22. Joulukuuta – Joulun uhrijuhla
Torbjörn Hornklove oli 800–900-luvuilla norjan kuningas Harald Kaunotukan skaldi ja kertoo, miten viikingit joivat jouluna suuren uhrijuhlan aikana. Viikingit joivat maljan Freijalle, Torille ja Odinille. Heiltä pyydettiin hyvää satoa, suojaa pimeiltä voimilta ja hyvää vuotta. Keskitalvella Tor oli taivaalla vuohipukkeineen taistelemassa pimeyttä vastaan. Kun hän voitti taistelun, aurinko voi jälleen palata taivaalle.
Joulun uhrijuhla alkaa, kun talven selkä taittuu, ja silloin juhlitaan kolme päivää aamusta iltaan. Snorri Sutrlasonin mukaan talvenselkä taittui 12. tammikuuta, mutta perinne vaihtelee. Riimusauvassa on symbolina aurinko, koska se on laskenut talveksi. Siinä voi myös olla juomasarvi, joka on joulun uhrijuhlan tärkein symboli. Juhlaa vietetään rauhan ja hyvän talven vuoksi, kirjoitta Snorri, mutta myös seuraavan vuoden satoa juhlitaan.
Suuren rovion ympärille kaadettiin olutta ja viikinkipäälliköt siunasivat ruoan ja juoman. Heillä oli astioissa verta, jota he levittivät jumalkuviin ja seinille. Jotkut maalasivat myös kasvonsa vereen. Veriruokia, sianlihaa ja olutta! Niistä muodostui muinaispohjoismainen joulujuhla jo varhaisella viikinkiajalla. Nuo elementit olemme säilyttäneet, vaikka emme enää palvokaan samoja jumalia.
Viikinkien joulujuhlassa juotiin ja humalluttiin. Se on tärkeä rituaali, jonka avulla haluttiin päästä lähemmäs Toria ja Odinia. Lapsetkin joivat, kunnes nukahtivat pöydän alle. Uhrilahja oli tärkeä, koska sillä vahvistettiin ja autettiin jumalia taistelemaan pahoja voimia vastaan ja samalla haluttiin jumalien suovan ihmisille hyvä vuosi.
Viikingit joivat, kunnes heidät piti kantaa sänkyyn, ja seuraavana päivänä sama meno jatkui. Ehkä Kuningas Harald Kaunotukka piti sitä uuvuttavana, koska hänen kerrottiin aina jouluisin haikailevan pois merille laivoineen.
Viikingit juhlivat joulun uhrijuhlaa tammikuun puolivälissä aina siihen asti, kunnes se keskiajalla kiellettiin.