11. Joulukuuta – Valmistetaan joulukynttilöitä
Viikingit oppivat monia jännittäviä asioita matkoillaan, ja Välimeren alueen maista he toivat tullessaan talikynttilöiden valamistaidon. Kun eläimet oli teurastettu, niiden rasva sulatettiin. He punoivat pellavasta tai hampusta kynttilöille sydämiä, jotka upotettiin sulaan taliin. Käsin punotut sydämet palavat hieman epätasaisesti ja hajoavat palaessaan, joten niitä piti leikata kynttiläsaksilla. Jos pitää talikynttilää lähellä nenää, voi erottaa keitetyn lihan miedon hajun.
Kynttilöitä valmistettiin näin aina 1700-luvun loppuun asti, jolloin keksittiin miten tehdään pöytäkynttilöitä. 1800-luvulla alettiin valmistaa steariinikynttilöitä. Niistä saatiin hieman enemmän valoa kuin sytykkeistä ja talikynttilöistä.
Aikana, jolloin sähkövalo ei vielä ollut itsestäänselvyys, tuvassa ei ollut kovin valoisaa varsinkaan vuoden pimeään aikaan. Steariinikynttilöihin oli varaa vain varakkaammalla väellä, ja köyhän kansan tuvassa loisti valo vain jouluaattona. Silloin kynttilöitä poltettiinkin sitten läpi yön. Silloin kynttilöitä ei sytytetty siksi, että ne ovat niin kodikkaita, vaan siksi, että oli vaarallista olla sytyttämättä niitä. Jos oli pimeää, joulun möröt saattoivat hiipiä tupaan. Sanottiin, etteivät pahat henget voi tulla valoon vaan piileskelevät pimeässä.
Kuten moni muukin joulun perinteistä, myös kynttilöiden valmistukseen liittyy paljon taikauskoa. Kynttilöitä ei saa valmistaa nälkäisenä mutta ei myöskään liian kylläisenä. Myöskään ilmavaivoja ei saa olla, koska muutoin kynttilät katkeavat. Ensimmäinen valmistettu kynttilä vaattiin jouluaatoksi, koska se oli kaikkein hienoin ja siinä oli taikavoimia. Jouluaattona selviää, millaisia voimia kynttilässä on, joten jouluaattoa odotettiin innolla.