Sta­lin­gra­din tais­te­lu

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

It­se­var­muus oli hui­pus­saan Hit­le­rin pää­ma­jas­sa, kun sak­sa­lai­set ja ro­ma­nia­lai­set jou­kot saa­vut­ti­vat elo­kuun puo­li­vä­lis­sä Sta­lin­gra­din lai­ta­mat ja työn­tyi­vät poh­joi­ses­sa ai­na Vol­gal­le as­ti. Siel­lä ol­tiin var­mo­ja, et­tä kau­pun­ki oli­si sak­sa­lais­ten hal­lus­sa muu­ta­mas­sa päi­väs­sä, kor­kein­taan vii­kois­sa. Pau­lus aloit­ti 19. elo­kuu­ta suur­hyök­käyk­sen kau­pun­kiin yh­des­sä 4. pans­sa­riar­mei­jan muu­ta­mien yk­si­köi­den kans­sa. Ken­raa­li (sit­tem­min so­ta­mar­salk­ka) Wolf­ram von Richt­ho­fe­nin joh­ta­mat Sak­san Ete­lä-ve­nä­jän il­ma­voi­mat lä­het­ti 600 pom­mi­ko­net­ta tu­hoa­maan kau­pun­gin. Pää­tös ol­la eva­kuoi­mat­ta kau­pun­kia, jot­ta väl­tyt­täi­siin suu­rel­ta pa­ko­lais­vir­ral­ta, joh­ti neu­vos­to­las­kel­mien mu­kaan 40 000 kuo­lo­nuh­riin. Ty­kis­tön ja il­ma­voi­mien ra­jut pom­mi­tuk­set ajoi­vat neu­vos­to­liit­to­lai­sia puo­lus­ta­jia koh­ti Vol­gaa.

Pau­lus käs­ki 7. syys­kuu­ta aloit­taa yh­teis­hyök­käyk­sen neu­vos­to­jouk­ko­jen pai­nos­ta­mi­sek­si Vol­gan yli. Aluet­ta puo­lus­ta­vat kak­si ar­mei­jaa, nu­me­rot 62 ja 64, jou­tui­vat eroon toi­sis­taan, ja sak­sa­lai­set työn­tyi­vät eteen­päin kort­te­li kort­te­lil­ta, teh­das teh­taal­ta. 62. ar­mei­jan ko­men­ta­ja, ken­raa­li Lo­pa­tin, pi­ti ti­lan­net­ta toi­vot­to­ma­na ja ha­lusi ve­täy­tyä. Hän sai pot­kut, ja hä­nen paik­kan­sa an­net­tiin nuo­rel­le, yli-in­nok­kaal­le ar­mei­jan­ko­men­ta­jal­le ni­mel­tä Va­si­li Tšui­kov. Hän saa­pui sa­ma­na päi­vä­nä kuin sak­sa­lais­ten hyök­käys al­koi, 7. syys­kuu­ta, ja löy­si kau­pun­gin rau­nioi­na. Pu­na-ar­mei­ja sel­viy­tyi hä­din tus­kin käyt­tä­mäl­lä tu­hot­tua kau­pun­ki­mai­se­maa luon­nol­li­si­na puo­lus­tus­va­rus­tuk­si­na. So­ti­laat pii­lou­tui­vat pie­ni­nä ryh­mi­nä kel­la­rei­hin ja va­ras­toi­hin, am­pui­vat sak­sa­lai­sia so­lut­tau­tu­jia ta­kaa­päin ja val­ta­si­vat pi­mey­den tur­vin ta­kai­sin ra­ken­nuk­sia, jois­ta he

oli­vat päi­vä­sai­kaan ve­täy­ty­neet sak­sa­lais­ten kii­vaan tu­li­tuk­sen vuok­si. Sak­sa­lai­set on­nis­tui­vat syys- ja lo­ka­kuun ai­ka­na aja­maan 62. ar­mei­jan muu­ta­maan teh­das­ra­ken­nuk­seen, ku­ten Pu­nai­nen lo­ka­kuu -te­räs­teh­taa­seen, ai­van joen ran­nas­sa. Pau­lus sen enem­pää kuin Tšui­kov­kaan ei­vät tais­tel­leet täy­sin eris­tyk­sis­sä muis­ta jou­kois­taan. Vol­gan yli vir­ta­si huol­toa, ja alu­een sak­sa­lai­sil­ta tu­li ra­ket­ti- ja ty­kis­tö­tu­kea. Kau­pun­gin mo­lem­mil­la puo­lil­la oli suu­ret jouk­ko- osas­tot: ken­raa­li Je­re­men­kon Sta­lin­gra­din ar­mei­ja oli ete­läs­sä, ja poh­joi­ses­sa odot­ti­vat ken­raa­li Ro­kos­sovs­kin Don-jou­kot. Ne hyök­kä­si­vät Sak­san ar­mei­jan si­vus­to­ja vas­taan, ja suu­ri mää­rä neu­vos­to­ko­nei­ta len­si nii­den yli ja haas­toi Sak­san il­ma­her­ruu­den en­sim­mäi­sen ker­ran. Sak­san jou­kot le­vi­tet­tiin pit­kin Do­nin aro­ja, mis­sä kal­li­sar­vois­ta käy­tä­vää Sta­lin­gra­diin var­tioi­vat un­ka­ri­lai­set, ita­lia­lai­set ja ro­ma­nia­lai­set liit­to­lai­set. Sak­san nel­jäs il­ma-ar­mei­ja koh­ta­si tais­te­lus­sa kii­vas­ta vas­ta­rin­taa, mut­ta jat­koi tu­kea maa­jou­koil­le ja haas­toi sa­mal­la Neu­vos­to­lii­ton il­ma­voi­mia.

62. ar­mei­ja puo­lus­ti kau­pun­kia suu­rel­la päät­tä­väi­syy­del­lä. On kui­ten­kin ar­vel­tu sen joh­tu­neen pe­los­ta se­lus­tas­sa ole­via Neu­vos­to­lii­ton tur­val­li­suus­jouk­ko­ja koh­taan. Kaik­ki kar­ku­rit ja an­tau­tu­jat jo­ko am­mut­tiin tai lä­he­tet­tiin pak­ko­työ­hön. Kaik­ki­aan ar­vioi­daan omien am­pu­neen noin 13 500 mies­tä. Neu­vos­to­päi­vä­kir­jat ker­to­vat vain 203 pi­dä­tyk­ses­tä "pa­nii­kin" vuok­si mar­ras­kuus­ta 1942 hel­mi­kuu­hun 1943; tä­mä on kaik­kien Sta­lin­gra­dia puo­lus­ta­nei­den neu­vos­toar­mei­joi­den lu­ku. Sil­min­nä­ki­jät ker­to­vat toi­sen­lais­ta ta­ri­naa: Neu­vos­to­lii­ton puo­lus­ta­jat oli­vat vih­doin löy­tä­neet asian, jo­hon iden­ti­fioi­tua, ja so­ti­laal­li­sen haas­teen, jo­ka an­toi mer­ki­tys­tä. Ve­nä­läi­nen kir­jai­li­ja Vik­tor Nek­ra­sov, jo­ka pal­ve­li Sta­lin­gra­dis­sa aliup­see­ri­na, ha­vait­si et­tä tais­te­lu toi esiin "fan­tas­ti­sen kar­kais­tu­ja so­ti­lai­ta". Sak­san so­ti­laat tais­te­li­vat myös huo­mat­ta­val­la sit­key­del­lä ja epä­toi­vol­la. Kau­pun­ki­so­das­ta tu­li sul­jet­tu, vä­ki­val­tai­nen mik­ro­kos­mos suu­res­ta tais­te­lus­ta sen ym­pä­ril­lä.

Jou­lu­kuun 9. päi­vä­nä sak­sa­lais­ten on­nis­tui vih­doin is­keä 500 m pi­tui­nen auk­ko Tšui­ko­vin puo­lus­tuk­seen ja pääs­tä Vol­gal­le. Neu­vos­to­jouk­ko­jen ei on­nis­tu­nut kar­kot­taa hei­tä, mut­ta sak­sa­lai­set oli­vat uu­pu­nei­ta, ja 12. mar­ras­kuu­ta pi­det­tiin tau­ko. Tšui­kov sai kuusi päi­vää myö­hem­min pää­ma­jas­ta sa­la­kir­joi­tus­käs­kyn val­mis­tau­tua eri­kois­käs­kyyn. Mar­ras­kuun 19. päi­vän aa­mu­na Tšui­kov sai tie­tää, et­tä mas­sii­vi­nen vas­ta­hyök­käys oli juu­ri käyn­nis­ty­nyt. Sen tar­koi­tus oli mo­tit­taa Pau­luk­sen 6. ar­mei­ja.

ALLA: Sak­san jou­kot mars­si­vat Sta­lin­gra­din esi­kau­pun­kei­hin 12. mar­ras­kuu­ta 1942.

YLLÄ: Sak­san ty­kis­tö tu­kee jal­ka­vä­keä mat­kal­la Sta­lin­gra­din rau­nioi­den hal­ki. Ku­va on otet­tu mar­ras­kuus­sa 1942, vä­hän en­nen 6. ar­mei­jan mo­ti­tus­ta.

ALLA: Neu­vos­to­jou­kot vas­ta­hyök­käyk­ses­sä sak­sa­lai­sia vas­taan Pu­nai­nen lo­ka­kuu -te­räs­teh­taan lä­hel­lä 26. mar­ras­kuu­ta 1942. YLLÄ: Sak­sa­lais­so­ti­laat val­taa­vat osia Pu­nai­nen lo­ka­kuu -teh­taas­ta Vol­gan ran­nal­la Sta­lin­gra­din sy­dä­mes­sä. Jo­kai­ses­ta ra­ken­nuk­ses­ta ta

YLLÄ: Lä­hes ko­ko Sta­lin­grad tu­hou­tui pom­mi­tuk­sis­sa. Asuk­kaat py­syt­te­li­vät hen­gis­sä par­haan­sa mu­kaan kel­la­reis­sa ja rau­niois­sa, mut­ta tais­te­lus­sa kuo­li ai­na­kin 40 000 si­vii­liä.

YLLÄ: Neu­vos­to­jou­koil­le "tais­te­lus­sa on­nis­tu­mi­ses­ta" jaet­tu mi­ta­li.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.