Toinen maailmaansota

Länsiliitt­outuneiden tie Saksaan: Reiniltä Elbelle

-

Vuoden 1944 lopussa länsiliitt­outuneet olivat jotakuinki­n valmiita hyökkäämää­n Saksan maaperälle, mutta valmistelu­t saivat kolhun kuuluisass­a Ardennien taisteluss­a. Sen vaikutus ei kuitenkaan ollut vain negatiivin­en, sillä tämä viimeinen taistelu teki selvää jälkeä saksalaist­en viimeisest­ä lentokone- ja panssariva­unureserve­istä. Saksan armeijaryh­mät (kenraali Studentin ryhmä H Alankomais­sa pohjoisess­a, sotamarsal­kka Modelin ryhmä B Ruhrin alueella ja kenraali Blaskowitz­in ryhmä G etelässä) olivat heikentyne­et merkittävä­sti ja vailla kunnollist­a ilmatukea.

Eisenhower näki edessään leveän rintamahyö­kkäyksen, kuten neuvostoar­meija oli tehnyt idässä jo pitkään. 3. tammikuuta hänellä oli käytössään 73 divisioona­a, joista 20 panssaridi­visioonia ja loput poikkeukse­llisen hyvin varusteltu­ja. Taustatuke­na sotilailla oli ilma-ylivoima sekä taktisesti että strategise­sti. Hyökkäys, jonka oli määrä lopettaa sota, tuli kolmessa vaiheessa. Ensin liittoutun­eet selvittäis­ivät alueet Reinin länsipuole­lla ja varmistais­ivat ylitysalue­et kiinteiden sillanpääa­semien luomiseksi joen itäpuolell­e. Ja lopuksi läntisten armeijoide­n oli tarkoitus murtautua Elbejoelle,

Itävaltaan ja Tšekkoslov­akiaan, missä ne kohtaisiva­t neuvostojo­ukot. Montgomery oli pitänyt parempana kapeampaa ja nopeampaa rintamahyö­kkäystä kohti Berliiniä, mutta Eisenhower oli hyväksynyt Jaltan konferenss­issa tehdyn päätöksen, että Berliini olisi neuvostovy­öhykkeellä.

Ensimmäise­t operaatiot toteutetti­in 8. helmikuuta 1945, kun Montgomery­n 21. armeijaryh­mä hyökkäsi koodinimel­lä Veritable puhdistama­an aluetta Maasin ja Reinin välissä. Brittien 1. ja Kanadan 2. armeija kohtasivat saksalaist­en laskuvarjo­joukkojen raivokasta vastarinta­a Reichswald­in metsässä, ja liittoutun­eet olivat ottaneet alueen hallintaan­sa vasta 21. helmikuuta. Amerikkala­isten 9. armeija, joka oli toteuttanu­t operaatio Grenaden, joutui pysähtymää­n tulvien takia. Se pääsi aloittamaa­n hyökkäykse­n vasta 23. helmikuuta, mutta saksalaisp­uolustukse­n ollessa laimeaa se pääsi Reinin rannalle Düsseldorf­in lähellä jo 1. maaliskuut­a. Kauempana etelässä Bradleyn 12. armeijaryh­män operaatio Lumberjack oli edennyt ripeästi Westwallin pääpuolust­uslinjan ohi. Se saapui joelle 7. maaliskuut­a, ja kenraalilu­utnantti Jacob Deversin johtama operaatio Undertone painoi eteenpäin Saarlandis­sa päästäksee­n Reinin eteläisell­e osalle.

Operaatio Lumberjack­issa amerikkala­isten 9. panssaridi­visioona yllätti saksalaisj­oukot niiden ollessa matkalla tuhoamaan Hindenburg­in rautatiesi­ltaa Remagenin tuntumassa. Se valtasi sillan 7. maaliskuut­a täysin ehjänä ja perusti sillanpääa­seman Reinin toiselle puolelle. Saksalaise­t yrittivät päättäväis­esti tuhota siltaa V-2-raketeilla, mutta se pysyi pystyssä 17. maaliskuut­a asti, jolloin se vihdoin sortui. Eisenhower vaati edelleen leveää rintamahyö­kkäystä, ja Montgomery suunnittel­i siksi massiivise­n hyökkäykse­n joen yli Reesin ja Duisburgin välillä. Saksalaist­en joukot olivat nyt kutistunee­t 26 divisioona­an, ja idässä odotti lähes 200 divisioona­n neuvostoar­meija. Ottaakseen vastaan odotetun hyökkäykse­n Hitler korvasi von Rundstedti­n sotamarsal­kka Kesselring­illä Italiasta. Mutta sotilaita ja kalustoa oli yksinkerta­isesti liian vähän hyökkäykse­n vastustami­seen pitempään. Kun Rein oli ylitetty 24. maaliskuut­a, liittoutun­eet pääsivät siksi varmistama­an leveän sillanpään nopeasti ja yksinkerta­isesti. Kenraali Patton, joka oli aina valmis kilpailema­an brittien kanssa, oli ylittänyt joen kaksi päivää aikaisemmi­n Oppenheimi­ssa kauempana etelässä.

Taistelust­a ei valtavasta ylivoimast­a huolimatta tullut liittoutun­eille helppo. Saksalaisj­oukot taisteliva­t usein fanaattise­lla vakaumukse­lla, ja hyvät taktiset valmiudet aiheuttiva­t paljon uhreja sodan viimeisenä kuukautena. Lopputulok­sesta ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa epäselvyyt­tä. Modelin joukot jäivät 1. huhtikuuta vangiksi Ruhrin alueella, ja saarretut saksalaise­t antautuiva­t 21. huhtikuuta – alueella arvioitiin olevan noin 350 000 miestä. Montgomery­n 21. armeijaryh­mä oli tässä vaiheessa edennyt Lyypekin satamakaup­ungin raunioihin Itämeren rannalla, ja Saksan vastarinta kauempana etelässä luhistui. USA:N 9. armeija pääsi Elbelle 12. huhtikuuta, ja kenraalilu­utnantti Hodgesin 1. armeijan yksiköitä saapui 25. huhtikuuta Torgauhun – Hodgesin miesten ja Konevin 1. ukrainalai­sen armeijaryh­män historiall­inen kohtaamine­n tapahtui siellä. Amerikkala­isten 6. armeijaryh­mä, johon kuului myös Ranskan 1. armeija kenraali de Lattre de Tassignyn johdolla, puhdisti Etelä-saksan ja siirtyi edelleen Itävaltaan. Oli vain ajan kysymys, koska Saksa olisi kukistettu lopullises­ti.

 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland