KENRAALI JOHANNES BLASKOWITZ (1883–1948)

Johannes Blaskowitz oli preussilaisen papin poika, ja hän liittyi sotilasvoimiin 10-vuotiaana. Yhdeksäntoistavuotiaana hän oli jo ylennyt luutnantiksi ja palveli ensimmäisen maailmansodan aikana komppaniankomentajana ja esikuntaupseerina neljällä eri rintamalla. Hän jäi armeijaan myös sodan jälkeen, ja 1932 hänet oli ylennetty kenraalimajuriksi. Hän komensi 3. armeijaryhmää Dresdenissä vuodesta 1938 ja osallistui tässä asemassa Itävallan ja Sudeettialueiden miehitykseen 1938 ja Tšekkoslovakian miehitykseen maaliskuussa 1939. Hän komensi 8. armeijaa Puolassa ja otti vastaan Varsovan antautumisen. Myöhemmin Blaskowitz komensi Saksan miehitysjoukkoja ja protestoi useaan otteeseen puolalaisten ja juutalaisten kohtelusta. Hitler erotti hänet palveluksesta toukokuussa 1940 ja sijoitti hänet lokakuussa Saksan 1. armeijan komentajaksi miehitetyssä Ranskassa. Blaskowitzista tuli armeijaryhmä G:n komentaja Etelä-ranskassa 1944, ja hän onnistui viemään joukkonsa pohjoiseen operaatio Dragoonin jälkeen. Tammikuussa 1945 hän komensi armeijaryhmä H:ta Alankomaissa, ennen kuin antautui hänkin briteille 5. toukokuuta 1945. Hänet vangittiin sodan jälkeen, ja hän teki itsemurhan Nürnbergissä helmikuussa 1948.