FORCE Z ETELÄ-KIINAN MERELLÄ
Britit menettivät musertavassa iskussa yhden uudenaikaisimmista taistelulaivoistaan vain parissa tunnissa. Ja sen tekivät lentokoneet – mitä oli pidetty lähinnä mahdottomana.
Japanilaiset hyökkäsivät 7. joulukuuta 1941 amerikkalaisten laivastotukikohtaan Pearl Harborissa ja upottivat ja vaurioittivat monta alusta amerikkalaisten laivastosta. Arpa oli heitetty: Japani oli sodassa USA:TA vastaan.
apani oli käynyt sotaa Kiinaa vastaan vuodesta 1937 ja hyökkäsi Neuvostoliiton alueelle elokuussa 1939. Neuvostojoukot löivät sen Žukovin johdolla; miehen, josta tulisi myöhemmin itärintaman sankari kovissa taisteluissa Hitleriä vastaan. Syyskuussa 1940 japanilaiset hyökkäsivät vuorostaan Indokiinaan (Pohjois-vietnamiin) estääkseen sotamateriaalitoimitukset ranskalaisten hallitsemasta Vietnamista Kiinan vapautusliikkeen joukoille. Japani allekirjoitti 27. syyskuuta sopimuksen sotilasliitosta Saksan ja Italian kanssa. Japani päätyi näin automaattisesti sotaan Englantia vastaan. Syksyllä 1941 se alkoi käyttäytyä alueella yhä aggressiivisemmin. Suunnitelmana oli laajentua Etelä-kiinan merelle ja liittää Japaniin kaikki Gilbertsaarilta idässä Thaimaahan lännessä.
Iso- Britannia ja USA seurasivat kehitystä huolestuneina, ja joulukuun alussa 1941 brittihallitus lähetti Singaporeen Force G:n, johon kuului taistelulaiva HMS ”Prince of Wales” ja raskas risteilijä HMS ”Repulse”, vastaukseksi japanilaisten aggressioon – ja puolustamaan brittien intressejä siirtomaissa. Oli myös tärkeä näyttää Australialle ja Uudelle-seelannille, että ne halusivat auttaa niiden alueiden puolustuksessa niiden lähetettyä suuria joukkoja Pohjois-afrikkaan auttamaan brittejä taistelussa italialaisia vastaan.
Niiden tuliterät taistelulaivat vetäisivät vertoja japanilaisten laivastolle alueella. HMS ”Repulse” oli vanhentuva raskas risteilijä, joka oli rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikana. Vaikka sitä oli modernisoitu useita kertoja, siitä puuttui mm. tehokas torpedopuolustus ja panssaroitu kansi, joka kestäisi lentopommien osumat. Näiden kahden aluksen lisäksi myös lentotukialus HMS ”Indomitable” huolehtisi yksiköiden ilmatuesta. Lentotukialus ajoi karille Kingstonissa ja jäi kahdeksi viikoksi korjattavaksi Northfolkiin, Virginiaan. Näiden laivojen lisäksi Singaporeen tuli 2. joulukuuta neljä hävittäjää, HMS ”Electra”, HMS ”Express”, HMS ”Encounter” ja HMS ”Jupiter”. Yksiköiden saavuttua Singaporeen ne nimettiin uudelleen Force Z:ksi. Singaporessa oli jo ennestään kevyet risteilijät HMS ”Durban”, HMS ”Danae”, HMS ”Dragon”, HMS ”Mauritius” ja hävittäjät HMS ”Stronghold”, HMS ”Encounter” ja HMS ”Jupiter”. Näiden lisäksi raskas risteilijä HMS ”Exeter”, kaksi hävittäjää, HMS ”Scout” ja HMS ”Thanet”, alankomaalainen kevyt risteilijä ”Java” ja neljä amerikkalaista hävittäjää (”Whippet”, ”John D. Edwards”, ”Edsall” ja ”Alden”) olivat vain kolmen päivämatkan päässä.
Japanilaiset hyökkäsivät 7. joulukuuta 1941 amerikkalaisten laivastotukikohtaan Pearl Harborissa ja upottivat ja vaurioittivat monta alusta amerikkalaisten laivastosta. Arpa oli heitetty: Japani oli sodassa USA:TA vastaan.
Kun japanilaiset saivat tietää, että englantilaiset olivat lähettäneet uusimmat taistelulaivansa Singaporeen, he lähettivät 26 Mitsubishi G4M Betty -torpedopommikonetta Saigonin ja Thu Dau Motin tukikohtiin Vietnamissa. Ne harjoittelivat siellä englantilaisalusten upottamista.
Japanilaiskoneet hyökkäsivät Singaporeen 8. joulukuuta, jo seuraavana päivänä Pearl Harborin jälkeen. Tuhot jäivät vähäisiksi, eikä yhteenkään suurista laivoista osunut. Suuri ambifioyksikkö hyökkäsi samaan aikaan Malaijaan. Saaren brittijoukkoja painostettiin ankarasti, ja ne oli evakuoitava, jotta niitä ei tuhottaisi.
Force Z:n HMS ”Prince of Wales”, HMS ”Repulse” ja hävittäjät ”Electra”, ”Tenedos”, ”Express” ja ”Vampire” lähetettiin hyökkäämään japanilaisvalloittajia vastaan. Alukset lähtivät Singaporesta 8. joulukuuta klo 17.10 kohti Malaijaa. Brittien tämän alueen lentokoneiden toimintasäde ei
HMS ”PRINCE OF WALESIN” JA HMS ”REPULSEN” UPOTUS
riittänyt tarjoamaan tehokasta ilmasuojaa. Lentokoneet eivät olleet aikaisemmin upottaneet tämän suuruusluokan aluksia, joten niitä pidettiin voittamattomina ilmahyökkäyksiä vastaan.
Laivue sivuutti Riausaaret niiden itäpuolelta varhain aamulla 9. joulukuuta, ja japanilainen sukellusvene I- 65 havaitsi sen. Britit eivät tienneet, että heidät oli huomattu. Sukellusvene seurasi laivoja viiden tunnin ajan ja raportoi niiden liikkeet tukikohtaan. Japanin miehitysjoukot saivat näin varoituksen ja lähettivät laivojensa pääosan takaisin Cam Ranh Bayn tukikohtaan.
Kun ilmoitus brittilaivueesta saapui 22. ilmalaivueen päämajaan, siellä lastattiin parhaillaan pommeja pommikoneisiin uuteen hyökkäykseen Singaporeen. Pommit vaihdettiin torpedoihin, mutta se vei jonkin verran aikaa, ja koneet olivat lähtövalmiita vasta kuudelta illalla.
Juuri ennen auringonlaskua, noin puoli kuudelta Force Z:n huomasi kolme Aichi E13A -vesitasoa (Jake), jotka oli lähetetty katapultilla ”Yura”, ”Kinu” ja ”Kumano” -risteilijöiltä. Ne seurasivat laivuetta puolen tunnin ajan, ennen kuin ne joutuivat keskeyttämään ja palaamaan polttoaineen loppuessa.
HMS ”Tenedos” lähetettiin takaisin Singaporeen puoli seitsemältä riittämättömän polttoainekapasiteetin vuoksi.
Japanilaiset yrittivät yöhyökkäystä, koska he pelkäsivät, että britit yrittäisivät löytää loput miehitysjoukoista, mutta he eivät löytäneet laivuetta huonon sään vuoksi, ja torpedopommittajat palasivat Saigonin ja Thu Dau Motin tukikohtiin keskiyöllä.
Brittien ja japanilaisten merivoimat tulivat sinä yönä vain viiden merimailin päähän toisistaan huomaamatta toisiaan. Vaikka HMS ”Prince of Walesilla” oli tutka, se ei huomannut japanilaisaluksia.
Amiraali Philips (Force Z:n komentaja) päätteli, etteivät he löytäisi japanilaisjoukkoja, ja päätti keskeyttää tehtävän ja palata Singaporeen.
Paluumatkalla laivueen huomasi sukellusvene I-58. Se laukaisi viisi torpedoa, mutta kaikki menivät ohi. Englantilaiset eivät huomanneet torpedoja ja jatkoivat eteenpäin kaikessa rauhassa vaarasta tietämättä.
Kun I-58:n ilmoitus tuli päämajaan klo 03.15, kymmenen pommikonetta lastattiin lähtövalmiiksi klo 06.00 etsimään englantilaisia koneita.
Japanilaiset hyökkäsivät joulukuun 10. päivän aamuna Kuantanin kaupunkiin Malakan niemimaan itärannikolla Singaporen ja Kota Bharun puolivälissä. Force Z muutti kurssin kohti Kuantania tiedon hyökkäyksestä saatuaan. Klo 05.15 he huomasivat horisontissa savupatsaan ja olettivat miehitysjoukkojen olevan siellä. Se osoittautui hinauksessa olevaksi proomuksi. HMS ”Prince of Wales” lähetti Walrusvesitason etsimään japanilaisjoukkoja. Kone ei löytänyt mitään ja jatkoi siksi Singaporeen.
Klo 10.05 HMS ”Tenedos” ilmoitti olevansa japanilaiskoneiden hyökkäyksen kohteena 140 km Force Z:sta kaakkoon. Sitä vastaan hyökkäsi yhdeksän Mitsubishi G3M Nelliä,
jotka luulivat HMS ”Tenedosia” HMS ”Prince of Walesiksi”. HMS ”Tenedos” selviytyi pommituksesta vaurioitta.
Japanilaisten tiedustelukone havaitsi brittilaivueen klo 10.15. Laivue oli silloin matkalla etelään kohti Singaporea. 25 Nell-pommikonetta hyökkäsi sitä vastaan klo 11.15. Ne pommittivat laivoja korkealta ilman suurempaa onnea. HMS ”Repulse” sai osuman perän hangaariin ilman merkittäviä vaurioita.
Laivat olivat selviytyneet hyvin. Ne olivat täyttäneet ilmatilan ilmatorjuntatulella ja torjuneet japanilaiset päättäväisesti. Force Z:n itsevarmuus nousi.
Sitten 16 Nell-pommikonetta iski laivoihin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt ne kuljettivat torpedoja. Koneet lähestyivät brittialuksia matalalla ja laukaisivat tuhoa tuottavat torpedonsa. Tykkimiehet yllätettiin, eivätkä he olleet tottuneet tulittamaan niin matalalle. Harjoiteltaessa ilmamaaleja vastaan maalit olivat olleet korkealla lentäviä pommikoneita tai syöksypommittajia. Koneita, jotka olivat liikkuneet heidän yläpuolellaan, eivät vierellään.
Tuloksena oli katastrofi. HMS ”Prince of Walesiin” osui peräti kuusi torpedoa. Alus kallistui heti kymmenen astetta paapuuriin. Sen puolen tykkitornit lukittuivat, ja tyyrpuurin puolella oli useita torneja, joiden piippuja ei saanut niin alas, että ne olisivat voineet häiritä hyökkääviä koneita. Lisäksi potkuriakselit vaurioituivat ja konehuone B, pannuhuone Y ja päähätägeneraattorihuone joutuivat veden valtaan. Se vaikeutti laivan ohjaamista, ja suurin osa sähköistä katosi. Pumput pysähtyivät, tykkitorneja oli käännettävä manuaalisesti ja kaikki kommunikaatio katosi. S1- ja S2-tornit pystyivät yhä ampumaan korkealla lentäviä vihollisia, mutta vähäisin vaikutuksin. HMS ”Express” tuli laivan viereen ja alkoi ottaa taistelumiehistöön kuulumattomia ja haavoittuneita.
Hieman kello 13 jälkeen perän hangaariin, jossa haavoittuneet merimiehet olivat, osui pommi, joka surmasi monia heistä. Tällöin
”PALUUMATKALLA LAIVUEEN HUOMASI SUKELLUSVENE I-58. SE LAUKAISI VIISI TORPEDOA, MUTTA KAIKKI MENIVÄT OHI. ENGLANTILAISET EIVÄT HUOMANNEET TORPEDOJA JA JATKOIVAT ETEENPÄIN KAIKESSA RAUHASSA VAARASTA TIETÄMÄTTÄ.”
annettiin käsky jättää ”Prince of Wales”, ja se kaatui ja upposi kello 13.18.
Samanaikaisesti HMS ”Prince of Walesin” hyökkäyksen kanssa myös HMS ”Repulselle” hyökkäsi useita torpedopommikoneaaltoja ja korkealla lentäviä pommikoneita.
Kapteeni William ”Bill” Tennantin onnistui kuin ihmeen kaupalla ohjata ”Repulsea” pois pommien alta. Sitten tuli kahdeksan torpedopommittajan hyökkäys kahdelta suunnalta, jota sen onnistui väistää. Lopuksi sille hyökkäsi peräti 26 Bettypommittajaa neljältä suunnalta, ja siihen osui neljä torpedoa. ”Repulsella” ei ollut torpedosuojausta (pullistuman muotoista panssarointia kyljissä) eikä vesitiiviitä laipioita aluksen eri osien välissä. Laiva täyttyi siksi nopeasti, kaatui ja upposi kuudessa minuutissa kello 12.23. Se oli silloin väistänyt 19 torpedoa ja tuntemattoman määrän pommeja.
Japanilaiset olivat laukaisseet 49 torpedoa, joista 11 oli osunut. Kolme japanilaiskonetta pudotettiin; yksi Nell ja kaksi Bettytorpedopommittajaa. Australialaisen 453. laivueen ilmatuki saapui samalla hetkellä, jolloin ”Prince of Wales” upposi. Brewster Buffalo -hävittäjät kävivät taisteluun 10 japanilaiskonetta vastaan, jotka olivat saapuneet tiedustelemaan hyökkäyksen tuloksia. Japanilaiset koneet keskeyttivät tehtävänsä ja palasivat tukikohtiinsa Saigonissa – ilman tappioita.
Hävittäjät HMS ”Electra” ja ”Vampire” menivät pelastamaan ”Repulsen” henkiinjääneitä, ja ”Express” poimi ”Prince of Walesin” henkiinjääneet. Englantilaiset menettivät yhteensä 840 merisotilasta; 513 ”Repulsella” ja 327 ”Prince of Walesilla”. Molemmat päälliköt, HMS ”Prince of Walesin” kapteeni John Leach ja amiraali Phillips menivät pohjaan laivan mukana. ”Repulsen” kapteeni, William G. Tennant, pelastettiin HMS ”Vampirelle”.
Se oli briteille kova isku. Yksi laivaston uudenaikaisimmista taistelulaivoista oli poistettu pelistä vain muutamassa tunnissa – ja sen olivat tehneet lentokoneet. Sitä oli pidetty lähinnä mahdottomana. ”Prince of Walesin” ja ”Repulsen” menetykset olivat myös Kuninkaallisen laivaston suurimmat yksittäiset tappiot koko toisessa maailmansodassa.
Se muutti koko taktisen ajattelun suurien taistelulaivojen käytöstä. Niillä oli oltava ilmatukea koko ajan, ja ne oli rakennettava uudelleen siten, että ne selviytyisivät ilmahyökkäyksistä. Vertailun vuoksi samat japanilaislaivueet menettivät hyökkäyksessä USS ”Lexingtonia” vastaan peräti 17 konetta alkuvuonna 1942. Siellä niitä vastassa olivat lentotukialuksen lentokoneet ja amerikkalaisalusten hyvin koulutettu ilmatorjuntamiehistö.
”SE OLI BRITEILLE KOVA ISKU. YKSI LAIVASTON UUDENAIKAISIMMISTA TAISTELULAIVOISTA OLI POISTETTU PELISTÄ VAIN MUUTAMASSA TUNNISSA – JA SEN OLIVAT TEHNEET LENTOKONEET. SITÄ OLI PIDETTY LÄHINNÄ MAHDOTTOMANA.”