Jouluruoan historia
Kun kristinusko alkoi lyödä leimaansa joulunviettoon, joulukuussa paastoaminen tuli yleiseksi. Oli elettävä säästeliäästi ja valmistauduttava hengelliseen juhlaan. Sillä tavoin osaisi iloita joulusta enemmän. Sen jälkeen, kun protestanttinen usko tuli valtauskonnoksi Pohjoismaissa, paastoamisen perinne hiipui vähitellen, ja ihmiset alkoivat taas syödä enemmän koko joulukuun ajan.
Paaston aikana ei syöty lihaa, ja paasto kesti aina Lucian päivästä 13. joulukuuta ensimmäiseen joulupäivään saakka, ja siksi olikin tavallista syödä jouluaattona kalaa. Jotkut paastosivat tosin koko joulukuun ajan. Tuoretta kalaa oli vaikea saada ja suolakala oli kallista, joten jouluna syötiin lipeäkalaa. Lipeäkala on ainoa ruokalaji, joka on Ruotsissa ollut juhlaruokaa yli 500 vuotta. Viikingit söivät koko syksyn pelkää suolaan säilöttyä ruokaa, joten tuore sianliha jouluna
oli todellinen juhla-ateria. Joulukinkun matka joulupöytään kesti useita satoja vuosia. Joulukinkkuperinteen uskotaan olevan peräisin 1600-luvulta. Lihapullat ja nakit saapuivat ruokapöytään vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Ruotsissa jouluruuista ehkä perinteisin on ”dopp i grytan” tai ”dopparedan”, joka on kinkunpaistoliemeen kastettua leipää. Ennen joulua kaikki laskevat päiviä jouluun ja ruotsiksi jouluaattoa kutsutaankin joskus samalla sanalla: ”dopparedan”, koska silloin ruokaa lopulta saa! Ruoka on saanut alkunsa siitä, että kuivaa leipää käytiin salaa upottamassa lihan kypsennysliemeen jo ennen jouluaattoa ja sillä tavalla sai jo vähän esimakua lihasta ennen joulua. Nykyisin monilla on tarjolla näkkileipää, yrttileipää tai joululimppua.