan syntyneen. Kansa saapui lahjoineen ja onnentoivotuksineen tervehtimään Jeesus-lasta. Heidän joukossaan oli myös kolme tietäjää. He saapuivat pitkien taivalten takaa ja seurasivat kirkkaana loistavaa tähteä, jolloin eräs pieni paimentyttö tapasi heidät. ”Minne olette matkalla?” kysyi paimentyttö nimeltä Madelon. ”Menemme Betlehemiin ylistämään vapahtajaa”, he kertoivat, ja Madelon lähti seuraamaan heitä nähdäkseen vastasyntyneen.
Kun he saapuivat talliin, tietäjät laskivat lahjansa vastasyntyneen eteen. He olivat tuoneet tullessaan kultaa, suitsukkeita ja mirhamia. Muilla paimenilla oli tuomisinaan hunajaa, hedelmiä ja kyyhkysiä , mutta Madelon pysytteli taka-alalla ja tunsi olonsa hölmöksi ja noloksi. Hän oli vain köyhä paimentyttö, eikä hänellä ollut lahjoittaa mitään, joten hän laski katseensa alas ja alkoi nyyhkyttää hiljaa nähdessään muiden ihmisten Jeesuslapselle tuomat lahjat. Hän oli yrittänyt turhaan etsiä maasta edes yhtä kukkasta, mutta oli talvi eivätkä kukat silloin kuki.
Tallin edessä seisoi enkeli, joka seurasi heitä. Se tiesi, ettei paimentytöllä ollut vastasyntyneelle mitään lahjaa. Enkeli meni paimentytön luokse nähdessään, että hänen päänsä roikkui surullisena, ja pyysi tyttöä ulos tallista kanssaan. Hän pyyhki toisella siivellään varovasti lunta pois tytön jalkojen edestä niin, että maan pinta tuli näkyviin. Juuri, kun kyynel paimentytön silmästä oli putoamaisillaan maahan, maasta nousi kaunis pieni kukka pimeyttä ja talvipakkasta uhmaten. Se oli kokonainen kimppu vahamaisia valkoisia jouluruusuja, joiden terälehtiä reunusti vaaleanpunainen häivähdys. Silloin enkeli kuiskasi paimenen korvaan: ”Nämä jouluruusut ovat paljon arvokkaampia kuin mikään mirhami, suitsuke tai kulta, koska nämä ovat syntyneet rakkaudesta.” Madelon niiskutti yllättyneenä ja kuivasi kyyneleensä kuullessaan enkelin sanat. Hän poimi helpottuneena kimpun kukkia ja lahjotti sen lapselle. Kaikki näkivät, että paimen antoi lahjan silmissään rakkauden ja kiitollisuuden kyyneleet. Niin jouluruususta tuli joulunajan toivon ja rakkauden symboli.
Ajatus on tärkein
Jouluruusuntarinaosoittaa,ettäajatusontärkeinjoululahjoissakin.ehkätarinaonkeksitty opetukseksi,jottaymmärtäisimme,ettäaitolahjatuleesydämestäjasielusta,vaikkaitselahja olipelkkäyksinkertainenkukkanen.
On ruusu Iisain juuren nyt kukkaan puhjennut, On pyhä kirja suuren, sen ihmeen kertonut, Tuo kukka suloinen, valaisee talviyötä keskellä pakkasen.
Näin ruusun pyhyydestä soi sana Jesajan, Hän syntyy neitsyestä messias Jumalan. On Herra armossaan sen ihmeen itse luonut, ja tullut päälle maan.
Nyt ruusu kaunein loistaa, taivaasta tuoksun tuo, Yön varjot päivä poistaa, kansoihin toivon luo. Jumala, ihminen! Hän otti lapsen muodon, jäi luokse syntisten.
Herramme, Kristuksemme, oi, poika Marian! Sinua rukoilemme laaksoissa kuoleman Suo, että taivaassa me kerran kumarramme isäsi kasvoja.