Rans­kan vas­ta­rin­ta­lii­ke

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Rans­kan kan­san reak­tio mie­hi­tyk­seen ja­kau­tui tap­pion jäl­keen. Jot­kut yrit­ti­vät koo­ta tär­kei­tä väes­tö­no­sia yh­teis­työ­hön mar­salk­ka Pé­tai­nin Vic­hyn hal­li­tuk­sen kans­sa yri­tyk­se­nä säi­lyt­tää jon­kin­lai­nen isän­maal­li­suus. Toi­set yrit­ti­vät teh­dä yh­teis­työ­tä mie­hit­tä­jien kans­sa, kos­ka he us­koi­vat sen ole­van ai­noa rea­lis­ti­nen vaih­toeh­to. Mo­net, eh­kä enem­mis­tö, yrit­ti jat­kaa elä­mään­sä ku­ten en­nen, vaik­ka he ei­vät pi­tä­neet tap­pion seu­rauk­sis­ta. Pie­ni vä­hem­mis­tö or­ga­ni­soi kui­ten­kin sa­lai­sen vas­ta­rin­ta­liik­keen he­ti mie­hi­tyk­sen ja Vic­hyn hal­li­tuk­sen ajan alus­sa.

Rans­kan vas­ta­rin­ta oli pai­kal­lis­ta. Vas­ta 1943 teh­tiin yri­tys koo­ta eri ryh­mät kan­sal­li­sen vas­ta­rin­ta­lii­ke­neu­vos­ton sa­teen­var­jon al­le. Mo­nen­kir­ja­vuus oli kui­ten­kin vas­ta­rin­ta­liik­keen hal­lit­se­va omi­nai­suus ai­na va­pau­tuk­seen as­ti. En­sim­mäi­set liik­keen jä­se­net pai­noi­vat ju­lis­tei­ta ja esit­tei­tä, jot­ka haas­toi­vat tai uh­ka­si­vat yh­teis­työn te­ki­jöi­tä ja pe­räs­sä­juok­si­joi­ta, mut­ta oli­vat har­voin vä­ki­val­tai­sia. Mont­pel­lie­rin alu­een hyök­käyk­set myö­täi­li­jöi­tä vas­taan aloit­ti­vat sen, mis­tä ke­hit­tyi "maa­na­lai­nen ar­mei­ja", ja kom­mu­nis­tien vas­ta­rin­ta­liik­keen lai­ton jär­jes­tö Francs-ti­reurs et Par­ti­sans te­ki sa­bo­taa­si-is­ku­ja. Suu­rin osa vas­ta­rin­ta­työs­tä oli tie­dus­te­lu­tie­don ke­rää­mis­tä, tu­ki­ja­ver­kos­to­jen ra­ken­ta­mis­ta tai sak­sa­lais­ten hal­lin­to­työn vai­keut­ta­mis­ta. Tu­han­sia Rans­kan juu­ta­lai­sia pii­lo­tet­tiin sak­sa­lai­sil­ta; te­koa pi­det­tiin pe­tok­se­na ja sii­tä voi­tiin ran­gais­ta an­ka­ras­ti.

Vas­ta­rin­ta­lii­ke oli myös po­liit­ti­ses­ti ja­kau­tu­nut. Jot­kut ryh­mät kan­nat­ti­vat maan­pa­koon läh­te­nyt­tä Char­les de Gaul­lea ja te­ki­vät yh­teis­työ­tä Va­paa Rans­ka -jär­jes­tön kans­sa, jon­ka pää­ma­ja oli Lon­toos­sa. Sen va­kiin­nut­ti ja si­tä tu­ki­vat brit­tien

sa­lai­nen so­ti­la­syk­sik­kö Specials Ope­ra­tions Execu­ti­ve (SOE) ja MI6, jot­ka vei­vät Rans­kaan agent­te­ja ja huol­toa ja vas­taa­not­ti­vat suu­ret mää­rät sa­lais­ta tie­dus­te­lu­tie­toa. Nä­mä brit­tei­hin lii­te­tyt ryh­mät aut­toi­vat myös or­ga­ni­soi­maan pa­ko­reit­te­jä liit­tou­tu­nei­den len­tä­jil­le ja ka­ran­neil­le so­ta­van­geil­le. Hei­tä kul­je­tet­tiin Rans­kan hal­ki ja tur­vaan Py­re­nei­den yli. Toi­set vas­ta­rin­ta­ryh­mät sai­vat al­kun­sa kir­kois­ta tai po­liit­ti­sis­ta liik­keis­tä, jot­ka oli­vat riip­pu­mat­to­mia de Gaul­les­ta. Rans­kan kom­mu­nis­tit pe­rus­ti­vat Kan­sal­li­sek­si rin­ta­mak­si ni­mit­tä­män­sä or­ga­ni­saa­tion 1941, ja he toi­mi­vat ko­ko Rans­kas­sa, kos­ka he vas­tus­ti­vat se­kä sak­sa­lai­sia et­tä au­to­ri­tää­ris­tä Vic­hyn hal­li­tus­ta.

Vas­ta­rin­ta-ak­tii­vi­suus li­sään­tyi tun­tu­vas­ti 1943 Sak­san mie­hi­tet­tyä ko­ko Rans­kan 11. mar­ras­kuu­ta 1942. 1943 pe­rus­tet­tiin aseis­tet­tu­ja Maquis-ryh­miä, mo­net niis­tä pi­ti­vät pää­ma­jaan­sa syr­jäi­sil­lä vuo­ri­seu­duil­la Kes­ki- ja Kaak­kois-rans­kas­sa. Sak­san vaa­ti­mus pa­kol­li­ses­ta ase­pal­ve­lus­ta Val­ta­kun­nas­sa li­sä­si ryh­mien suo­sio­ta. Tu­han­net nuo­ret mie­het ja nai­set, réf­rac­tai­ret, me­ni­vät maan al­le vält­tääk­seen työ­pal­ve­lun. Kaik­ki ei­vät läh­te­neet vas­ta­rin­ta­toi­min­taan, mut­ta Com­ba­tis­sa, FrancTi­reu­ris­sa ja Libé­ra­tio­nis­sa oli 15–20 000 jä­sen­tä. Li­säk­si vuo­si­na 1943 ja 1944 il­maan­tui jouk­ko pie­niä, pai­kal­li­sia ryh­miä, kun Sak­san tap­pio al­koi näyt­tää to­den­nä­köi­sel­tä.

Vas­ta­rin­ta­liik­keen vai­ku­tus­ta Sak­san so­ta­pa­nok­seen on vai­kea ar­vioi­da. Suu­ri osa ak­tii­vi­suu­des­ta oli suun­nat­tu Vic­hyä ei­kä sak­sa­lai­sia vas­taan, tai koh­tee­na oli­vat rans­ka­lai­set myö­täi­li­jät. Suu­rin pa­nos­tus edel­si liit­tou­tu­nei­den mai­hin­nousua Nor­man­dias­sa. Vas­ta­rin­ta­lii­ke oli sil­loin jär­jes­ty­nyt vi­ral­li­ses­ti Va­paan Rans­kan al­le to­teut­taak­seen eri­tyi­siä sa­bo­taa­si-is­ku­ja rau­ta­tei­tä ja pu­he­li­nyh­teyk­siä vas­taan. Sen teh­tä­vä­nä oli mm. es­tää SS- osas­to das Reic­hia pää­se­mäs­tä Rans­kan hal­ki mu­kaan tor­ju­maan liit­tou­tu­nei­den in­vaa­sio­ta. Va­pau­tuk­sen lä­hes­tyes­sä jot­kin Marquis-ryh­mät päät­ti­vät ryh­tyä aseel­li­seen vas­ta­rin­taan, mut­ta Sak­san ar­mo­ton ar­mei­ja tu­kah­dut­ti sen, ja he kär­si­vät suu­ret tap­piot se­kä Mont Mouc­het'ssa ke­sä­kuus­sa, et­tä Vecors'ssa hei­nä­kuus­sa 1944. Vas­ta­rin­ta­lii­ke oli tär­keäs­sä osas­sa alu­een va­paut­ta­mi­ses­sa vain Sa­vo­ys­sa, kun liit­tou­tu­nei­den jou­kot saa­pui­vat Ete­lä-rans­kaan. So­dan ai­ka­na noin 90 000 vas­ta­rin­ta­liik­keen jä­sen­tä kuo­li tai jou­tui kes­ki­tys­lei­ril­le pe­lä­tyn "Nacht und Ne­bel"-sään­nök­sen ai­ka­na (yö ja us­va), ja mo­net van­geis­ta ka­to­si­vat jäl­jet­tö­miin. So­dan lo­pus­sa elos­sa ole­vat vas­ta­rin­ta­liik­keen jä­se­net oli­vat kui­ten­kin syn­keäs­sä osas­sa yh­teis­työn te­ki­jöi­den ja myö­täi­li­jöi­den ran­kai­su­toi­mis­sa.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.