Tais­te­lu Bri­tan­nias­ta

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Wins­ton Churc­hill il­moit­ti 18. ke­sä­kuu­ta 1940 pu­hees­saan ala­huo­nees­sa, et­tä tais­te­lu Rans­kas­ta oli ohi. "Us­kon, et­tä al­ka­mas­sa on tais­te­lu Iso-bri­tan­nias­ta." Sak­san il­ma­voi­mat yrit­ti seu­raa­vien kuu­kausien ai­ka­na tu­ho­ta Ku­nin­kaal­li­set il­ma­voi­mat (RAF) ja hei­ken­tää brit­tien tais­te­lu­ky­kyä niin, et­tä Sak­san mai­hin­nousu Ete­lä-englan­nis­sa oli­si mah­dol­li­nen. Il­ma­voi­mien kak­sin­tais­te­lu Bri­tan­nian ete­läis­ten osien il­ma­ti­las­sa sai ni­men Tais­te­lu Bri­tan­nias­ta.

Sii­tä, kos­ka tais­te­lu al­koi tai päät­tyi, ei ole tark­kaa tie­toa, mut­ta kun se oli ohi, il­mai­lu­mi­nis­te­riön vi­ral­li­nen len­to­leh­ti­nen il­moit­ti al­ku­päi­väk­si 8. elo­kuu­ta, jol­loin il­ma­hyök­käyk­set al­koi­vat kiih­tyä, ja päät­ty­mis­päi­väk­si 31. lo­ka­kuu­ta, jol­loin sak­sa­lais­hä­vit­tä­jien il­ma­hyök­käyk­set hii­pui­vat. Sak­san hyök­käyk­set al­koi­vat 5.– 6. ke­sä­kuu­ta, en­nen Rans­kan lo­pul­lis­ta tap­pio­ta, ja jat­kui­vat ke­sä- ja hei­nä­kuus­sa epä­sään­nöl­li­ses­ti. Ne oli­vat tun­nus­te­le­via hyök­käyk­siä, joi­den tar­koi­tus oli hou­ku­tel­la Bri­tan­nian Raf-hä­vit­tä­jät tais­te­luun ja tu­ho­ta sa­ta­mia ja vies­tiyh­teyk­siä. Sak­san il­mai­lu­mi­nis­te­ri Her­mann Gö­ring käs­ki vas­ta elo­kuus­sa kiih­dyt­tä­mään tais­te­lua Hit­le­rin 1. elo­kuu­ta an­ta­man käs­kyn mu­kai­ses­ti ja "ku­kis­ta­maan Englan­nin il­ma­voi­mat". Ken­raa­li Al­bert Kes­sel­rin­gin ko­men­ta­ma 2. il­ma-ar­mei­ja ja ken­raa­li Hu­go Sperr­len ko­men­ta­ma 3. il­ma-ar­mei­ja aloit­ti­vat tii­viit hyök­käyk­set Ete­lä-englan­nin len­to­ken­til­le, huol­to­va­ri­koil­le ja tut­ka-ase­mil­le. Elo­kuun puo­li­vä­lis­sä Gö­ring oli var­ma, et­tä Figh­ter Com­mand oli pol­vil­laan, ja hän mää­rä­si lo­pul­li­sen is­kun. Pää­hyök­käys oli suun­ni­tel­tu Kot­kan päi­väk­si (Ad­ler­tag) 13. elo­kuu­ta, mut­ta huo­no sää siir­si hyök­käys­tä. Elo­kuun 12. päi­väs­tä syys­kuun kuu­den­teen teh­dys­tä 53 isom­mas­ta hyök­käyk­ses­tä kah­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki teh­tiin ken­raa­li­luut­nant­ti Keith Par­kin joh­ta­man Group 11:n tu­ki­koh­tiin. Tut­ka-ase­miin ei hyö­kät­ty kii­vaas­ti, ja vain kol­me Par­kin len­to­tu­ki­koh­dis­ta teh­tiin toi­min­ta­ky­vyt­tö­mik­si, ja nä­mä­kin vain ti­la­päi­ses­ti.

Sak­sa­lai­set olet­ti­vat, et­tä RAF oli lä­hes lyö­ty, mut­ta to­del­li­suus oli ai­van toi­sen­lai­nen. Figh­ter Com­man­dil­la oli 23. elo­kuu­ta 672 Spit­fi­re- ja Hur­rica­ne-hä­vit­tä­jää; syys­kuun alus­sa nii­tä oli 738, eli enem­män kuin tais­te­lun al­kaes­sa. Figh­ter Com­mand me­net­ti 6.8.-2.9. kaik­ki­aan 444 ko­net­ta; Sak­san tap­piot ko­ko kuu­kau­del­ta oli­vat yli 900 ko­net­ta, pom­mi­ko­neet mu­kaan luet­tu­na. RAF:N ko­men­ta­ja, il­ma­mar­salk­ka Hugh Dow­ding, oli pan­nut pal­jon pai­noa RAF:N vah­vuu­den säi­lyt­tä­mi­seen, len­tä­jien kou­lu­tuk­seen ja re­ser­vien

ra­ken­ta­mi­seen. Vaik­ka hä­vit­tä­jä­ko­neet oli­vat an­ka­ran pai­neen alla elo- ja syys­kuus­sa, RAF ei mis­sään vai­hees­sa ol­lut lä­hel­lä ro­mah­dus­ta. Tais­te­lu­jen kes­täes­sä Sak­san il­ma­voi­mat me­net­ti niin mon­ta ko­net­ta ja len­tä­jää, et­tei se lo­pul­ta enää pys­ty­nyt jat­ka­maan. Kun Wins­ton Churc­hill pi­ti kuu­lui­san pu­heen­sa ala­huo­nees­sa 20. elo­kuu­ta ja sa­noi: «Ih­mis­ten vä­li­sis­sä konflik­teis­sa niin mo­net ei­vät mil­loin­kaan ole ol­leet kii­tol­li­suu­den­ve­las­sa niin har­voil­le niin pal­jos­ta», hän sa­la­si brit­tien ko­ne­ja len­tä­jä­mää­rien nouse­van käy­rän.

Syys­kuun alus­sa sak­sa­lais­ten tak­tiik­ka äk­kiä muut­tui. Hyök­käyk­set RAF:A vas­taan vä­he­ni­vät jyr­käs­ti, ja sak­sa­lai­set pom­mi­ko­neet hyök­kä­si­vät suur­ten Mes­sersch­mitt Me109-hä­vit­tä­jä­par­vien saat­ta­mi­na Lon­too­ta ja mui­ta kau­pun­ki­kes­kuk­sia vas­taan. Vaik­ka muu­tos myös si­säl­si Hit­le­rin toi­veen kos­taa RAF:N hyök­käyk­sen Ber­lii­niin elo­kuun 25. ja 26. päi­vien vä­li­se­nä yö­nä, si­tä oli jo suun­ni­tel­tu olet­taen, et­tä hä­vit­tä­jä­lai­vu­eet oli­si tu­hot­tu. Gö­ring an­toi 2. syys­kuu­ta käs­kyn toi­sen vai­heen käyn­nis­tä­mi­ses­tä Iso-bri­tan­nian so­ti­laal­lis­ten ja

ta­lou­del­lis­ten voi­ma­va­ro­jen tu­hoa­mi­sek­si ja kan­san tais­te­lu­tah­don mu­ren­ta­mi­sek­si en­nen in­vaa­sio­ta. Hit­le­rin pu­he 4. syys­kuu­ta, jos­sa hän van­noi kos­toa, oli pro­pa­gan­da­temp­pu, jon­ka tar­koi­tus oli saa­da Bri­tan­nia näyt­tä­mään pom­mi­tus­ten aloit­ta­jal­ta. Suun­nan­muu­tos so­pi brit­tien hä­vit­tä­jä­len­tueil­le. Pom­mi­ko­nei­ta vas­taan oli mah­dol­lis­ta hyö­kä­tä nii­den lä­hes­tyes­sä Lon­too­ta suu­ri­na mää­ri­nä ja pa­luu­mat­kal­la sak­sa­lais­hä­vit­tä­jien ol­les­sa kiin­ni hi­taam­pien ja haa­voit­tu­vam­pien pom­mi­ko­nei­den suo­jaa­mi­ses­sa ja sik­si vä­hem­män va­pai­ta tais­te­le­maan brit­ti­hä­vit­tä­jiä vas­taan. Sak­san il­ma­voi­mat me­net­ti hyök­käys­ten en­sim­mäi­sel­lä vii­kol­la 298 ko­net­ta, ja 60 ko­net­ta syys­kuun 15. päi­vä­nä, jo­ka on sen jäl­keen mer­kin­nyt Tais­te­lua Bri­tan­nias­ta. Tut­kien ket­ju oli va­hin­goit­tu­ma­ton, jo­ten hyök­käyk­sis­tä saa­tiin ai­na va­roi­tus. Brit­tien tak­tiik­ka oli mi­ni­moi­da hyök­kää­jien ai­heut­ta­mat tu­hot, ja syys­kuun lop­puun men­nes­sä Sak­san so­dan­joh­dol­le oli sel­vää, et­tei ka­lus­ton sii­he­nas­tis­ta ku­lu­tus­ta kes­tet­täi­si pit­kään. Vain 443 len­tä­jää me­net­tä­nyt Figh­ter Com­mand ( hä­vit­tä­jäil­ma­voi­mat) oli ai­heut­ta­nut Sak­san il­ma-aseel­le 1 733 ko­neen tap­piot ja me­net­tä­nyt it­se 915 ko­net­ta. Konflik­ti on jää­nyt brit­tien his­to­ri­aan Es­pan­jan ar­ma­dan 1588 ve­roi­se­na le­gen­daa­ri­se­na het­ke­nä Iso-bri­tan­nian so­ta­his­to­rias­sa.

pää­ma­ja hä­vit­tä­jä­ko­ne­kent­tä tut­ka-ase­ma Luftflot­te-pää­ma­ja group-pää­ma­ja pom­mi­ko­ne­kent­tä syök­sy­pom­mit­ta­ja­kent­tä len­to­kent­tä (ni­met­ty sek­to­ri) il­ma-ar­mei­jan ra­ja ryh­män ra­ja

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.