Meksikon pitkä tie demokratiaan
Vuonna 1867 meksikolaiset syrjäyttivät keisari Maksimilian I:n, mutta taistelu tasa-arvon ja demokratian puolesta oli vasta alkanut. Poliittinen vapaus ja yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet Meksikossa ovat vielä nykyäänkin kiven alla.
1867–1872
Juárez sai toisen mahdollisuuden
Presidentti Juárez asetettiin uudelleen virkaan keisarin kaatumisen jälkeen. Vuonna 1871 esitettiin äänekkäitä syytöksiä vallan väärinkäytöstä, ja puhkesi kapina. Juárez kuoli sydänvaivoihin seuraavana vuonna.
1876–1911
Meksikoa hallittiin rautaisella otteella
Neljä vuotta presidentti Juárezin kuoleman jälkeen kenraali Porfirio Díaz otti vallan. Hänen valtakaudellaan, joka tunnetaan nimellä Porfiriato, oppositiota vastaan hyökättiin kovalla kädellä.
1910–1917
Verinen vallankumous syttyi
Maanomistaja Francisco Maderon johtama kapina kaatoi Porfirio Díazin. Demokratian vastaiset voimat syöksivät Meksikon uuteen, veriseen vallankumoukseen, ja Madero syrjäytettiin helmikuussa 1913. Vallankaappaus maksoi hänen henkensä.
1917–1929
Sekasorron vuodet
Vuonna 1917 hyväksytystä uudesta demokraattisesta perustuslaista huolimatta Meksikolle oli edelleen ominaista poliittinen väkivalta ja korruptio.
1929–2000
Yhden puolueen valtakausi
Yli 70 vuoden ajan Meksikon politiikkaa hallitsi yksi puolue, joka vuodesta 1946 lähtien tunnettiin nimellä PRI. Puolue teki salaisia sopimuksia maan vaikutusvaltaisten työläispomojen kanssa, jotka vaaleista toisiin neuvoivat jäseniään äänestämään PRI:TÄ.
2000–
Demokratisoituminen jatkuu
Heikko talous, alhaiset palkat ja yleisesti ottaen huonot elinolot kaikille muille paitsi Meksikon rikkaimmille saivat äänestäjät hylkäämään PRI:N. Maata leimasi kuitenkin edelleen korruptio, ja poliittisten ehdokkaiden ja toimittajien murhat olivat yleisiä.