Filippiinit vallataan takaisin
Amerikkalaiskomentajat tapasivat heinäkuussa 1944 hahmotellakseen Japanin sodan tulevia suuntia. Merivoimat toivoi suoraa lähestymistä kohti Japanin saaria ilmavoimien tukemana; armeija taas, jota edusti kenraali Macarthur, halusi vapauttaa Filippiinit ennen kaikkea tukikohdan varmistamiseksi tuleville operaatioille, mutta myös koska oli kunnia-asia vapauttaa se japanilaisten hallinnasta. Roosevelt tuki Macarthurin ehdotusta, ja syyskuussa 1944 lentotukialuksilta lähteneet koneet aloittivat Japanin ilmavoimien järjestelmällisen tuhoamisen saarilla.
Amerikkalaissuunnittelijat valitsivat Leyten saaren maihinnousun lähtöpisteeksi. Leyte sijaitsi strategisesti saariryhmän keskustan huonosti puolustetussa osassa, ja lokakuun puolivälissä sinne suuntasi 700 alusta, jotka kuljettivat noin 170 000 miestä. US Rangers saapui 17. lokakuuta pienemmille saarille, Suluanille ja Dinagatille – se tehtiin turvallisen ja järjestyneen saapumisen varmistamiseksi Leyten lahdelle. Kolme päivää myöhemmin, aamulla 20. lokakuuta, neljä divisioonaa nousi maihin Leytellä kohtaamatta suurempaa vastarintaa. Myöhemmin maihinnousualueen ympärillä kehkeytyi suuri meritaistelu 24. ja 25. lokakuuta, mutta Japanin 35. armeija työnnettiin nopeasti takaisin. Amerikkalaiset varmistivat näin pääsyn alueen lentotukikohtiin. Japanilaisten komentaja Filippiineillä, kenraali Tomoyuki Yamashita, Malesian valtaaja, päätti voittaa taistelun Leytestä, ja seuraavan kahden kuukauden aikana sinne lähetettiin 45 000–50 000 miehen vahvistukset. Joulukuun puolivälissä amerikkalaiset olivat kuitenkin nousseet maihin yli 200 000 sotilaan voimin, ja Japanin vastarinta loppui 19. joulukuuta. Hajanaisia taisteluja käytiin vielä viikon verran, mutta silloin jo 80 000 japanilaissotilasta oli menettänyt henkensä.
Leyten hallinnan varmistettuaan Macarthur määräsi vielä yhden hyökkäyksen, nyt Mindoron saarelle. Mindoron sijainti oli täydellinen, ja se toimisi ponnahduslautana hyökkäykselle pääsaarelle, Luzonille. Mindoron hyökkäys alkoi 15. joulukuuta, ja tammikuun puolivälissä saari oli vallattu. Kaksi armeijaryhmää kenraali Kruegerin 7. armeijasta nousi 9. tammikuuta maihin Luzonin länsirannalla ja otti nopeasti suunnan kohti pääkaupunki Manilaa. Yamashita päätti olla yrittämättä pysäyttää etenemistä ja piti sen sijaan suuren armeijansa vuoristossa – tämä pakotti amerikkalaiset pitkään ja kalliiseen taisteluun. Vaikka Japanin ylikomentaja oli päättänyt, että Luzon oli menetetty eikä siksi lähettänyt vahvistuksia tammikuun puolivälin jälkeen, jäljellä oleva armeija päätti taistella kuolemaan asti ( kuten niin monet muut olivat tehneet saarivaltion sotaretken aikana). Kontra-amiraali Sanji Iwabuchi vetäytyi meri- jalkaväkisotilaiden ryhmän kanssa Manilaan, ja he pitivät kaupunkia 3. helmikuusta, jolloin 7. armeija saapui, maaliskuun 3. päivään asti. Japanilaisjoukot tuhottiin täydellisesti. Lähes 100 000 filippiiniläistä kuoli piirityksen aikana tykistökeskityksissä, tulipaloissa ja epätoivoisten japanilaisjoukkojen väkivallasta. Manilan taistelussa menetettiin noin 1000 amerikkalaissotilasta, kun Japani menetti 16 000 miestä.
Kun Manila oli varmistettu, amerikkalaisjoukot valtasivat myös Bataanin niemimaan sekä Corregidorin linnoituksen (amerikkalaisten viimeiseksi puolustama paikka kaksi vuotta aiemmin). Japanilaiset sytyttivät ennen linnoituksen antautumista palamaan jättimäisen asevaraston, mistä seurasi valtaisi räjähdys – sopiva loppu Japanin suuruuden ajalle saarivaltiossa. Seuraavien kuukausien aikana tehtiin 38 eri maihinnousua eteläisille ja keskiosan saarille. Hyökkäykset toteutti kenraaliluutnantti Eichelbergerin amerikkalaisten 8. armeija yhdessä filippiiniläisten sissijoukkojen kanssa. Kruegerin seitsemäs armeija vedettiin pois kesäkuussa. Japanilaistukikohdat ( joista osa säilyi syrjäisillä vuori- ja viidakkoseuduille sodan loppuun asti) olivat maihinnousun alusta lähtien kärsineet valtavat tappiot. Myös amerikkalaisjoukot olivat kaikissa taisteluissa saarten valtaamiseksi kärsineet tappioita: 10 381 kuollutta, 36 631 haavoittunutta ja 93 000 kuolemantapausta sairauksien ja onnettomuuksien vuoksi.
Amerikkalaisjoukkojen varmistaessa Filippiinien hallinnan hieman kauempana lännessä käytiin pienempää ja vähemmän loistokasta taistelua – australialaisjoukot taistelivat puhdistaakseen Borneon ja Hollannin Intian japanilaisjoukoista ja ottaakseen haltuun niiden öljyvarat. Vailla toivoa vahvistuksista tai tuesta japanilaissotilaat kävivät julmaa taistelua saarelle salaa maalis- ja huhtikuussa kuljetettujen australialaisten erikoisjoukkojen organisoimia paikallisia japaninvastaisia sissejä vastaan. Viimeiset japanilaiset antautuivat lokakuussa 1945.