LEYTENLAHDEN MERITAISTELU

Tais­te­lua pi­de­tään yh­te­nä toi­sen maa­il­man­so­dan suu­rim­mis­ta me­ri­tais­te­luis­ta. Sii­hen osal­lis­tui yli 350 alus­ta, ja il­mas­sa jy­li­si lä­hes 2 000 len­to­ko­net­ta.

Tyynimeri - - Sisältö - CHRISTER BERGSTRÖM

”Mi­nä pa­laan vie­lä!” Ame­rik­ka­lais­ten Kaak­koisA­asian jouk­ko­jen komentaja, ken­raa­li Douglas Macart­hur kat­soi pai­kal­le ke­rään­ty­nei­tä tiu­kas­ti. Päi­vä oli 21. maa­lis­kuu­ta 1942, ja hän oli juu­ri saa­pu­nut Mel­bour­neen, Austra­li­aan, paet­tu­aan vä­rik­käi­den vai­hei­den jäl­keen ja­pa­ni­lais­ten mie­hi­tys­jouk­ko­ja Fi­lip­pii­neil­tä. Hän oli kär­si­nyt nöy­ryyt­tä­vän tap­pion.

el­kein päi­väl­leen kak­si vuot­ta ja seit­se­män kuu­kaut­ta myö­hem­min, 20. lo­ka­kuu­ta 1944, poh­ja­ton­ta yl­peyt­tä uh­ku­va ken­raa­li Macart­hur kah­la­si mai­hin Fi­lip­pii­nien kes­kus­saa­rel­la, Ley­tel­lä, vain joi­ta­kin tun­te­ja sen jäl­keen, kun hä­nen jouk­kon­sa oli­vat aloit­ta­neet mai­hin­nousun. Hän pi­ti het­keä myö­hem­min voi­ton­rie­mui­sen ra­dio­pu­heen: ”Fi­lip­pii­nien kan­sa, mi­nä olen pa­lan­nut!” Va­jaa viik­ko myö­hem­min Macart­hur oli hius­kar­van pääs­sä täy­del­li­ses­tä nöy­ryy­tyk­ses­tä – tul­la aje­tuk­si pois Fi­lip­pii­neil­tä toi­sen ker­ran, tai jou­tua van­gik­si.

USA:N mai­hin­las­ku­jouk­ko­ja ja niiden huol­toa­luk­sia suo­ja­si kak­si val­ta­vaa lai­vas­to­yk­sik­köä, ami­raa­li Wil­liam Hal­seyn 3. lai­vas­to ja va­ra-ami­raa­li Tho­mas Kin­kai­din 7. lai­vas­to. Ne oli­vat mon­ta ker­taa vahvempia kuin Japanin sii­nä vai­hees­sa varsin resuinen lai­vas­to. Mut­ta ja­pa­ni­lais­ten on­nis­tui erittäin tai­ta­val­la suun­ni­tel­mal­la päihittää vastustajansa pe­rus­teel­li­ses­ti. Kun nel­jä ja­pa­ni­lais­ta len­to­tu­kia­lus­ta lä­hes­tyi 24. lo­ka­kuu­ta 1944 Ley­teä poh­joi­ses­ta noin 500 me­ri­pe­nin­kul­man pääs­sä, Hal­sey an­toi hou­ku­tel­la ko­ko 3. lai­vas­ton­sa poh­joi­seen koh­taa­maan tä­tä uh­kaa.

Jon­kin ajan ku­lut­tua saa­tiin epä­toi­voi­nen il­moi­tus 7. lai­vas­tos­ta, jo­ka oli jou­tu­nut tais­te­luun ja­pa­ni­lai­sia taistelualuksia ja ris­tei­li­jöi­tä vas­taan Ley­ten ete­lä­puo­lel­la: ”Omien tais­te­lu­lai­vo­jen am­muk­set vä­his­sä.” 3. lai­vas­ton ka­do­tes­sa poh­joi­seen ja 7:n ol­les­sa kiin­ni tais­te­lus­sa ete­läs­sä, va­ra-ami­raa­li Ta­keo Ku­ri­tan joh­ta­ma japanilainen lai­vas­to suun­ta­si suo­raan koh­ti mai­hin­nousu­lai­vas­toa. Ku­ri­tan ko­men­toon oli hyök­käys­tä var­ten an­net­tu su­per­tais­te­lu­lai­vat Musas­hi ja Yama­to se­kä usei­ta tais­te­lu­ris­tei­li­jöi­tä, ris­tei­li­jöi­tä ja hä­vit­tä­jiä. Hal­seyn len­to­tu­kia­luk­sel­ta oli edel­li­se­nä päi­vä­nä hyö­kät­ty Ku­ri­tan osas­toa vas­taan 150 me­ri­pe­nin­kul­maa Ley­tel­tä luo­tee­seen. Val­ta­va Musas­hi oli upon­nut saa­tu­aan ai­na­kin 17 osu­maa pom­meis­ta ja 19 tor­pe­dois­ta. Muut ja­pa­ni­lai­sa­luk­set oli­vat

”HE OLI­VAT MON­TA KER­TAA VAHVEMPIA KUIN JAPANIN SII­NÄ VAI­HEES­SA VARSIN RESUINEN LAI­VAS­TO. MUT­TA JA­PA­NI­LAIS­TEN ON­NIS­TUI ERITTÄIN TAITAVAN SUUN­NI­TEL­MAN AVULLA PÄIHITTÄÄ VASTUSTAJANSA PE­RUS­TEEL­LI­SES­TI.”

sil­loin kään­ty­neet ja läh­te­neet poh­joi­seen.

Hal­sey oli tul­kin­nut sen si­ten, et­tä Ku­ri­ta oli lyö­ty ja ve­täy­tyi, ja kun ra­port­ti ja­pa­ni­lai­sis­ta len­to­tu­kia­luk­sis­ta poh­joi­ses­sa tu­li, hän ar­vioi voi­van­sa vie­dä yk­sik­kön­sä si­tä vas­taan.

Mut­ta ko­ko nu­me­ro oli ja­pa­ni­lais­ten har­hau­tus­ta. ”Uh­kaa­va” len­to­tu­kia­lus oli pelk­kä syöt­ti. Sil­lä oli to­del­li­suu­des­sa tus­kin lain­kaan len­to­ko­nei­ta. Kei­sa­ril­li­sen Japanin lai­vas­ton il­ma­voi­mat oli suu­rin piir­tein pois­sa pelistä Fi­lip­pii­nien­me­ren tais­te­lun jäl­keen. Japanilaiset lentotukialukset oli­vat me­ria­lu­eel­la osu­vas­ti Ca­pe En­gañok­si (”bluf­fi”) ni­mi­te­tyn nie­men lä­hi­ve­sil­lä. Ku­ri­tan ”ve­täy­ty­mi­nen” oli hui­jaus­ta.

Yöl­lä 24.–25. lo­ka­kuu­ta Ku­ri­tan mah­ta­va lai­vas­to kään­tyi ja hii­pi pi­mey­den tur­vin huo­maa­mat­ta San Ber­na­di­non sal­men lä­pi Ley­ten poh­jois­puo­lel­la si­jait­se­van Sa­ma­rin saa­ren ja pää­saa­ri Luzo­nin vä­lis­tä. Siel­tä se höy­ry­si täyt­tä vauh­tia etelään koh­ti ame­rik­ka­lais­ten mai­hin­nousu­lai­vas­toa. Ame­rik­ka­lai­sil­la ei ol­lut aa­vis­tus­ta­kaan, et­tä nel­jä taistelulaivaa – joukossa jät­ti­mäi­nen Yama­to – ja kuusi ras­kas­ta ja kak­si kevyttä risteilijää ja yk­si­tois­ta hävittäjää oli mat­kal­la tu­hoa­maan mai­hin­nousu­lai­vas­ton ja mai­hin las­ket­tu­jen jouk­ko­jen huol­toa­luk­set.

Ame­rik­ka­lai­sil­la oli näi­tä aluk­sia puo­lus­ta­mas­sa vain pie­niä, pans­sa­roi­mat­to­mia saat­tue­tu­kia­luk­sia ja jouk­ko ke­vyes­ti aseis­tet­tu­ja, hei­kos­ti pans­sa­roi­tu­ja hä­vit­tä­jiä. Saat­tue­tu­kia­luk­set oli­vat van­hen­tu­nei­ta, ei­kä niis­sä usein­kaan ol­lut pom­me­ja tai torpedoja, joil­la hyö­kä­tä suu­ria pin­ta-aluk­sia vas­taan. Ame­rik­ka­lais­ten me­ri­voi­mat oli­si­vat täy­sin vail­la mah­dol­li­suuk­sia suo­ras­sa tais­te­lus­sa Ku­ri­tan lai­vas­toa vas­taan. Aa­mun val­je­tes­sa 25. lo­ka­kuu­ta Ku­ri­tan alukset aloit­ti­vat yl­lä­tys­hyök­käyk­sen ke­vyi­tä ame­rik­ka­lai­sa­luk­sia vas­taan vain 100 me­ri­pe­nin­kul­man pääs­sä mai­hin­nousu­ran­nois­ta poh­joi­seen...

Fi­lip­pii­nit oli toi­sen maa­il­ma­so­dan puh­je­tes­sa ol­lut ame­rik­ka­lai­nen ai­na Es­pan­jan-ame­ri­kan sodasta vuon­na 1898. Saa­ri­val­ta­kun­nan maan­tie­teel­li­nen ase­ma te­ki sii­tä vuon­na 1941 jo­pa tär­keäm­män koh­teen kuin Pearl Harbor. Japanin pää­syy läh­teä so­taan

jou­lu­kuus­sa 1941 oli ol­lut pää­sy In­do­ne­sian (sil­loi­sen Alan­ko­mai­den Itä-in­tian) öl­jy­ken­til­le. Sik­si oli tär­ke­ää val­la­ta ame­rik­ka­lai­nen Fi­lip­pii­nit, jo­ka oli kuin val­ta­va bar­ri­ka­di Japanin ja In­do­ne­sian vä­lis­sä.

Japanin hyökkäys Fi­lip­pii­neil­le al­koi sa­maan ai­kaan kuin hyökkäys Pearl Harboriin – 7.– 8. jou­lu­kuu­ta 1941 (päi­vä­mää­rät ovat eri­lai­set päi­vä­mää­rä­ra­jan vuok­si). Ame­rik­ka­lai­set yl­lä­tet­tiin tut­kis­ta ja uu­den­ai­kai­sem­mis­ta len­to­ko­neis­ta huo­li­mat­ta ja tu­hot­tiin maas­sa jo en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä. Macart­hu­rin ko­men­ta­mas­ta 150 000 mie­hen vah­vuu­des­ta jou­tui van­gik­si 100 000 mies­tä. Se oli nöy­ryyt­tä­vä tappio, jonka pois pyyh­ki­mi­sek­si tur­ha­mai­nen ame­rik­ka­lais­ken­raa­li oli val­mis te­ke­mään kai­ken, mi­hin hä­nen val­tan­sa riitti.

Se al­koi Uu­des­sa- Gui­neas­sa – suu­rel­la saa­rel­la Austra­lian poh­jois­puo­lel­la – vuo­den 1942 lo­pus­sa. Macart­hu­rin ame­rik­ka­lai­set ja austra­lia­lai­set jou­kot murs­ka­si­vat ja­pa­ni­lai­syk­si­kön toi­sen­sa jäl­keen ja al­koi­vat hi­taas­ti työn­tyä eteen­päin koh­ti Fi­lip­pii­ne­jä.

Macart­hu­rin me­nes­tys ra­ken­tui kah­den pi­la­rin va­raan: osin ame­rik­ka­lais­ten kas­va­van tek­ni­sen ja lu­ku­mää­räi­sen yli­voi­man, ja osin ne­rok­kaan so­ti­laal­li­sen tak­tii­kan. Hän an­toi jouk­ko­jen­sa is­keä poh­joi­ses­sa hei­koh­kos­ti puo­lus­tet­tu­ja ase­mia vas­taan ja­pa­ni­lais­ten pal­jon suu­rem­pien yk­si­köi­den se­lus­tas­sa. Si­tä sa­not­tiin ”leapf­rog­ging”-tak­tii­kak­si. Ame­rik­ka­lais­ten han­kit­tua vuo­den 1943

KART­TA LEYTENLAHDEN TAIS­TE­LUS­TA Leytenlahden me­ri­tais­te­lun nel­jä pää­tais­te­lua:

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.