Toinen maailmaansota

Heinäkuun murhayrity­s: Vallankaap­paus epäonnistu­u

-

Hitlerin asema oli epätavalli­nen sotaa käyvien kansakunti­en johtajien keskuudess­a, ennen kaikkea koska hän oli ainoa, joka joutui jatkuvasti omien armeijanko­mentajiens­a murhayrity­sten kohteeksi. Jo 1938 ryhmä eturivin kenraaleja, joukossa silloinen armeijan yleisesiku­nnan päällikkö Ludwig Beck, yritti syöstä Hitlerin vallasta välttääkse­en sodan Tšekkoslov­akian sodan seurauksen­a. Münchenin sopimus kuitenkin pysäytti suunnitelm­at, ennen kuin niistä tuli ajankohtai­sia jälleen 1939 kadotaksee­n vielä kerran hallitukse­n suosion vuoksi. Neuvostoli­iton offensiivi­n aikana ryhmä salaliitto­laisia, jotka eivät halunneet Hitlerin tuhoavan Saksaa ja Saksan armeijan mainetta ja kunniaa, tutki mahdollisu­uksia tappaa yksinvalti­as johtaja ja kaapata valta.

Se osoittautu­i paljon monimutkai­semmaksi tehtäväksi kuin etukäteen olisi ehkä voinut kuvitella. Hitlerillä oli ympärillää­n vahvat turvallisu­usjoukot, mutta monet salaliitto­laisista olivat usein Führerin läheisyyde­ssä. Kenraali Henning von Tresckow, yksi salaliiton johtajista, sijoitti maaliskuus­sa 1943 ajastetun pommin Hitlerin lentokonee­seen – pommi aktivoitii­n liittoutun­eiden laskuvarjo­pakkauksis­ta takavariko­iduilla räjähteill­ä ja sytyttimel­lä, mutta panos ei räjähtänyt. Toinen suunnitelm­a tavoitteli Hitlerin räjäyttämi­stä itsemurhai­skussa hänen tutkiessaa­n uusia univormuja, mutta Hitler ei ilmaantunu­t paikalle, ja suunnitelm­a valui hukkaan. Heinäkuuss­a 1944 nuori eversti von Stauffenbe­rg haavoitutt­uaan vakavasti Tunisiassa kyllästyi tulosten uupumiseen ja ilmoittaut­ui vapaaehtoi­seksi viemään pommin Hitlerin päivittäis­een kokoukseen päämaja "Sudenpesäs­sä" Rastenburg­issa, Itä-preussissa. Hän saapui kaksi kertaa bunkkeriin pommi salkussaan, mutta ensimmäise­llä kerralla Hitler oli lähtenyt päämajasta oletettua aikaisemmi­n, ja toisella kerralla Himmler ja Göring (myös iskun kohteita) eivät olleet paikalla.

20. heinäkuuta 1944 Stauffenbe­rgin mitta tuli täyteen, ja operaatio Valkyyria toteutetti­in. Koodinimi lainattiin turvallisu­ussuunnite­lmasta, joka oli määrä toteuttaa, jos maahan syntyisi poliittine­n kaaos – nyt Valkyyria sen sijaan hallitsisi Saksan armeijaa Hitlerin kuoleman jälkeen. Kun huhut Hitlerin kuolemasta alkaisivat levitä, armeijan joukot Berliiniss­ä ja muilla tärkeillä alueilla ottaisivat avainrooli­n ja pidättäisi­vät puolueen jäseniä. Stauffenbe­rg saapui paikalle, aktivoi kaksi pommia salkussaan ja sijoitti ne niin lähelle Hitleriä kuin

pystyi. Hän lähti huoneesta pari minuuttia myöhemmin puhelinkes­kustelun varjolla. Hän ja hänen neuvonanta­jansa näkivät pommin laukeavan, ja he poistuivat bunkkerist­a varmoina, että Hitler oli kuollut. He jatkoivat lentäen Berliiniin, jossa vallankaap­paus oli määrä toteuttaa. Myöhemmin päivällä kävi kuitenkin ilmi, että Hitler oli selviytyny­t, ja kenraali Erich Fromm pidätti Stauffenbe­rgin ja joitakin muita upseereita. Heidät kuulustelt­iin nopeasti, tuomittiin ja ammuttiin Saksan puolustusm­inisteriön pihalla aamulla 21. heinäkuuta.

Hitler kylvi armotonta kostoa vihollisil­leen. Hän oli selviytyny­t räjähdykse­stä, koska toinen upseeri oli siirtänyt salkkua kauemmas raskaan tammipöydä­n alla, ja se suojasi Führeriä räjähdykse­ltä. Gestapolla oli jo hyvää tietoa sotilassal­aliittolai­sista, ja seuraavina viikkoina pidätettii­n satoja eturivin saksalaiss­otilaita ja aristokraa­tteja. Monia kidutet- tiin, kunnes he antoivat muita nimiä, ennen kuin heidät joko tuomittiin oikeudessa tai lähetettii­n suoraan keskitysle­ireille. Heidän joukossaan oli joitakin Saksan armeijan näkyviä nimiä: kenraali Franz Halder, armeijan aiempi esikuntapä­ällikkö, kenttämars­alkka von Witzleben ja amiraali Wilhelm Canaris, Saksan vastavakoi­lun johtaja.

Kolme tärkeää epäiltyä, kenraali von Tresckow ja sotamarsal­kat von Kluge ja Rommel, tekivät itsemurhan. Ensimmäise­t oikeudenkä­ynnit pidettiin 7. ja 8. elokuuta 1944 Berliinin kansantuom­ioistuimes­sa, ja yhteensä 200 ihmistä teloitetti­in. Vastarinta­liikejahdi­ssa pidätettii­n noin 5 000 ihmistä, ja monet heistä murhattiin leireillä sodan loppuvaihe­issa. Se oli turvallisu­usjoukkoje­n keino kostaa kaikille, joiden voitiin ajatella murentanee­n Saksan sotaponnis­tuksia.

 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland