Oluenpanon taikoja
Kautta aikojen ihmiset ovat selittäneet taikavoimilla kaikkea sitä, mitä eivät täysin ymmärrä. Uskottiin, että jumalat tai muuta hyvät voimat auttoivat heitä, kun jokin sujui hyvin. Oli pelkkää taikuutta, että oluesta tuli vahvaa. Oluen valmistukseen liittyi viikinkiajoista pitkälle 1800-luvulle asti monenlaisia uskomuksia ja taikauskoisia rituaaleja. Pimeiden voimien uskottiin voivan pilata oluen ja siksi niitä piti varoa. Jos mystisille voimille antoi uhrilahjoja ja arvostusta, ne auttoivat ja tekivät oluesta hyvää ja vahvaa. Sitä pidettiin hyvänä onnena eikä omana oluenpanotaitona.
Oluenvalmistus on yksi tärkeimmistä jouluvalmisteluista, ja jotta oluenpano onnistuisi hyvin, sen on tapahduttava oikeaan aikaan eli juuri Annanpäivänä. Oleellisinta on, että olutta ei panna päivänseisauksen päivänä, koska silloin siitä tulee karvasta. Olutta pannaan kasvavan kuun aikaan, koska silloin olutta tulee enemmän, mutta jos tulee pohjoisesta, on odotettava tuulen tyyntymistä. Jotta olut kävisi paremmin ja siitä tulisi vahvempaa, on huudettava kovaan ääneen hurraa samalla, kun olutta panee käymään!
Vahdi tulta tarkasti
Tulta ja ahjoa on kunnioitettava. Tuli on sähäkkä ilkeä tyyppi, joka voi kostaa, jos sitä loukkaa. Kuulethan, miten se sihisee ja ritisee? Se on koko ajan vihainen. Tuli ei halua sammua veden voimasta ja se vihaa sylkemistä ja ilkkumista. Varmista, että polttopuut saavat palaessaan olla rauhassa äläkä koske tuleen veitsellä tai muilla terävillä esineillä. Jos keität olutta pahantuulisella tulella, sen viha siirtyy olueen, ja sitä juovista tulee ärtyisiä. Siitä seuraa pelkkää nahistelua.
Hiivan lainaaminen
Jos saa itselleen toiselle kuuluvaa, voi saada itselleen toisen ihmisen onnen. Sen vuoksi onkin parasta keplotella tuo jokin itselleen niin, että kukaan ei huomaa. Naapurin lampaalta voi leikata salaa tupon villaa ja saada naapurin lammasonnen, naapurin heinäladosta voi napata tupon heinää ja saada hänen rehuonnensa tai anopin kasvista voi napsaista itselleen pistokkaan ja muuttua itsekin viherpeukaloksi.
Jos haikailee itselleen naapurin olutonnea, voi käyttää naapurin oluthiivaan, mutta sitäpä ei olekaan niin helppo saada käsiinsä huomaamatta. Silloin voi vaikka pyytää lainaksi vähän hiivaa, mutta silloin pitää muistaa, ettei lainasta saa kiittää. Kun jättää kiittämättä, sitä voi melkeinpä pitää varastamisena. Kun olet saanut hiivaa lainaksi, mene suorinta tietä kotiin äläkä pysähdy edes pissalle. Muuten olut ei käy.
Eläimille ja haltioille oma osansa
Jos haluaa varmistaa kasvun ja menestyksen tulevalle vuodelle, on tärkeää antaa eläimille oma osansa jouluoluesta. Ruotsissa on kautta aikain ollut tapana antaa lehmille mallasta jouluaattona tai ensimmäisenä joulupäivänä. Vastoinkäymisiltä voi suojautua antamalla eläimille mallasta ja suolaa. Kun lehmille annettiin olutta ennen kuin ne päästettiin kesälaitumelle, se suojasi niitä hengiltä, koska maltaissa oli taikavoimaa.
On muistettava juottaa myös haltioita, koska sillä tavalla voi varmistaa seuraavan vuoden hedelmällisyyden. Olutta kaadetaan pöydän alle, talon nurkalle tai navettaan, koska siellä haltiat liikkuvat. Jotkut kaatavat jopa jouluoljille lorauksen viinaa.
Oluttynnyri suojataan teräksellä ja ristillä
Jotta haltiat ja jouluvuohi pysyvät poissa oluttynnyrin luota, sen päälle maalataan risti tervalla tai liidulla. Tynnyriä voi suojata myös ripustamalla oven ylle jotain terävää, kuten veitsen tai kirveen. Olut muuttuu olueksi vasta tynnyrissä ja sitä pidetään taikuutena. Siksi oluenpanon aikaan on keittiössä tai panimossa oltava koko ajan joku paikalla. Erityisen turvalliseksi oluen valmistuksen tekee, jos ripustaa viikatteen ovenkarmin yläpuolelle oluen panemisen ajaksi. Silloin taikavoimat eivät pääse keskeyttämään käymistä.