Saksa hyökkää länteen

Saksa aloittaa 10. toukokuuta 1940 sarjan nopeita operaatioita alankomaalaisia, belgialaisia ja ranskalaisia joukkoja vastaan. Hitler oli halunnut hyökätä länteen marraskuussa 1939, mutta huono sää oli estänyt yrityksen. Saksan asevoimat valmisteli kevään aikana sotaretken, joka perustui liittoutuneiden joukkojen nopeaan kukistamiseen panssari- ja ilma-aseella Ardennien metsän kautta, missä Ranskan Maginot-linjan linnoitukset olivat heikoimmillaan. Osapuolien voimasuhteet puhuivat länsiliittoutuneiden puolesta divisioonien (144 ja 141), tykkien (13 974 ja 7 378) ja tankkien (3 384 ja 2 445) lukumäärissä. Hävittäjä- ja pommikoneetkin olivat paperilla liittoutuneiden eduksi (3 562 ja 3 254), mutta sekä ranskalaiset että britit pitivät suuret ilmataisteluvahvuudet poissa taistelukentältä puolustaakseen Ranskan ja IsoBritannian omia alueita.

Saksalaisten nopea eteneminen perustui joukkoon rohkeita strategisia iskuja ja liittoutuneiden virhearviointeihin. Lännen suunnitelma perustui nopeaan joukkojensiirtoon Belgiaan ja Alankomaihin Saksan hyökkäystä vastaan. Saksalaisjoukkojen hyökättyä Alankomaihin ja vallattua belgialaisen Eben Emaelin linnoituksen ensimmäisellä onnistuneella ilmahyökkäyksellä 10. toukokuuta, liittoutuneet yrittivätkin siirtää joukkoja Beneluxiin pysäyttääkseen saksalaisten etenemisen. Alankomaiden vastarinta murskattiin, ja belgialaisten, brittien ja ranskalaisjoukkojen oli vetäydyttävä muutaman päivän päästä. Suuria saksalaisia hävittäjien raskaasti tukemia panssaridivisioonia oli liittoutuneiden tietämättä koottu 12. toukokuuta Ardennien metsään, jota Ranskan sodanjohto piti käytännössä luokseenpääsemättömänä, ja ne olivat valmiina historialliseen läpimurtoon.

Kenraali Kleistin johtamat Guderianin panssaridivisioonat ylittivät Meusejoen 13. toukokuuta Junkers Ju87-syöksypommittajien ja suurten pommikoneiden vahvalla tuella ja repivät auki koko Ranskan etulinjan ajamalla vahvan kiilan kahden ranskalaisarmeijan väliin, kenraali Hutzingerin 2. ja kenraali Corapin 9. armeijan. "Sedanissa on iso ongelma", 2. armeijan komentaja, eversti Lacaille raportoi. "Ongelma" syveni hallitsemattomaksi paoksi. Ranskan etulinja luhistui, ja saksalaiskomentajat aloittivat onnistuneen rynnäkön kohti rannikkoa toivoen motittavansa

ja tuhoavansa kaikki jäljellä olevat liittoutuneiden armeijat. Guderianin tankit saavuttivat Kanaalin rannikon Abbevillessä 19. toukokuuta.

Heidän ja lopullisen voiton välissä oli enää vain muutama ranskalaisten ja brittijoukkojen tekemä vastahyökkäys. Kuningas luovutti 28. toukokuuta urhean Länsi-belgian puolustustaistelun jälkeen. Alankomaat oli antautunut 14. toukokuuta Rotterdamin sataman voimakkaan pommituksen jälkeen.

Saksalaisten nopea eteneminen nostatti paniikkia ranskalaisten sodanjohdossa. Brittien vahvistukset myöhästyivät, ja pääosa brittien ilmavoimista oli jälleen IsoBritanniassa puolustamassa maata Saksan mahdollisia ilmahyökkäyksiä vastaan. Winston Churchill lensi 16. toukokuuta Pariisiin, missä hänelle kerrottiin, ettei Ranskalla ollut lainkaan reserviä, joka voisi estää Saksan etenemisen. Ranskan pääministeri, Paul Reynaud, kertoi samana päivänä Ranskan parlamentissa, että vain ihme voisi pelastaa Ranskan tappiolta. Saartorengas kiristyi brittien ja ranskalaisten joukkojen ympärillä PohjoisRanskassa, ja suunnitelmana oli yrittää pitää linjat Sommejoella, jossa ensimmäisen maailmansodan verisin taistelu oli käyty yli 20 vuotta aiemmin. Brittien sodanjohto päätti 23. toukokuuta että sota Ranskassa oli hävitty, ja valmistautui jättämään liittolaisensa. Brittijoukkojen evakuointi pohjoisranskalaisesta Dunkerquen satamasta alkoi 27. toukokuuta. Ranskan oli jatkettava taistelua yksin.