VARUSTELU
Saksa ei ollut ainoa maa, joka varusteli sotilaallisesti 30-luvulla. Samaa tapahtui koko kehittyneessä maailmassa, ja se alkoi jo ennen kuin Japanin, Italian ja Saksan uhat kasvoivat vakaviksi. Sotilasmenot olivat 1934 jälkeen melkein kaksinkertaiset 1920-luvun puoliväliin verrattuna, ja asekauppa lähes kaksinkertaistui 1932–1937. Uusien asevoimien rakentaminen oli seurausta maailmantalouden ja Kansainliiton romahduksista ( jälkimmäinen perustettiin 1919 osana Versailles'n sopimusta hillitsemään asevarustelua, sovittelemaan erimielisyyksiä maiden välillä ja parantamaan maailman väestön työ- ja asuinolosuhteita. Sotilaallinen voima alettiin jälleen nähdä poliittisen selviytymisen avaimena.
Kilpavarustelun ytimessä oli Saksan ja Neuvostoliiton massiivinen sotilaallinen varustautuminen, ja 1930-luvun lopussa molemmat maat kuuluivat sotilaallisiin supervaltoihin.
Vuonna 1939 kaksi kolmasosaa Saksan teollisuuden sijoituksista meni sotatuotantoon, ja neljäsosa teollisuuden työvoimasta oli sotateollisuuden palveluksessa.
Iso-britannian ja Ranskan varustautuminen oli vaatimattomampaa, mutta molemmilla oli jo huomattavat asevoimat.