Ensimmäinen lipeäkala
ipeäkalan historiasta kerrotaan monenlaisia tarinoita, mutta varmaa on ainakin se, että se syntyi Pohjois-norjassa. Erään tarinan mukaan siinä kävi näin: Eräässä pienessä vuonossa Lofoottien lähellä asui perhe, joka oli iät ja ajat elänyt kalastuksesta ja maanviljelyksestä. Elämä oli kovaa, mutta turskaa nousi läpi talven, ja kun pakkanen väistyi ja tuli kevät, perhe siirtyi maihin ja kylvi viljaa. Kala ripustettiin kuivamaan, ja pohjoisen kylmät ja kirkkaat talviyöt takasivat koko maan parhaat kalankuivatusolosuhteet. Kun yöt pitenivät ja alkoi olla valoisaa, kala oli kuivunut ja se siirrettiin sisälle. Sen jälkeen kala varastoitiin venevajaan syksyyn asti. Venevaja nousi ylväänä sileältä lumen peittämältä vuorenrinteeltä. Se on perheen aarreaitta, koska heidän ei tarvinnut maksaa turskasta, koska nyt he pystyivät maksamaan kuivakalalla.
LTuli syksy ja tapahtui kamalia. Takana oli monia ihania kesäpäiviä ja vain vähän sadetta, joten pelloilla ei kasvanut juuri mitään. Onneksi perheellä oli kuitenkin kuivakalaa, joka säilyisi syksyn pimeisiin aikoihin saakka niin kuin oli käynyt monena aiempanakin vuonna. Eräänä päivänä maalle vyöryi uhkaava syyssää: myrskysi, salamoi ja ukkosti. Keskellä yötä salama iski venevarastoon, ja vain muutamassa sekunnissa se syttyi kuin juhannuskokko. Venevaja paloi nopeasti poroksi ja kuivakalat jäivät tuhkan alle.
Sitten alkoi sataa.
Myrsky kesti useita päiviä, ja perhe ei voinut muuta kuin istua sisällä, seurata tilannetta ja odottaa. Kului kolme päivää ja kolme yötä ennen kuin he pääsivät tarkistamaan, miten paljon rahaa he olivat menettäneet. Tuhkasta ja vedestä oli tullut lipeää, mutta he yrittivät pestä kaloja, jotta voisivat edes itse syödä ne, ettei heidän tarvitsisi nähdä nälkää. He nostivat kalat suureen astiaan, jossa oli vettä. Kun he sitten tarkistivat, olisiko kala enää syötävää, he yllättyivät vallan. Kala oli parempaa ja mehevämpää kuin koskaan.
Siitä päivästä lähtien he panivat osan kalasta lipeään joka syksy, ja niin lipeäkala pääsi kunniapaikalle joulupöytään suuressa osassa Norjan vuoristoaluetta.