Hit­ler läh­tee itään

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Hit­ler oli 1920-lu­vul­ta läh­tien aja­tel­lut, et­tä Sak­san im­pe­riu­min laa­je­ne­mi­sen luon­nol­li­nen alue oli län­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton maan­vil­je­lys- ja raa­ka-ai­ne­seu­duil­la. Aluet­ta oli aja­tel­tu sak­sa­lai­sen her­ra­kan­san "elin­ti­lak­si" (Le­bens­raum). "Ve­nä­jäs­tä tu­lee mei­dän In­tiam­me", Hit­ler huo­maut­ti ker­ran. Hän vi­ha­si myös sy­väs­ti "juu­ta­lais­ta bol­se­vis­mia", jo­ta hän pi­ti vaa­ra­na eu­roop­pa­lai­sel­le si­vis­tyk­sel­le ja "sak­sa­lai­sen ro­dun puh­tau­del­le". Nä­mä aja­tuk­set oli­vat taus­tal­la pää­tök­ses­sä huo­leh­tia Neu­vos­to­lii­tos­ta lo­pul­li­ses­ti 18. jou­lu­kuu­ta 1940 al­le­kir­joi­te­tun Füh­re­rin käs­kyn nu­me­ro 21 ope­raa­tio Bar­ba­ros­sas­ta mu­kai­ses­ti.

Suo­rem­mat juu­ret Sak­san–neu­vos­to­lii­ton konflik­tiin kul­ki­vat Hit­le­rin nä­ke­myk­siin kan­sain­vä­li­ses­tä ti­lan­tees­ta 1940. Hit­ler ei on­nis­tu­nut ku­kis­ta­maan Brit­ti­läis­tä im­pe­riu­mia, ja hän pel­kä­si USA:N kas­va­vaa uh­kaa. Hän kut­sui 13. hei­nä­kuu­ta 1940 ko­koon so­ti­laal­li­sen joh­ton­sa ja il­moit­ti ha­lua­van­sa läh­teä tu­hoi­saan hyök­käyk­seen Neu­vos­to­liit­toon seu­raa­va­na ke­vää­nä, sil­lä "mi­tä pi­kem­min Ve­nä­jä murs­ka­taan, sen pa­rem­pi". Sel­lai­nen is­ku tu­hoai­si Iso-bri­tan­nian vii­mei­sen mah­dol­li­sen liit­to­lai­sen, Hit­ler pe­rus­te­li, ja USA:N oli­si mah­do­ton puut­tua Eu­roo­pan ta­pah­tu­miin. Suun­ni­tel­mat laa­dit­tiin syk­syn ai­ka­na; työ­tä joh­ti sa­ma ken­raa­li Pau­lus, jo­ka myö­hem­min an­tau­tui Sta­lin­gra­dis­sa.

Neu­vos­to­liit­to oli hyö­dyn­tä­nyt Hit­le­rin so­taa län­nes­sä ja laa­jen­ta­nut vai­ku­tus­pii­ri­ään Itä-eu­roo­pas­sa mie­hit­tä­mäl­lä en­sin Bal­tian val­tiot ke­sä­kuus­sa 1940 ja pa­kot­ta­mal­la sit­ten Ro­ma­nian luo­pu­maan Bes­sa­ra­bian ter­ri­to­rios­ta ja Poh­jois-bu­ko­vi­nas­ta. Mo­lo­tov kut­sut­tiin Ber­lii­niin mar­ras­kuus­sa 1940 Neu­vos­to­lii­ton ta­voit­tei­den tun­nus­te­le­mi­sek­si. Mo­lo­to­vin toi­vo­mus neu­vos­to­tu­ki­koh­dis­ta Bul­ga­rias­sa ja Tur­kis­sa vah­vis­ti­vat Hit­le­rin nä­ke­myk­sen, et­tä Neu­vos­to­liit­to oli vä­li­tön stra­te­gi­nen ja so­ti­laal­li­nen uh­ka, ja hän an­toi käs­kyn hyök­käyk­sen suo­rien val­mis­te­lu­jen aloit­ta­mi­ses­ta.

Hän hy­väk­syi 5. jou­lu­kuu­ta so­ti­laal­li­set suun­ni­tel­mat mas­sii­vi­ses­ta in­vaa­sios­ta ko­ko Neu­vos­to­lii­ton län­si­ra­jal­la ja suun­nit­te­li hyök­käyk­sen tou­ko­kuul­le 1941. Hit­ler us­koi, et­tä Sak­san jou­kot oli­vat val­mis­tau­tu­neet hy­vin – "sel­keäs­ti ajois­sa" – kun neu­vos­toar­mei­ja oli "il­mei­ses­sä aal­lon­poh­jas­sa". Kaik­ki suun­nit­te­li­jat las­ki­vat, et­tä sota voi­tai­siin voit­taa muu­ta­mas­sa vii­kos­sa.

Neu­vos­to­joh­don mie­li­pi­teet Sak­san uhas­ta ja­kau­tui­vat, mut­ta kun Sta­lin pi­ti it­se­pin­tai­ses­ti ai­na hyök­käys­päi­vään as­ti kiin­ni väit­tees­tään, et­tä Hit­ler oli lii­ak­si kiin­ni so­das­sa län­nes­sä ot­taak­seen kah­den rin­ta­man so­dan ris­kin, val­mis­te­lut Sak­san suur­hyök­käyk­sen tor­ju­mi­sek­si jäi­vät riit­tä­mät­tö­mik­si. Uusi ra­ja­puo­lus­tus, Sta­li­nin

lin­ja, jo­ka ra­ken­net­tiin Puo­lan ja Bal­tian mai­den uu­del­le ra­jal­le, ei ol­lut val­mis 1941. Neu­vos­to­lii­ton stra­te­gi­nen suun­nit­te­lu pe­rus­tui aja­tuk­seen, et­tä jos vi­hol­li­nen hyök­käi­si, ke­vyet ra­ja­jou­kot vii­vyt­täi­si­vät hyök­kää­jiä usei­ta viik­ko­ja pu­naar­mei­jan pää­osan läh­ties­sä lii­ke­kan­nal­le taus­tal­la ja val­mis­tau­tues­sa mou­ka­ri­nis­kuun, jo­ka ajai­si vi­hol­li­sen ta­kai­sin omal­le alu­eel­leen. Vuo­sien 1939 ja 1940 ope­tuk­set no­peas­ti liik­ku­vien, il­ma­tuet­tu­jen pans­sa­ri­di­vi­sioo­nien voi­mas­ta jä­tet­tiin huo­miot­ta

Sta­lin us­koi Sak­san läh­te­vän so­taan myö­hem­min, mut­ta toi­voi saa­van­sa ai­kaa puo­lus­tus­val­mis­te­lui­hin ja neu­vos­to­jouk­ko­jen mo­der­ni­soin­tiin. Huo­li­mat­ta Hit­le­rin an­ka­ris­ta käs­kyis­tä pi­tää kaik­ki val­mis­te­lut sa­lai­si­na ja tees­ken­nel­lä, et­tä IsoB­ri­tan­nian in­vaa­sio oli etusi­jal­la, neu­vos­to­joh­to sai sään­nöl­li­ses­ti tie­dus­te­lu­tie­toa Sak­san ai­keis­ta hyök­käys­tä edel­tä­vi­nä kuu­kausi­na, myös al­ku­pe­räi­sis­tä suun­ni­tel­mis­ta hyö­kä­tä tou­ko­kuus­sa ja ly­kä­tys­tä hyök­käys­päi­väs­tä 22. ke­sä­kuu­ta. Sta­lin tor­jui tie­dot brit­tien pro­vo­kaa­tio­y­ri­tyk­se­nä saa­da Neu­vos­to­liit­to mu­kaan so­taan hei­dän puo­lel­laan.

Vas­ta tou­ko­kuus­sa ar­mei­jan uusi yli­pääl­lik­kö, Geor­gi Žu­kov, mää­rä­si sa­lai­sen lii­ke­kan­nal­le­pa­non, mut­ta 33 län­teen si­joi­tet­ta­vak­si suun­ni­tel­lus­ta di­vi­sioo­nas­ta vain nel­jä tai vii­si oli val­mii­na, kun hyök­käys al­koi. Käs­ky len­to­kent­tien naa­mioin­nis­ta an­net­tiin vas­ta 19. ke­sä­kuu­ta, ja useim­mat oli­vat avoi­me­na, kun Sak­san il­ma­voi­mat hyök­kä­si.

Hit­le­rin on­nis­tui Bar­ba­ros­san val­mis­te­lui­den yh­tey­des­sä rek­ry­toi­da Suo­men, Un­ka­rin, Ro­ma­nian ja Slo­va­kian kans­sa­tais­te­li­joik­si hyök­käyk­ses­sä. Al­ku­pe­räi­nen tou­ko­kuun päi­vä­mää­rä muu­tet­tiin ke­sä­kuun 22:ksi, jot­ta vii­mei­set val­mis­te­lut saa­tai­siin teh­dyk­si Bal­ka­nin val­loi­tuk­sen jäl­keen. Juu­ri en­nen Bar­ba­ros­sa-so­ta­ret­keä ak­se­li­val­loil­la oli 153 di­vi­sioo­naa, joi­hin kuu­lui noin 3,3 mil­joo­naa sak­sa­lais­ta ja 650 000 liit­to­lais­mai­den so­ti­las­ta; se oli suu­rin kos­kaan koot­tu hyök­käy­sar­mei­ja. Hei­tä vas­tas­sa oli 186 neu­vos­to­di­vi­sioo­naa, 3 mil­joo­naa mies­tä. Pa­pe­ril­la neu­vos­to­len­to­ko­nei­den ja tank­kien mää­rä ylit­ti ak­se­li­val­to­jen – 11 000 pans­sa­ri­vau­nua 4 000 vas­taan, 9 100 len­to­ko­net­ta 4 400 vas­taan – mut­ta ne oli jaet­tu kaik­kien yk­si­köi­den kes­ken, ja ne oli or­ga­ni­soi­tu huo­nos­ti koh­taa­maan kes­ki­tet­ty hyök­käys. Ak­se­li­val­to­jen jouk­ko­jen vyö­ryes­sä Neu­vos­to­lii­ton ra­jan yli 22. ke­sä­kuu­ta yl­lä­tys oli lä­hes täy­del­li­nen ja tu­lok­set tu­hoi­sat.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.