Wann­seen kon­fe­rens­si

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Sak­san vir­ka­mie­het ja po­lii­si­joh­ta­jat pi­ti­vät 20. tam­mi­kuu­ta 1942 ko­kouk­sen Rein­hard Heydric­hin kans­sa suu­res­sa hu­vi­las­sa Wann­see­jär­ven ran­nal­la Ber­lii­nin ar­vos­te­tus­sa esi­kau­pun­gis­sa. Heydrich oli Sak­san Val­ta­kun­nan pää­tur­val­li­suus­vi­ras­ton (RSHA) pääl­lik­kö, jo­ka vas­ta­si Kol­man­nen val­ta­kun­nan tur­val­li­suu­des­ta ja val­von­nas­ta. Hä­net ni­mit­ti vi­ral­li­ses­ti Her­mann Gö­ring 31. hei­nä­kuu­ta 1941, ja hä­nen teh­tä­vän­sä oli löy­tää "lo­pul­li­nen rat­kai­su" juu­ta­lais­ky­sy­myk­seen. Hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­sä 1941 sii­hen kuu­lui juu­ta­lais­ten evakuointi Itä-eu­roo­pan val­loi­te­tuil­ta alueil­ta, mut­ta en­nen Heydric­hin ja vir­ka­mies­ten ta­paa­mis­ta Wann­seel­lä kä­si­te "evakuointi" tar­koit­ti tu­hoa­mis­ta.

Tam­mi­kuun 20. päi­vän ko­kouk­ses­sa Heydrich esit­te­li Eu­roo­pan juu­ta­lais­väes­tön suu­ruu­dek­si yli 11 mil­joo­naa ih­mis­tä. Lu­vun oli las­ke­nut hä­nen avus­ta­jan­sa, Ges­ta­pon up­see­ri Adolf Eich­mann. Lu­van or­ga­ni­soi­da kaik­kien Eu­roo­pan juu­ta­lais­ten jouk­ko­kar­ko­tuk­sen Heydrich oli saa­nut lä­him­mäl­tä esi­mie­hel­tään, Hein­rich Himm­le­ril­tä. Hän oli eliit­ti­jär­jes­tö SS:N joh­ta­ja, ja Himm­ler toi­mi mel­ko var­mas­ti Hit­le­rin puo­les­ta. Tark­kaa ajan­koh­taa, mil­loin Hit­ler an­toi käs­kyn Eu­roo­pan juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­hos­ta, ei tie­de­tä. Useim­mat his­to­rioit­si­jat si­joit­ta­vat pää­tök­sen mar­ras­kuu­hun tai jou­lu­kuun al­kuun 1941, mut­ta tiet­ty­jen val­lat­tu­jen Neu­vos­to­lii­ton alueiden juu­ta­lais­ryh­mien jouk­ko­mur­hat al­koi­vat jo ke­sä­kuus­sa 1941. Hit­ler hy­väk­syi elo­kuus­sa 1941 juu­ta­lais­ten nais­ten ja las­ten sur­maa­mi­sen Ve­nä­jäl­lä, ja syys­kuus­sa 1941 ta­pet­tiin mie­hiä Ser­bias­sa. Wart­he­gaun ja Ga­lician en­tis­ten puo­la­lai­sa­luei­den juu­ta­lai­set tu­hot­tiin, ja 15. lo­ka­kuu­ta al­koi­vat sak­sa­lais­ten juu­ta­lais­ten kul­je­tuk­set itään. Pää­tös juu­ta­lais­ten tu­hoa­mi­ses­ta teh­tiin näin vai­heit­tain vuo­den 1941 jäl­ki­puo­lis­kon ai­ka­na. Wann­seen ko­kous oli Heydric­hin mah­dol­li­suus koo­ta kaik­ki kan­san­mur­ha­suun­ni­tel­man lan­gat yh­teen.

Uu­den suun­ni­tel­man to­teut­ta­mi­sek­si mie­hi­te­tyil­le puo­la­lai­sa­lueil­le Chel­moon, So­bi­bo­riin, Bełżeciin, Treb­lin­kaan, Maj­da­ne­kiin ja Auschwitz-bir­ke­nau­hun ra­ken­net­tiin eri­tyi­siä tu­hoa­mis­lei­re­jä. Lei­rien ja kaa­su­kam­mioi­den ra­ken­nus­työt oli­vat al­ka­neet vuon­na 1941, ja niis­sä voi­tiin sur­ma­ta sa­man­ai­kai­ses­ti suu­ria mää­riä uh­re­ja hii­li­mo­nok­si­dil­la, tai – ku­ten Auschwitzis­sa

– tu­ho­lais­myrk­ky Zyklon-b:llä. En­sim­mäi­nen lei­ri ja kaa­su­kam­miot otet­tiin käyt­töön maa­lis­kuus­sa 1942, mut­ta sil­loin noin 1,4 mil­joo­naa juu­ta­lais­ta oli jo kuol­lut. Useim­mat heis­tä oli­vat me­neh­ty­neet Neu­vos­to­lii­tos­sa, jos­sa ar­mei­jan pe­räs­sä ete­ne­vät eri­kois­jou­kot sur­ma­si­vat juu­ta­lai­sia mah­dol­li­se­na uh­ka­na sak­sa­lais­ten so­ta­pon­nis­tuk­sil­le. Himm­ler pel­kä­si, et­tä sel­lai­set "sa­tun­nai­set sur­mat" ra­sit­tai­si­vat te­loi­tuk­set suo­rit­ta­via Ss-jouk­ko­ja, jo­ten hän aset­ti etusi­jal­le teol­lis­muo­toi­sen sur­maa­mi­sen tu­hoa­mis­lei­reil­lä. Lei­reil­lä kuo­li maa­lis­kuus­ta 1942 ai­na kaa­su­tus­ten lop­pu­mi­seen lo­ka­kuus­sa 1944 noin 3,7 mil­joo­naa juu­ta­lais­ta. Useim­mat oli­vat Puo­las­ta, Bal­tian mais­ta ja Tšek­kos­lo­va­kias­ta.

Eu­roo­pan juu­ta­lais­ten kan­san­mur­ha or­ga­ni­soi­tiin Ber­lii­nis­sä Sak­san joh­ta­jien oh­jauk­sel­la, mut­ta mo­ni ei-sak­sa­lai­nen toi­mi­ja aut­toi sen to­teu­tuk­ses­sa. Ro­ma­nias­sa oli pit­kät an­ti­se­mi­tis­ti­set pe­rin­teet, ja so­taa Neu­vos­to­liit­toa vas­taan käy­tet­tiin ve­ruk­kee­na suu­ren mää­rän Ro­ma­nian juu­ta­lai­sia mur­hil­le ja kar­ko­tuk­sil­le. Ete­läs­sä Uk­rai­nas­sa ro­ma­nia­lai­set mie­hi­ty­sar­mei­jat te­ki­vät oman juu­ta­lais­väes­tön kan­san­mur­han­sa. Bal­tian mais­sa ja Uk­rai­nas­sa sak­sa­lais­mie­hit­tä­jiä ter­veh­ti­vät in­no­kas pai­kal­li­nen mi­lii­si ja po­lii­si, jot­ka oli­vat val­mii­ta ah­dis­ta­maan ja sur­maa­maan juu­ta­lai­sia. Sak­sa­lai­set sai­vat kaik­kial­la mie­hi­te­tys­sä Eu­roo­pas­sa apua pai­kal­lis­väes­töl­tä ja pai­kal­li­sil­ta fa­sis­teil­ta juu­ta­lais­ten ko­koa­mi­ses­sa ja pak­ko­kul­je­tuk­sis­sa. Vain Tans­kas­sa lä­hes kaik­ki juu­ta­lai­set pe­las­tui­vat, kos­ka hei­dät kul­je­tet­tiin sa­laa Ruot­siin. Un­ka­rin hal­li­tus on­nis­tui vas­tus­ta­maan kar­ko­tus­vaa­ti­muk­sia ai­na vuo­teen 1944, jol­loin Sak­sa mie­hit­ti maan. Puo­let Un­ka­rin juu­ta­lai­sis­ta me­neh­tyi Auschwitz-bir­ke­naus­sa vuo­den 1944 vii­mei­si­nä kuu­kausi­na. Kan­san­mur­ha oli niin sak­sa­lai­nen kuin eu­roop­pa­lai­nen­kin ri­kos.

ALLA: Ryh­mä näl­kiin­ty­nei­tä lap­sia Var­so­van ge­tos­sa tam­mi­kuus­sa 1942. Sak­san vi­ran­omai­set sul­ki­vat ge­ton 16. mar­ras­kuu­ta 1940, ja noin 100 000 sen asu­kas­ta kuo­li sai­rauk­siin ja näl­kään en­nen kul­je­tus­ta tu­hoa­mis­lei­ril­le.

YLLÄ: Juu­ta­lai­sen suu­ta­ri­kil­lan kul­kue Sa­lo­ni­kin (Thes­sa­lo­ni­ki) kau­pun­gis­sa en­nen so­taa. Sa­lo­ni­kis­sa oli yk­si Eu­roo­pan van­him­mis­ta ja ku­kois­ta­vim­mis­ta juu­ta­lai­syh­tei­söis­tä, mut­ta juu­ta­lais­väes­tö pak­ko­siir­ret­tiin kan­san­mur­han ai­ka­na 1942–1944. ALLA: Hu­vi­la

YLLÄ: Juu­ta­lais­per­he Ams­ter­da­mis­sa Alan­ko­mais­sa mat­kal­la siir­to­lei­ril­le ja lo­puk­si var­maan kuo­le­maan tu­hoa­mis­lei­ril­lä nat­sien mie­hit­tä­mäs­sä Puo­las­sa. Noin 106 000 Alan­ko­mai­den juu­ta­lai­sen us­ko­taan kuol­leen so­dan ai­ka­na, nuo­ri päi­vä­kir­jan­pi­tä­jä An­ne Frank

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.