HYÖKKÄYS PEARL HARBORIIN

His­to­rian eh­kä täy­del­li­sin esi­merk­ki po­liit­ti­ses­ta ja so­ti­laal­li­ses­ta yl­lä­tyk­ses­tä yh­tai­kaa. Käyn­nis­sä ole­vas­ta suur­so­das­ta tu­li ker­tais­kul­la glo­baa­li.

Tyynimeri - - Sisältö - JOHAN LUPANDER

Kei­sa­ril­li­sen Japanin lai­vas­ton il­ma­voi­mien hyökkäys ame­rik­ka­lais­ten tu­ki­koh­taan Pearl Harborissa aa­mul­la 7. jou­lu­kuu­ta 1941 voi ol­la his­to­rian täy­del­li­sin esi­merk­ki po­liit­ti­ses­ta ja so­ti­laal­li­ses­ta yl­lä­tyk­ses­tä yh­tai­kaa. Sen li­säk­si, et­tä käyn­nis­sä ol­lees­ta suur­so­das­ta tu­li ker­tais­kul­la glo­baa­li, yl­lä­te­tyk­si tu­le­mi­sen ko­ke­mus vai­kut­ti suu­res­ti ame­rik­ka­lai­seen so­ti­laal­li­seen ajat­te­luun seu­raa­van puo­li­vuo­si­sa­dan ajan. Ja sil­ti hyökkäys oli mo­nel­la ta­paa epä­on­nis­tu­mi­nen, jo­ka oli­si eh­kä ol­lut pa­rem­pi jät­tää te­ke­mät­tä. Mik­si?

Ja­pa­ni oli 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä vie­lä feo­daa­li­nen, sul­keu­tu­nut ja eu­roop­pa­lai­sit­tain van­han­ai­kai­nen maa, ku­ten se oli ol­lut jo vuo­si­sa­to­jen ajan. Sit­ten väis­tä­mät­tö­mät kon­tak­tit län­si­mai­hin ja eri­tyi­ses­ti uu­den­ai­kais­ten lai­vas­to­jen mer­ki­tys me­rel­li­sil­le val­tioil­le al­koi­vat vai­kut­taa. Al­koi pit­kä­ai­kai­nen, pe­rus­teel­li­nen mo­der­ni­soin­ti­pro­ses­si. Hal­lin­to­jär­jes­tel­mä muut­tui, ja Ja­pa­nis­ta tu­li mo­der­nis­sa mer­ki­tyk­ses­sä yh­te­näi­nen val­tio. Teol­li­suus­val­lan­ku­mous al­koi, ja ko­ko kan­sal­lis­ta ku­vaa Ja­pa­nis­ta ja ja­pa­ni­lai­sis­ta ju­ma­lien va­lit­tu­na, yli­ver­tai­se­na maa­na ja kan­sa­na ra­vis­tel­tiin. Van­haa säi­lyi vuo­sien ajan jo­ko sel­lai­se­naan tai rin­nak­kai­se­los­sa uu­tuuk­sien kans­sa, niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa. Pe­rus­tus­lais­sa oli de­mok­raat­ti­sia ai­nek­sia, ku­ten vaa­leil­la va­li­tut val­tio­päi­vät, mut­ta myös epä­sel­vyyk­siä hal­li­tuk­sen ase­mas­ta kan­san ja kei­sa­rin suh­teen. Ve­to- oi­keus hal­li­tuk­sen jä­sen­ten va­lin­nas­sa an­toi ar­vos­te­tuil­le so­ti­las­voi­mil­le lä­hes mää­rää­vän val­lan hal­li­tuk­sen ko­koon­pa­noon ja po­li­tiik­kaan.

Japanin nä­ke­mys­tä it­ses­tään oli vuo­si­sa­to­jen ajan ruok­ki­nut tun­ne oman kan­san kult­tuu­ri­ses­ta ja ro­dul­li­ses­ta yli­ver­tai­suu­des­ta ver­rat­tu­na bar­baa­ri­siin kii­na­lai­siin ja si­vis­ty­mät­tö­miin, rap­pioi­tu­nei­siin län­si­maa­lai­siin. Tun­net­ta oli­vat vah­vis­ta­neet suur­me­nes­tyk­set vaa­le­ai­hoi­sia ve­nä­läi­siä vas­taan Ve­nä­jän–japanin so­das­sa 1904–1905. Vas­tus­ta­jien hal­vek­sun­ta se­lit­tää suu­ren osan ja­pa­ni­lais­ten pe­rus­teel­li­sis­ta vir­hear­vioin­neis­ta en­nen tois­ta maa­il­man­so­taa ja sen ai­ka­na, eri­tyi­ses­ti eks­pan­sii­vi­sen po­li­tii­kan, jo­ta alet­tiin har­joit­taa vuon­na 1931 hal­li-

”JAPANIN HONOLULUN KONSULAATTIIN OLI SIJOITETTU NUORI TIEDUSTELU-UPSEERI, JONKA RAPORTTIEN JA MUIDEN LÄHTEIDEN AVULLA SUUREEN LAMPEEN RAKENNETTIIN PIENOISMALLI LAIVASTOTUKIKOHDASTA JA SEN YMPÄRISTÖSTÄ.”

tuk­sen koos­tues­sa pää­asias­sa kor­kea-ar­voi­sis­ta up­see­reis­ta.

Tie so­taan

Ja­pa­ni oli mie­hit­tä­nyt Mantšu­rian vuon­na 1931, ja kuusi vuot­ta myö­hem­min konflik­ti laa­je­ni ko­ko Kiinan val­loi­tus­so­dak­si. So­ti­laal­li­sis­ta pon­nis­tuk­sis­ta tu­li raa­ka-ai­ne­va­ran­noil­taan köy­häl­le Ja­pa­nil­le yhä suu­rem­pi ra­si­tus, ja li­säk­si eri­tyi­ses­ti USA:N aset­ta­ma kaup­pa­saar­to is­ki so­dan kan­nal­ta tär­kei­siin tar­vik­kei­siin, ku­ten työs­tö­ko­nei­siin, te­räk­seen ja öl­jyyn. Ja­pa­ni päät­ti sik­si vuo­den 1941 alus­sa val­loit­taa raa­ka-ai­neil­taan rik­kaan Kaak­kois-aasian, jonka eu­roop­pa­lai­sia siir­to­maa­isän­tiä toi­sen maa­il­man­so­dan puh­kea­mi­nen 1939 oli hei­ken­tä­nyt. Eh­kä suu­rin on­gel­ma oli, mi­ten USA rea­goi­si. Sik­si Ja­pa­ni päät­ti he­ti alus­sa puut­tua USA:N mah­dol­li­suuk­siin vai­kut­taa laa­jen­tu­mi­seen so­ti­laal­li­ses­ti. Suun­ni­tel­maan kuu­lui Pearl Har­bo­rin lai­vas­to­tu­ki­koh­dan yl­lä­tys­hyök­käyk­sen li­säk­si Fi­lip­pii­nien (tuol­loin ame­rik­ka­lai­nen siir­to­maa) ja Tyy­nen­me­ren stra­te­gis­ten saar­ten val­loi­tus. Japanin pää­ty­mis­tä so­taan vi­hol­li­sen kans­sa, jonka teol­li­nen ka­pa­si­teet­ti oli lä­hes kol­me­tois­ta­ker­tai­nen sen omaan ver­rat­tu­na, vä­hä­tel­tiin viit­taa­mal­la ”län­si­mai­den rap­pioi­tu­nei­suu­teen ja tais­te­lun­ha­lun puut­tee­seen”.

Läh­tö­koh­dat

Pearl Harbor si­jait­see Oa­hun saa­ren ete­lä­osas­sa Ha­vai­jil­la, ja se on mel­kein epä­to­del­li­sen täy­del­li­nen luon­non­sa­ta­ma, jonka aal­lon­mur­ta­jien si­säl­lä on ti­laa suu­rel­le mää­räl­le aluk­sia suh­teel­li­sen ka­pean si­sään­tu­lo­väy­län ta­ka­na. Sen ym­pä­ril­lä on ti­laa kai­kel­le suu­ren lai­vas­to­tu­ki­koh­dan tar­vit­se­mal­le inf­ra­struk­tuu­ril­le, myös len­to­ken­täl­le. Saa­rel­la on tu­ki­koh­dan li­säk­si myös ar­mei­jan lei­re­jä ja usei­ta so­ti­las­len­to­kent­tiä. Saa­ren jy­ke­vä ran­nik­ko­ty­kis­tö suo­ja­si si­tä hy­vin lai­vas­to­hyök­käyk­sil­tä, mut­ta il­ma­tor­jun­ta oli huo­mat­ta­vas­ti hei­kom­pi.

Me­ria­lue tu­ki­koh­dan ym­pä­ril­lä oli suh­teel-

li­sen rajattua ja kohtuullisen syvyistä, 15–20 metriä. Nämä olosuhteet tuottivat merkittäviä ongelmia japanilaiskoneille. Hyökkäykseen taistelulaivoja vas­taan tarvittiin suuret määrät torpedoja, joiden odotettiin olevan tarkimpia ja tehokkaimpia aseita raskaita aluk­sia ja niiden panssarisuojauksia vas­taan. Iso- Bri­tan­nian lai­vas­ton il­ma­voi­mat oli li­säk­si teh­nyt sa­man­lai­sen ar­vion en­nen kuu­lui­saa öis­tä hyök­käys­tään Ita­lian lai­vas­toa vas­taan Ta­ran­ton sa­ta­mas­sa vain muu­ta­ma kuu­kausi ai­kai­sem­min. Ja­pa­ni­lais­ten käyt­tä­mät len­to­ko­nei­siin si­joi­te­tut tor­pe­dot su­kel­si­vat kui­ten­kin ve­teen osut­tu­aan en­sin sy­väl­le, en­nen kuin va­kiin­nut­ti­vat sää­de­tyn sy­vyy­den vas­ta sa­to­jen met­rien pääs­sä. Jos sel­lai­sia pu­dot­ti Pearl Har­bo­rin sa­ta­maan, ne vain upot­tai­si­vat kär­ken­sä poh­ja­mu­taan tai par­haas­sa ta­pauk­ses­sa oli­si­vat en­na­koi­mat­to­mas­sa sy­vyy­des­sä osues­saan maa­liin vain ly­hyen mat­kan pääs­sä ah­taas­sa sa­ta­ma-al­taas­sa. Rat­kai­suk­si kek­sit­tiin pui­set sii­vek­keet, jot­ka kuo­riu­tui­vat pois osues­saan ve­teen, mut­ta var­mis­ti­vat sa­mal­la, et­tei tor­pe­do is­key­ty­nyt poh­jaan, vaan löy­si pian sää­de­tyn sy­vyy­ten­sä.

Japanin Honolulun konsulaattiin oli sijoitettu nuori tiedustelu-upseeri, jonka raporttien ja muiden lähteiden avulla suureen lampeen rakennettiin pienoismalli laivastotukikohdasta ja sen ympäristöstä. Alus­ten pie­nois­mal­le­ja ank­ku­roi­tiin niiden esi­ku­vien ta­val­li­sil­le lai­tu­ri­pai­koil­le tuo­maan to­den­mu­kai­suut­ta, jonka avulla lai­vas­ton len­tä­jät sai­vat hy­vän kä­si­tyk­sen lä­hes­ty­mis­len­non maa­mer­keis­tä ja nä­ky­mäs­tä, jonka len­tä­jät koh­tai­si­vat it­se hyök­käyk­ses­sä.

Lä­hes­ty­mi­nen

Japanin lai­vas­ton kaik­ki kuusi len­to­tu­kia­lus­ta – sel­lais­ta vah­vuut­ta ei sii­hen ai­kaan ol­lut mil­lään muul­la lai­vas­tol­la – lä­he­tet­tiin hyökkäykseen. Ne ko­koon­tui­vat pe­rus­teel­li­ses­ti kou­lu­te­tut len­to­ko­ne­mie­his­töt, eri­kois­a­seet ja enim­mäk­seen kor­kea­laa­tui­set len­to­ko­neet mu­ka­naan syr­jäi­sel­le lah­del­le Japanin poh­joi­sim­man osan ran­ni­kol­le.

Lai­vas­to läh­ti 26. mar­ras­kuu­ta ylit­tä­mään Tyyn­tä­mer­ta täy­del­li­ses­sä ra­dio­hil­jai­suu­des­sa ol­lak­seen jou­lu­kuun 7. päi­vän vas­tai­se­na yö­nä hyök­käyk­sen läh­tö­pis­tees­sä Oa­hun poh­jois­puo­lel­la. (Ks. s. 13.) Es­kaa­de­rin lo­pul­li­nen käs­ky­tys ta­pah­tui­si koo­di­lausein, ja hyök­käyk­sen sai to­teut­taa vas­ta, kun sii­tä oli­si an­net­tu kir­jai­mel­li­ses­ti täl­lai­nen käs­ky. Hyök­käyk­sen koo­di oli: ”Val­loit­ta­kaa Nii­ta­ka­vuo­ri!” (Se on Taiwa­nis­sa, mut­ta se oli Japanin sil­loi­sen im­pe­riu­min kor­kein.)

Sa­lauk­sen pur­ku – ”Ma­gic”

Ja­pa­ni oli mo­nien muiden mai­den ta­voin al­ka­nut 1920- ja 1930-lu­vuil­la käyt­tää pyö­ri­viin kiek­koi­hin pe­rus­tu­via sa­laus­lait­tei­ta suo­ja­tak­seen sa­lai­set vies­tit. Näis­sä mais­sa ei tie­det­ty, et­tä niin USA kuin Iso- Bri­tan­nia, ku­ten it­se asias­sa Ruot­si­kin, on­nis­tu­vat vuo­den 1940 vai­heil­la ke­hit­tä­mään lait­tei­ta, jot­ka pys­tyi­vät usein pur­ka­maan niiden sa­la­tut vies­tit. USA pys­tyi si­ten lu­ke­maan

”ME­RIA­LUE TU­KI­KOH­DAN YM­PÄ­RIL­LÄ OLI SUH­TEEL­LI­SEN RAJATTUA JA KOHTUULLISEN SYVYISTÄ, 15–20 METRIÄ. NÄMÄ OLOSUHTEET TUOTTIVAT MERKITTÄVIÄ ONGELMIA JAPANILAISKONEILLE. HYÖKKÄYKSEEN TAISTELULAIVOJA VAS­TAAN TARVITTIIN SUURET MÄÄRÄT TORPEDOJA, JOIDEN ODOTETTIIN OLEVAN TARKIMPIA JA TEHOKKAIMPIA ASEITA RASKAITA ALUK­SIA JA NIIDEN PANSSARISUOJAUKSIA VAS­TAAN.”

sa­lais­ta diplo­maat­tis­ta ra­dio- ja säh­ke­vies­tin­tää Japanin Was­hing­to­nin suur­lä­he­tys­tön ja To­kion vä­lil­lä. Kun mai­den vä­li­set neu­vot­te­lut kat­ke­si­vat mar­ras­kuus­sa 1941, Ja­pa­ni te­ki lo­pul­li­sen pää­tök­sen so­taan ryh­ty­mi­ses­tä ja ai­koi aloit­taa vi­hol­li­suu­det al­le tun­ti sen jäl­keen, kun neu­vot­te­lu­jen kat­kai­se­mi­ses­ta vi­ral­li­ses­ti il­moit­ta­va noot­ti oli­si jä­tet­ty. Ame­rik­ka­lais­ten tie­dus­te­lu­pal­ve­lu siep­pa­si ja pur­ki Japanin suur­lä­het­ti­lään oh­jeet – et­tä noot­ti oli jä­tet­tä­vä ta­san kel­lo 13 – mut­ta Pearl Har­bo­rin tu­ki­koh­dan vas­taa­vat ko­men­ta­jat sai­vat va­roi­tuk­sen sen si­säl­lös­tä joi­ta­kin tun­te­ja lii­an myö­hään!

Mi­ni­su­kel­lus­ve­neet

Japanilaiset tun­si­vat luk­ka­rin­rak­kaut­ta tiet­ty­jä ase­tyyp­pe­jä koh­taan, mie­lui­ten sel­lai­sia, jot­ka vaa­ti­vat mie­his­töil­tä eri­tyis­tä san­ka­ruut­ta, kos­ka hei­dän hen­kiin­jää­mis­mah­dol­li­suu­ten­sa oli­vat hy­vin pie­net. Hy­vä esi­merk­ki täs­tä oli­vat mi­ni­su­kel­lus­ve­neet. Vii­si sel­lais­ta lä­he­tet­tiin koh­ti Pearl Har­bo­ria var­hain jou­lu­kuun 7. päi­vän aa­mu­na, ja suuret emo­su­kel­lus­ve­neet hi­na­si­vat ne noin 20 ki­lo­met­rin pää­hän sa­ta­man suul­ta. Yk­si niis­tä huo­mat­tiin jo en­nen aa­mun­koit­toa. Se ka­to­si nä­ky­vis­tä ja on voi­nut on­nis­tua pää­se­mään sa­ta­ma-al­taa­seen ja lau­kai­se­maan kak­si tor­pe­do­aan lai­tu­ris­sa ole­via taistelulaivoja koh­ti il­ma­hyök­käyk­sen ai­ka­na. Toi­nen pää­si sy­väl­le si­säl­le sa­ta­maan, mut­ta se suun­nis­ti har­haan ja upo­tet­tiin tor­pe­do­jen men­tyä ohi. Lo­put kol­me mi­ni­su­kel­lus­ve­net­tä up­po­si­vat tai ajoi­vat ka­ril­le ai­heut­ta­mat­ta va­hin­ko­ja.

Il­ma­hyök­käys al­kaa

Japanin alukset saapuivat lähtöpisteeseen Oa­hun poh­jois­puo­lel­la keskiyöllä jou­lu­kuun 7. päi­vän vas­tai­se­na yö­nä. Hitaat säiliöalukset jätettiin sinne, kun lentotukialukset ja niiden saattajat lähtivät kovalla vauhdilla etelään saavuttaakseen hyökkäysasemat aamunkoitossa. Oli yhä pi­me­ää, kun ris­tei­li­jöil­tä ja tais­te­lu­lai­voil­ta läh­ti kak­si tie­dus­te­lu­ko­net­ta koh­ti Pearl Har­bo­ria. Niiden teh­tä­vä oli an­taa hyök­kää­jil­le mah­dol­li­sim­man tark­kaa tie­toa sääs­tä ja tu­ki­koh­dan ti­lan­tees­ta en­nen hyök­käys­tä. Japanin hyökkäys to­teu­tet­tiin kah­des­sa aal­los­sa noin puo­len tun­nin vä­lein. (Ks. tau­luk­ko s. 10 alh.) On mer­kil­le­pan­ta­vaa, et­tä kak­si kol­ma­so­saa kai­kis­ta pom­meis­ta ja tor­pe­dois­ta ai­ot­tiin suun­na­ta len­to­ken­täl­le, ei aluk­siin, vaik­ka jäl­kim­mäi­set oli­vat hyök­käyk­sen tär­kein koh­de.

Läh­tö oli teh­tä­vä kah­des­sa eräs­sä, kos­ka kaik­ki ko­neet ei­vät mah­tu­neet ker­ral­la len­to­tu­kia­lus­ten kan­nel­le. Kaik­ki al­koi noin kel­lo 06.00. Kuu­del­ta len­to­tu­kia­luk­sel­ta teh­tiin Pearl Harboriin kaik­ki­aan 353 len­to­teh­tä­vää – mit­ta­vam­paa tä­män tyyp­pis­tä hyök­käys­tä ei teh­täi­si mo­neen vuo­teen.

Tut­ka-ase­man ta­ri­na

USA:N ar­mei­ja te­ki kent­tä­ko­kei­ta siir­ret­tä­vil­lä tie­dus­te­lu­tut­ka- ase­mil­la. Oa­hun poh­jois­kär­keen oli oh­jel­man osa­na sijoitettu tut­ka- ase­ma, jonka suo­ri­tus­ky­kyä ja käy­tet­tä­vyyt­tä tut­kit­tiin mm. käyt­tä­mäl­lä si­tä sään­nöl­li­ses­ti jo­ka päi­vä kel­lo 4–7 aa­mul­la. Ase­maa ol­tiin jo sul­ke­mas­sa jou­lu­kuun 7. päi­vän aa­mu­na täl­lai­sen jak­son jäl­keen, kun toi­nen kah­des­ta tut­ka­mie­hes­tä ha­vait­si voi­mak­kaan kai­un luo­tees­ta. Näyt­ti sil­tä, et­tä Oa­hua lä­hes­tyi täs­tä suun­nas­ta suu­ri mää­rä len­to­ko­nei­ta. Ase­man pääl­lik­kö, nuori upseeri, olet­ti, et­tä ky­se oli kuu­des­ta B-17 - pom­mi­ko­nees­ta, joi­ta ol­tiin si­joit­ta­mas­sa Oa­hul­le Ame­ri­kan län­si­ran­ni­kol­ta. Hän käs­ki tut­ka­mie­hiä jat­ka­maan ase­man sul­ke­mis­ta ei­kä ryh­ty­nyt mui­hin toi­men­pi­tei­siin.

Tä­mä het­ki on usein nos­tet­tu esiin ame­rik­ka­lais­ten hu­kat­tu­na ti­lai­suu­ten­sa nos­taa val­miut­taan ja lä­het­tää hä­vit­tä­jiä lä­hes­ty­viä jouk­ko­ja vas­taan. Se on täyt­tä pö­tyä. Vaik­ka pai­kal­la ol­lut upseeri oli­si tul­kin­nut sen vi­hol­lis­ten il­ma­hyök­käyk­sek­si ei­kä ta­val­li­sek­si se­lit­tä­mät­tö­mäk­si poik­kea­mak­si, ja oli­si yrit­tä­nyt teh­dä hä­ly­tyk­sen, täs­sä vai­hees­sa ei ol­lut mi­tään il­ma­tor­jun­ta­jär­jes­tel­mää, jo­ka oli­si voi­nut ot­taa ra­por­tin vas­taan, teh­dä

”JAPANIN ALUKSET SAAPUIVAT LÄHTÖPISTEESEEN OA­HUN POH­JOIS­PUO­LEL­LA KESKIYÖLLÄ JOU­LU­KUUN 7. PÄI­VÄN VAS­TAI­SE­NA YÖ­NÄ. HITAAT SÄILIÖALUKSET JÄTETTIIN SINNE, KUN LENTOTUKIALUKSET JA NIIDEN SAATTAJAT LÄHTIVÄT KOVALLA VAUHDILLA ETELÄÄN SAAVUTTAAKSEEN HYÖKKÄYSASEMAT AAMUNKOITOSSA.”

”ENSIMMÄINEN HYÖKKÄYSAALTO KESKITTYI ENSISIJAISEEN KOHTEESEEN, TAISTELULAIVOIHIN JA LENTOKENTTIIN NIIDEN TUHOAMISEKSI, EN­NEN KUIN TORJUNTAHÄVITTÄJÄT PÄÄSISIVÄT ILMAAN. PARIKYMMENTÄ TORPEDOKONETTA HYÖKKÄSI IDÄSTÄ MATALALLA – 15–40 METRISSÄ – KOH­TI ANKKUROITUJA TAISTELULAIVOJA KOHTAAMATTA VIE­LÄ MINKÄÄNLAISTA VASTUSTUSTA. ETÄISYYS OLI LYHYT, JA TEHOT OLI­VAT MURSKAAVIA NOIN 15 TORPEDON OSUESSA VALMISTAUTUMATTOMIIN KOLOSSEIHIN.”

joh­to­pää­tök­sen lä­hes­ty­väs­tä hyök­käyk­ses­tä ja an­taa käs­kyn puo­lus­tau­tu­mis­toi­men­pi­teis­tä. Täl­lai­sen käs­kyn an­ta­mi­nen yh­den koeyk­si­kön te­ke­män ha­vain­non pe­rus­teel­la oli­si vaa­ti­nut tun­ti­kausien yri­tyk­set löy­tää vas­taa­via ko­men­ta­jia sun­nun­tai­aa­mu­na ja saa­da hei­dät va­kuut­tu­maan ko­ro­te­tun val­miu­den tar­peel­li­suu­des­ta. Ta­pah­tu­mal­la on sik­si lä­hin­nä ku­rio­si­teet­tiar­voa, ei­kä se to­del­la­kaan edus­ta mi­tään ”me­ne­tet­tyä ti­lai­suut­ta”. Si­tä on tar­kas­tel­ta­va suh­tees­sa sii­hen to­sia­si­aan, et­tä oli teh­ty myös pai­kal­li­sia ha­vain­to­ja va­roi­tus­mer­keis­tä:

• Mii­nan­rai­vaa­ja Con­dor ha­vait­si ja tu­lit­ti kel­lo 03.42 mi­ni­su­kel­lus­ve­net­tä sa­ta­man suun lä­his­töl­lä.

• Hä­vit­tä­jä Ward tu­lit­ti ja upot­ti kel­lo 06.37 mi­ni­su­kel­lus­ve­neen sa­mal­la alu­eel­la.

Mo­lem­mat ta­pah­tu­mat ra­por­toi­tiin Ha­vai­jin me­ri­puo­lus­tuk­sen joh­dol­le vä­lit­tö­mäs­ti lä­het­tä­mät­tä nii­tä edel­leen tai niiden joh­ta­mat­ta ylei­sem­pään val­miu­den nos­toon.

Tora! Tora! Tora!

Sää oli pil­vi­nen ja tuu­li­nen, pil­vi­kor­keus oli noin 2000 metriä. Hyök­käyk­sen ensimmäinen aal­to – 183 ko­net­ta – ko­koon­tui len­to­tu­kia­luk­sen ete­lä­puo­lel­le, jos­sa an­net­tiin lo­pul­li­nen hyök­käys­käs­ky, kun len­to­tie­dus­te­lu oli vah­vis­ta­nut, et­tä ame­rik­ka­lais­ten lai­vas­to oli ank­ku­ris­sa odo­te­tus­ti ei­kä ol­lut läh­te­nyt äk­kiä me­rel­le. Sit­ten suun­nat­tiin etelään ti­heäs­sä muo­dos­tel­mas­sa il­man maa­nä­ky­vyyt­tä. Etäisyys kohteeseen oli tuol­loin noin 320 km. Muo­dos­tel­man suun­nis­ta­ja alen­si las­ket­tu­na het­ke­nä len­to­kor­keut­ta si­ten, et­tä hän sai nä­köyh­tey­den me­reen. Niin lai­vas­to­saat­tu­een kuin nyt il­ma­voi­mien­kin suun­nis­tus oli on­nis­tu­nut täs­mäl­leen, ja Oa­hun ran­nik­ko tu­li pian nä­ky­viin us­vas­sa juu­ri odo­te­tul­la het­kel­lä. Ran­nik­ko­vuor­ten toi­sel­la puo­lel­la sää sel­ke­ni täy­sin, ja il­ma­voi­mat jär­jes­tyi­vät tak­ti­siin yk­si­köi­hin­sä to­teu­tet­ta­vaa hyök­käys­tä var­ten. Kel­lo oli noin 07.50, kun hyök­käyk­sen komentaja an­toi kuuluisan hyökkäyskäskynsä: ”Tora, tora, tora!” ( Tiikeri, tiikeri, tiikeri!), jo­ka tiedotti sa­mal­la lentotukialuksille, et­tä hyök­käys­tä to­teu­tet­tiin suunnitellusti ja yllätystekijä oli saavutettu.

Ensimmäinen hyökkäysaalto keskittyi ensisijaiseen kohteeseen, taistelulaivoihin ja len­to­kent­tään, niiden tuhoamiseksi, en­nen kuin torjuntahävittäjät pääsisivät ilmaan. Parikymmentä torpedokonetta hyökkäsi idästä matalalla – 15– 40 metrissä – koh­ti ankkuroituja taistelulaivoja kohtaamatta vie­lä minkäänlaista vastustusta. Etäisyys oli lyhyt, ja tehot oli­vat murskaavia noin 15 torpedon osuessa valmistautumattomiin kolosseihin. Sa­man­ai­kai­ses­ti al­koi myös pom­me­ja pu­do­ta vii­teen Oa­hun len­to­tu­ki­koh­dis­ta ja sa­ta­man aluk­siin. Ze­ro-hä­vit­tä­jät las­keu­tui­vat alim­paan kor­keu­teen ja al­koi­vat tu­lit­taa usein näyt­tä­vik­si ri­vis­töik­si jär­jes­tet­ty­jä ame­rik­ka­lais­len­to­ko­nei­ta.

Ensimmäinen hyökkäys oli ohi al­le puo­les­sa tun­nis­sa, ja si­tä seu­ra­si toi­nen aal­to. Tä­män hyök­käyk­sen läh­tö­koh­dat oli­vat huo­mat­ta­vas­ti huo­nom­mat. Ame­rik­ka­lais­ten il­ma­puo­lus­tus oli nyt eh­ti­nyt jär­jes­tyä – tu­li­pa­lo­jen sa­vu­pat­saat ja rä­jäh­dyk­set en­sim­mäi­ses­tä hyök­käyk­ses­tä peit­ti­vät tai­vaan ja nä­ky­vyy­den.

Tais­te­lu­lai­va Arizo­na

Tais­te­lu­lai­va Arizo­naan (ve­sil­le­las­ku 1915) osui 805 ki­lon pans­sa­ri­pom­mi (poh­ja­na lai­va­ty­kis­tön 400 mm kra­naat­ti) kel­lo 8.06, tun­keu­tui pans­sa­ri­kan­nen lä­pi (noin 10 cm pans­sa­ri­suo­ja kol­mel­la kan­nel­la) ja rä­jäh­ti

”KEL­LO OLI NOIN 07.50, KUN HYÖK­KÄYK­SEN KOMENTAJA AN­TOI KUULUISAN HYÖKKÄYSKÄSKYNSÄ: 'TORA, TORA, TORA!' ( TIIKERI, TIIKERI, TIIKERI!), JO­KA TIEDOTTI SA­MAL­LA LENTOTUKIALUKSILLE, ET­TÄ HYÖK­KÄYS­TÄ TO­TEU­TET­TIIN SUUNNITELLUSTI JA YLLÄTYSTEKIJÄ OLI SAAVUTETTU.”

”JAPANILAISET UPOTTIVAT TAI VAURIOITTIVAT VAKAVASTI KAIK­KI­AAN 18 ALUS­TA. NIIDEN JOUKOSSA OLI 8 TAISTELULAIVAA, 3 KEVYTTÄ RISTEILIJÄÄ JA 3 HÄVITTÄJÄÄ. LENTOTUKIKOHDISSA 161 LEN­TO­KO­NET­TA TUHOUTUI JA 102 SAI VAKAVIA VAURIOISTA.”

mus­taa ruu­tia si­säl­tä­neen va­ras­ton edes­sä. Se al­koi pa­laa, mi­kä rä­jäyt­ti pian Arizo­nan etum­mai­sen am­mus­va­ras­ton. Lai­van run­ko kat­ke­si, ja hyl­ky syt­tyi tu­leen keu­las­ta pe­rään en­nen kuin se hi­taas­ti up­po­si. Kaik­ki­aan 1 117 mies­tä kaa­tui, ja useim­mat heis­tä le­pää­vät yhä USA:N kuu­lui­sim­man so­ta­muis­to­mer­kin si­säl­lä.

Muut tais­te­lu­lai­vat

Sa­ta­mas­sa oli kaik­ki­aan kahdeksan taistelulaivaa, kaik­ki enemmän tai vähemmän modernisoituja ensimmäisen maa­il­man­so­dan aikaisia tyyppejä. Yk­si niis­tä oli kui­va­te­la­kal­la. Ja­pa­ni­lais­ten pommitus- ja eri­tyi­ses­ti torpedohyökkäykset onnistuivat erittäin hy­vin (ks. tau­luk­ko al­la).

Tar­koi­tus oli suun­na­ta il­ma­hyök­käys­ten val­tao­sa koh­ti ame­rik­ka­lai­sia len­to­kent­tiä ja niil­le si­joi­tet­tu­ja len­to­ko­nei­ta, ei aluk­sia. Mo­net japanilaiset syök­sy­pom­mit­ta­jat ar­vioi­vat kui­ten­kin kii­tet­tä­väl­lä jous­ta­vuu­del­la, et­tä alukset oli­vat pa­rem­pi koh­de kuin jo pa­la­vat len­to­ken­tät ja kään­si­vät hyök­käyk­sen­sä me­nes­tyk­sek­kääs­ti koh­ti aluk­sia, ku­ten Ne­va­daa. Nii­tä kui­ten­kin hait­ta­si se, et­tä ne kan­toi­vat ”peh­mei­tä” koh­tei­ta var­ten tar­koi­tet­tu­ja rä­jäh­tä­viä pom­me­ja, ei­vät pans­sa­ri­pom­me­ja, jot­ka pys­tyi­vät tun­keu­tu­maan alus­ten kan­si­pans­sa­roin­nin lä­pi.

Jouk­ko taistelulaivoja va­hin­goit­tui tai up­po­si, mut­ta upo­te­tut­kin pys­tyt­tiin yleen­sä nos­ta­maan. Kaik­ki­aan 118 len­to­ko­net­ta me­ne­tet­tiin – pää­asias­sa maas­sa. Li­säk­si 159 ko­net­ta vau­rioi­tui, min­kä vuok­si Oa­hun il­ma­voi­mat oli­vat nyt käy­tän­nös­sä tais­te­lu­ky­vyt­tö­miä me­ne­tet­ty­ään 86 % ko­neis­taan!

In­hi­mil­li­nen hin­ta oli jär­kyt­tä­vä maal­le, jonka oli tä­hän as­ti kat­sot­tu elä­vän rau­han­ti­las­sa val­ta­me­ren so­dal­ta suo­jaa­ma­na. Kaik­ki­aan sur­man­sa sai 2 403 hen­keä, jois­ta 68 si­vii­le­jä. Si­vii­li­väes­tö kär­si pa­has­ti suu­ta­reik­si jää­neis­tä il­ma­tor­jun­tak­ra­naa­teis­ta, jot­ka pu­to­si­vat Honolulun asui­na­lueil­le.

Japanin lai­vas­tos­sa

Japanin ensimmäinen len­to­ko­nei­den hyökkäysaalto al­koi las­keu­tua tu­kia­luk­sil­leen noin kel­lo 09.30, ja toi­nen aal­to seu­ra­si run­saan tun­nin myö­hem­min. Il­ma­voi­mien komentaja, kom­mo­do­ri Mit­suo Fuc­hi­da, oli seu­ran­nut hyök­käyk­sen tu­lok­sia suu­rel­la tark­kuu­del­la. Hän suo­sit­te­li nyt kor­keim­mal­le ko­men­ta­jal­le, va­ra-ami­raa­li Na­gu­mol­le, uu­den hyök­käyk­sen or­ga­ni­soin­tia. Fuc­hi­dan nä­ke­myk­sen mu­kaan jäl­jel­lä oli yhä run­saas­ti ar­vok­kai­ta koh­tei­ta, joi­hin hyö­kä­tä. Uu­den hyök­käyk­sen or­ga­ni­soin­tiin ja to­teu­tuk­seen me­ni­si kui­ten­kin usei­ta tun­te­ja, min­kä ajan ja­pa­ni­lais­ten tu­kia­luk­set viet­täi­si­vät Ha­vai­jil­le si­joi­tet­tu­jen pom­mi­ko­nei­den toi­min­ta­sä­teen si­sä­puo­lel­la. Ami­raa­lin toi­nen epä­var­muus­te­ki­jä oli­vat kak­si ame­rik­ka­lais­ta len­to­tu­kia­lus­ta jos­sa­kin alu­eel­la. Hyök­käys­tä niil­tä ei voi­nut jät­tää ot­ta­mat­ta huo­mioon. Na­gu­mo päät­ti sik­si ol­la koet­te­le­mat­ta on­ne­aan enem­pää ja käs­ki suun­na­ta poh­joi­seen, pois Ha­vai­jil­ta. Se saat­toi ol­la ko­ko so­dan koh­ta­lok­kaim­pia pää­tök­siä (ks. al­la). Japanin tap­piot Pearl Har­bo­rin hyök­käyk­ses­sä kä­sit­ti­vät 29 len­to­ko­net­ta ja 55 mie­his­tön jä­sen­tä – se tar­koit­ti tu­lok­siin näh­den vaa­ti­mat­to­mia 8 % tap­pioi­ta kai­kis­ta hyök­käyk­ses­sä käy­te­tyis­tä len­to­ko­neis­ta. Li­säk­si me­ne­tet­tiin kaik­ki vii­si mi­ni­su­kel­lus­ve­net­tä ja yh­dek­sän niiden mie­his­tö­jen jä­se­nis­tä (yk­si otet­tiin van­gik­si).

Hyök­käyk­sen tu­lok­set

Japanin yl­lä­ty­sil­ma­hyök­käys Pearl Harboriin oli tak­ti­nen ja strateginen yllätys vail­la ver­taa. Sen to­teut­ta­neet 353 ja­pa­ni­lais­ta tu­kia­lus­len­to­ko­net­ta jät­ti­vät jäl­keen­sä nel­jä upo­tet­tua ja kol­me vau­rioi­tet­tua taistelulaivaa, pa­ri­sa­taa tu­hot­tua len­to­ko­net­ta ja tu­hot­tu­ja len­to­tu­ki­koh­tia. Japanilaiset hyök­kä­si­vät seu­raa­van vuo­ro­kau­den ai­ka­na myös brittien ja ame­rik­ka­lais­ten so­ti­las­koh­tei­siin Itä- Aa­sias­sa. Oli sik­si luon­nol­lis­ta,

”SA­TA­MAS­SA OLI KAIK­KI­AAN KAHDEKSAN TAISTELULAIVAA, KAIK­KI ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN MODERNISOITUJA ENSIMMÄISEN MAA­IL­MAN­SO­DAN AIKAISIA TYYPPEJÄ. YK­SI NIIS­TÄ OLI KUIVATELEKALLA. JA­PA­NI­LAIS­TEN POMMITUS- JA ERI­TYI­SES­TI TORPEDOHYÖKKÄYKSET ONNISTUIVAT ERITTÄIN HY­VIN.”

ARTIKKELIN KIRJOITTAJA Johan Lupander, s. 1946, on kou­lu­tuk­sel­taan diplo­mie­ko­no­mi, ja hän on kiin­nos­tu­nut so­ti­las­his­to­rias­ta, eri­tyi­ses­ti tek­nii­kas­ta ja tak­tii­kas­ta. Hä­nen ensimmäinen kir­jan­sa, Midway 1942, il­mes­tyi tou­ko­kuus­sa 2007 (Nors­tedts). Hän on myös esi­tel­möit­si­jä ja kie­li­tut­ki­ja ja kir­joit­taa ar­tik­ke­lei­ta eri jul­kai­sui­hin ja leh­tiin.

et­tä ame­rik­ka­lais­ten pre­si­dent­ti Roo­se­velt ju­lis­ti pu­hees­saan kongres­sil­le 8. jou­lu­kuu­ta so­dan Ja­pa­nil­le. Kol­me päi­vää myö­hem­min Hit­ler ju­lis­ti puo­les­taan so­dan Usa:lle – ny­ky­päi­vän his­to­rian­tut­ki­joi­den on ol­lut vai­kea pi­tää pää­tös­tä ra­tio­naa­li­se­na. Eu­roo­pan ja Poh­jois- Af­ri­kan so­ta oli jo­ka ta­pauk­ses­sa laa­jen­tu­nut ker­ta­hei­tol­la maa­il­man­so­dak­si.

Pre­si­dent­ti Roo­se­velt pal­jas­ti vi­ral­li­ses­ti ja­pa­ni­lais­ten juo­nik­kaan ai­ka­tau­lusuun­nit­te­lun, jos­sa uh­kaa­van diplo­maat­ti­sen noo­tin luo­vu­tus jätettiin tar­koi­tuk­sel­la vas­ta ai­van Pearl Har­bo­rin hyök­käyk­sen al­le, ja se loi poh­jan ame­rik­ka­lais­ten eri­tyi­sen kat­ke­ral­le asen­teel­le ja­pa­ni­lai­sia koh­taan so­dan ai­ka­na. Kuu­lui­sak­si tu­li ame­rik­ka­lai­sen ami­raa­li Wil­liam Hal­seyn lausah­dus: ”When we are th­rough with them the Ja­pa­ne­se lan­gua­ge will be spo­ken on­ly in Hell!” (Kun me olem­me val­mii­ta hei­dän kans­saan, japanin kiel­tä pu­hu­taan vain hel­ve­tis­sä!”

Vaik­ka ame­rik­ka­lais­ten alus- len­to­ko­ne- ja mies­vah­vuus­tap­piot oli­vat val­ta­vat, hyök­käyk­sen so­ti­laal­li­set seu­rauk­set osoit­tau­tui­vat so­dan ai­ka­na yl­lät­tä­vän pie­nik­si:

• En­sik­si­kin hyök­käyk­sen tär­keim­mät koh­teet – kak­si ame­rik­ka­lais­ta len­to­tu­kia­lus­ta – oli­vat merellä ja vält­ti­vät hyök­käyk­sen.

• Toi­sek­si upo­te­tut tais­te­lu­lai­vat – ku­ten lai­vas­to yli­pää­tään – ei oli­si vie­lä kyen­nyt mis­sään olo­suh­teis­sa puut­tu­maan ja­pa­ni­lais­ten ope­raa­tioon Tyy­nen­me­ren toi­sel­la puo­lel­la. Sen enem­pää polt­toai­ne- kuin huol­to­re­surs­sit ja il­ma­tuen saa­ta­vuus ei­vät riit­tä­neet.

• Kol­man­nek­si tu­ho­tut len­to­ko­neet oli­vat muu­ta­maa har­vaa poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta tyyppejä, joiden toi­min­ta­sä­de oli ra­joit­tu­nut, ei­kä nii­tä voi­nut ot­taa no­peas­ti käyt­töön esim. Fi­lip­pii­nien tais­te­luis­sa.

• Nel­jän­nek­si japanilaiset jät­ti­vät kaik­ki Pearl Har­bo­rin pe­rus­toi­min­not, ku­ten kui­va­te­la­kat, kor­jaa­mot ja polt­toai­ne­va­ras­tot kos­ke­mat­to­mik­si. Jos ne oli­si eli­mi­noi­tu, ame­rik­ka­lais­ten Tyy­nen­me­ren lai­vas­to ja sen lentotukialukset oli­si­vat jou­tu­neet ve­täy­ty­mään Ame­ri­kan län­si­ran­ni­kol­le, jol­loin so­dan jat­ka­mi­nen Tyynellämerellä oli­si vai­keu­tu­nut, kun­nes tu­ki­koh­dat oli­si ra­ken­net­tu uu­del­leen. Japanin aloit­ta­maa hyök­käys­tä oli­si voi­nut jat­kaa kau­em­mas itään ja kaak­koon, mi­kä oli­si pit­kit­tä­nyt so­taa huo­mat­ta­vas­ti.

Pearl Har­bo­rin sa­ta­ma-al­las on suh­teel­li­sen ma­ta­la. Se hel­pot­ti nos­to­työ­tä, jonka an­sios­ta useat tais­te­lu­lai­vat nousi­vat fee­niks­lin­tui­na poh­ja­mu­das­ta uu­teen elä­mään. Mo­net niis­tä pa­la­si­vat nos­ton jäl­keen vä­hi­tel­len ak­tii­vi­pal­ve­luk­seen, ja nii­tä käy­tet­tiin ran­nik­koam­mun­nois­sa ja jo­pa his­to­rian vii­mei­ses­sä tais­te­lu­lai­vo­jen vä­li­ses­sä me­ri­tais­te­lus­sa lo­ka­kuus­sa 1944. Vain Arizo­na ja Okla­ho­ma me­ne­tet­tiin ko­ko­naan.

JAPANIN LENTOTUKIALUKSET

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.