Taistelut Intiasta: Imphal ja Kohima
Japanilaiset aikoivat Burmassa (nyk. Myanmar) puolustaa maata estääkseen liittoutuneita avaamasta huoltoreittiä Intiasta Etelä-kiinassa taisteleville kiinalaisjoukoille. Chindit- osaston yllätyshyökkäys keväällä 1943 osoitti japanilaisjohdolle, että Burma olisi turvallisempi, jos he valtaisivat alueen Imphalin ja Kohiman ympärillä Assamin osavaltiossa Intiassa. Kenraaliluutnantti Renya Mutaguchi, joka sai tehtävän johtaa Japanin 15. armeijaa Burmassa maaliskuussa 1943, käytti ystävyyttään Burman ylikomentajan, kenraali Kawaben kanssa suostutellakseen Tokion hallituksen tukemaan hyökkäystä Intiaan. Varoituksia ryhtymästä operaatioon, jossa kaupungin huolto tuottaisi ongelmia, ei kuunneltu.
Japanin suunnitelma operaatio U- Golle oli takavarikoida Imphalin päähuoltovarasto, sulkea tie pohjoisesta Kohimassa ja hyökätä sitten uudella rintamalla, kun monsuunisateet estäisivät vihollisen vastahyökkäyksen. Operaatiota vielä valmisteltaessa brittiläiset ja intialaiset joukot hyökkäsivät Arakaniin Etelä-burmassa ja karkottivat japanilaiset sieltä. Kenraali Stilwell aloitti samaan aikaan pitkäaikaisen hyökkäyksen Pohjois-burmassa brittien avustamien Chindit-joukkojen ja amerikkalaisten "Merril's Marraudersien" tuella. Tavoitteena oli vallata Myitkyinan kaupunki pohjoisessa. Molemmat hyökkäykset heikensivät Imphal-kohiman hyökkäykseen valmistautuvia japanilaisjoukkoja. Heidän onnistui kuitenkin organisoida 80–100 000 miehen vahvuus operaatioon, joka alkoi 7. maaliskuuta. Japanin 33. osasto hyökkäsi silloin etelään Imphaliin.
Kenraali Slimin 14. armeija yllätettiin tiedustelun varoituksista huolimatta, ja se vetäytyi ripeästi kohti Imphalia. Intian 20. divisioona jätettiin jälkeen, ja se piiritettiin Shenamissa, jossa se puolustautui
Japanin hyökkäystä vastaan. Slim lähetti Arakanista kaksi laskuvarjo- osastoa vahvistamaan Imphalin aluetta, ja kun Mutaguchi lähetti 15. osastonsa kohti kaupunkia, Slim oli onnistunut organisoimaan sinne tehokkaan puolustuksen. Japanilaisten onnistui katkaista tiet Imphaliin, ja kaupunki jäi saarroksiin 4 kuukaudeksi. Slim sai kaupunkiin huoltoa RAF:N Tactical Air Forcella, joka rahtasi sinne vahvistuksia, öljyä, ruokaa ja sotilaskalustoa.
Kauempana pohjoisessa Mutaguchi lähetti kenraaliluutnantti Kotoku Saton johtaman 31. osastonsa valmistelemaan brittien huoltoleirin valtausta Dimapurissa. He puursivat eteenpäin työläässä viidakkomaastossa, ja Saton onnistui saada Kohimaan koko osastonsa. He saarsivat kaupungin 5. huhtikuuta ja taistelivat katu kadulta vallatakseen sen. Huhtikuun 18. päivään mennessä puolustus oli työnnetty pienelle harjanteelle, mutta Dimapurista tulleet apuvoimat mursivat motin, ja Saton joukot työnnettiin takaisin. Hän komensi uupuneet ja huonosti varustetut joukkonsa perääntymään 31. toukokuuta. Se oli kova isku, ja japanilaiset menettivät 6 000 miestä, kun brittien ja intialaisten tappiot olivat 4 000 miestä.
Mutaguchin suunnitelmassa Sato olisi vallannut Kohiman ja lähettänyt sitten apua etelään vahvistamaan Imphalin piiritystä. Pohjoisen epäonnistumisen jälkeen japanilaiset turhautuivat yhä pahemmin piiritysjoukkoihin, jotka olivat niin hyvin aseistettuja, ettei niitä voinut voittaa murskaavalla voimalla. Slimin joukot avasivat tien Imphalista Kohimaan 22. kesäkuuta, ja piiritys murrettiin. Japanilaisilla oli puolestaan vain vähän ruokaa, ammuksia ja kalustoa, ja sairaudet heikensivät heitä. He kävivät silti sitkeästi yhä enemmän itsemurhatehtäväksi muuttuvaa taisteluaan. 18. heinäkuuta Kawabe ja Mutaguchi päättivät yhdessä lopettaa operaation, ja he aloittivat vetäytymisen, joka päättyi katastrofaaliseen perääntymiseen, kun Slimin vahvistetut joukot olivat ajaneet heidät Chindwinjoen yli. Japani menetti 53 000 miestä, joista ainakin 30 000 kaatui. Yritys katkaisi selkärangan Japanin sotilaalliselta läsnäololta Burmassa ja avasi mahdollisuuksia maan takaisinvaltaukselle 1945.