Ope­raa­tio Bar­ba­ros­sa

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Ak­se­li­val­to­jen hyök­käys Neu­vos­to­lii­ton ko­ko län­si­ra­jal­la 22. ke­sä­kuu­ta 1941 on suu­ri me­nes­tys. Neu­vos­to­lii­ton suun­ni­tel­ma pi­tää hyök­kää­jät ra­jal­la lu­his­tuu tun­neis­sa, ei­kä pu­naar­mei­ja saa­nut ai­kaa mo­bi­li­soi­da suur­ta vah­vuut­ta pa­kot­ta­maan vi­hol­lis­ta ta­kai­sin ra­jan taak­se, ku­ten neu­vos­to­dokt­rii­niin kuu­lui. Neu­vos­to­jou­kot tais­te­li­vat ajoit­tain it­se­tu­hoi­sel­la päät­tä­väi­syy­del­lä, mut­ta Sak­san suun­ni­tel­ma tu­ho­si alus­ta pi­täen neu­vos­to­suun­ni­tel­mat täy­sin ja vei pu­na-ar­mei­jan ka­ta­stro­fiin.

Sak­san jou­kot oli jaet­tu kol­meen pää­ar­mei­ja­ryh­mään, poh­joi­sen, kes­kus­tan ja ete­län ar­mei­ja­ryh­mään. Ku­kin hyök­kä­si omal­la ta­hol­laan ja käyt­ti nel­jää pans­sa­riar­mei­jaa mur­tau­tuak­seen neu­vos­to­rin­ta­man lä­pi val­ta­vien jal­ka­vä­kiar­mei­joi­den seu­ra­tes­sa omaan tah­tiin­sa. Kauim­pa­na poh­joi­ses­sa Suo­men ar­mei­ja tu­ki hyök­käys­tä; ete­läs­sä suu­ret ro­ma­nia­lais­jou­kot liik­kui­vat sak­sa­lais­ten joh­ta­mi­na koh­ti Odes­saa ja Kri­min nie­mi­maa­ta. Ete­ne­mi­nen oli no­pe­aa, jo­pa 30 ki­lo­met­riä päi­väs­sä. Poh­joi­nen ar­mei­ja­ryh­mä oli en­nen ke­sä­kuun lop­pua eden­nyt Liet­tuan lä­pi ja oli sy­väl­lä Lat­vias­sa, jon­ka pää­kau­pun­ki val­lat­tiin 1. hei­nä­kuu­ta. Ken­raa­li Hoep­ne­rin 4. pans­sa­ri­ryh­mä oli eden­nyt Le­nin­gra­din reu­na­mil­le 19. elo­kuu­ta, ja muu­ta­ma viik­ko myö­hem­min kau­pun­ki oli saar­ret­tu ja pii­ri­tyk­ses­sä. Ete­läs­sä ete­ne­mi­nen kä­vi hi­taam­min, mut­ta 5.

elo­kuu­ta ro­ma­nia­lai­sar­mei­jat pii­rit­ti­vät myös Odes­saa, jo­ka val­lat­tiin lo­pul­ta lo­ka­kuun puo­li­vä­lis­sä.

Näyt­tä­vim­min ete­ni so­ta­mar­salk­ka von Boc­kin joh­ta­ma kes­kus­tan ar­mei­ja­ryh­mä. 2. ja 3. pans­sa­riar­mei­jat oli­vat 28. ke­sä­kuu­ta men­nes­sä pii­rit­tä­neet Val­ko-ve­nä­jän pää­kau­pun­gin, Mins­kin ja van­gin­neet 280 000 neu­vos­to­so­ti­las­ta. Sak­san no­peat pans­sa­ri­jou­kot mur­tau­tui­vat neu­vos­to­rin­ta­man lä­pi ja sul­ki­vat ne mot­tiin toi­sen­sa jäl­keen. Vaik­ka neu­vos­to­jou­kot tais­te­li­vat ur­heas­ti ja vii­vyt­ti­vät sak­sa­lais­ten ete­ne­mis­tä pie­nis­sä, pai­kal­li­sis­sa tais­te­luis­sa, Sak­san hyök­käyk­sen no­peus ja tu­ho­voi­ma sen lä­hes tu­hot­tua Neu­vos­to­lii­ton il­ma­voi­mat muu­ta­mas­sa päi­väs­sä joh­ti­vat tais­te­lu­mo­raa­lin ja neu­vos­to­yh­teyk­sien ja huol­lon laa­ja­mit­tai­seen lu­his­tu­mi­seen.

Syk­syyn men­nes­sä ole­mas­sao­le­vis­ta tan­keis­ta oli tu­hot­tu noin 90 %, ja Neu­vos­to­lii­ton mies­tap­piot lä­hes­tyi­vät viit­tä mil­joo­naa kaa­tu­nut­ta, haa­voit­tu­nut­ta tai van­gik­si jou­tu­nut­ta. So­dan kä­sit­tä­mä­tön laa­juus ja jul­muus vaa­ti­vat pal­jon myös hyök­kää­jil­tä. En­nen syys­kuun lop­pua oli ra­por­toi­tu noin 550 000 sak­sa­lai­ses­ta kaa­tu­nees­ta, mi­kä jät­ti var­joon­sa kaik­ki Sak­san ar­mei­jan sii­he­nas­ti­set ko­ke­muk­set.

Hit­ler oli suu­ris­ta tap­piois­ta ja vah­vas­ta neu­vos­to­vas­ta­rin­nas­ta huo­li­mat­ta yhä var­ma, et­tä Neu­vos­to­liit­to voi­tiin murs­ka­ta. Kes­kus­tan ar­mei­ja­ryh­mä löi syys­kuun alus­sa Neu­vos­to­lii­ton vih­doin te­ke­män vas­ta­hyök­käyk­sen Smo­lens­kis­sa, ja Mos­ko­va oli avoin­na Sak­san jou­koil­le. Hit­ler vaa­ti sen si­jaan, et­tä von Boc­kin jou­kot tu­ki­si­vat Le­nin­gra­din hyök­käys­tä ja aut­tai­si­vat lou­nai­sel­la rin­ta­mal­la ken­raa­li Kir­po­no­sia vas­taan yhä hyök­kää­vää ete­län ar­mei­ja­ryh­mää. Le­nin­gra­din pii­ri­tyk­ses­tä tu­li täy­del­li­nen, ja ete­läs­sä saa­tiin vai­kut­ta­va voit­to, kun 1. ja 2. pans­sa­ri­ryh­mät pii­rit­ti­vät 15. syys­kuu­ta Uk­rai­nan pää­kau­pun­ki Kio­vaa ja sen 650 000 neu­vos­to­so­ti­las­ta.

Noin 150 000 muu­ta on­nis­tui mur­tau­tu­maan ulos, mut­ta tap­piot ava­si­vat tie­tä ete­län rik­kaan teol­li­suus­seu­dun val­tauk­sel­le. Füh­re­rin käs­ky nro 35 syys­kuun 6. päi­vä­nä pääs­ti vih­doin kes­kus­tan ar­mei­ja­ryh­män ete­ne­mään Mos­ko­vaan.

Neu­vos­to­lii­tos­ta kä­sin ak­se­li­val­to­jen so­ta­ret­ki vai­kut­ti lä­hes py­säyt­tä­mät­tö­mäl­tä. Uusia di­vi­sioo­nia mo­bi­li­soi­tiin ja lä­he­tet­tiin rin­ta­mal­le, ja ne ka­to­si­vat yh­tä no­peas­ti kuin oli­vat tul­leet­kin. Sta­lin ni­mit­ti it­sen­sä so­ta­voi­mien yli­ko­men­ta­jak­si 10. hei­nä­kuu­ta ja puo­lus­tus­mi­nis­te­rik­si 19. hei­nä­kuu­ta. Hän mää­rä­si jul­man koh­te­lun kai­kil­le, jot­ka ei­vät tais­tel­leet kuo­le­maan as­ti. Elo­kuus­sa jul­kais­tiin Sta­li­nin käs­ky nro 270, jo­ka tuo­mit­si jo­kai­sen an­tau­tu­van so­ti­laan isän­maan pet­tu­rik­si. Ko­ke­nei­ta so­ti­lai­ta pi­dä­tet­tiin ja am­mut­tiin Sak­san hyök­käyk­sen vii­vyt­tä­mi­sen lai­min­lyön­nis­tä. Ti­mošen­kon ja Žu­ko­vin on­nis­tui hi­das­taa Sak­san ete­ne­mis­tä Smo­lens­kis­sa, ja 6. syys­kuu­ta Jel­nan kau­pun­ki val­lat­tiin ly­hyek­si ajak­si ta­kai­sin sak­sa­lais­jou­koil­ta, mut­ta neu­vos­toar­mei­jan vas­ta­rin­nan lu­his­tu­mis­ta oli mah­do­ton sa­la­ta. Syys­kuun lo­pus­sa suu­rin osa val­ta­vis­ta jou­kois­ta, jot­ka oli­vat teh­neet vas­ta­rin­taa hyök­käyk­sen ai­ka­na, oli tu­hot­tu tai otet­tu van­gik­si. Sil­min­nä­ki­jät muis­ta­vat eu­fo­rian Hit­le­rin pää­ma­jas­sa.

An­ka­ras­ti pom­mi­tet­tu­ja kau­pun­ke­ja Sak­sa­lais­ten mie­hit­tä­mä, hei­nä­kuun puo­li­vä­li Sak­sa­lais­ten mie­hit­tä­mä, 25. elo­kuu­ta

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.