His­to­rian on­nis­tu­nein torpedosarja

Tyynimeri - - Historian Menestyksekkäin Toprpedosarja -

Kun toi­nen maa­il­man­so­ta laa­je­ni Tyy­nel­le­me­rel­le jou­lu­kuus­sa 1941, Ja­pa­nil­la oli uu­den­ai­kai­nen su­kel­lus­ve­ne­lai­vas­to, jo­hon kuu­lui 60 yk­sik­köä; enemmän kuin Sak­sal­la so­dan syt­tyes­sä 1939. Niis­tä 47 oli suu­rem­pia pit­kän mat­kan su­kel­lus­ve­nei­tä. Yh­des­sä­tois­ta niis­tä oli ve­si­tii­viit han­gaa­rit ve­si­len­to­ko­neil­le, ja vii­si pys­tyi kul­jet­ta­maan mi­ni­su­kel­lus­ve­net­tä. Useim­pien huip­pu­no­peus pin­ta-ajos­sa oli suu­rem­pi kuin min­kään muun val­tion su­kel­lus­ve­neil­lä. Li­säk­si ja­pa­ni­lai­sis­sa su­kel­lus­ve­neis­sä oli yleen­sä so­dan pa­ras aseis­tus, hap­pi-ke­ro­sii­ni­seok­sel­la kul­ke­va 53 cm Tyyp­pi 95 -tor­pe­do.

Japanin su­kel­lus­ve­nea­se en­nen so­taa oli, sa­moin kuin muiden suur­val­to­jen lai­vas­to­jen, suun­nat­tu en­si­si­jai­ses­ti tais­te­le­maan vi­hol­li­sen so­ta­lai­vo­ja vas­taan. Si­tä aja­tel­tiin vä­li­neek­si suu­ren, tais­te­lu­lai­vo­jen vä­li­sen rat­kai­su­tais­te­lun val­mis­te­lus­sa. Kun so­ta ke­hit­tyi suun­taan, jo­ka ei tar­jon­nut täl­lai­sia koh­tei­ta, japanilaiset siir­tyi­vät mui­ta pal­jon hi­taam­min hyök­kää­mään vi­hol­li­sen me­riyh­teyk­siä vas­taan upot­ta­mal­la kaup­pa­lai­vo­ja. Japanin kes­kit­ty­mi­nen su­kel­lus­ve­ne­so­taan so­ta- aluk­sia vas­taan ko­ki kui­ten­kin ly­hyen, muu­ta­man kuu­kau­den ku­kois­tus­kau­den syk­syl­lä 1942 mai­neik­kaan Gua­dalca­na­lin saa­ren ve­sil­lä. Tä­mä ar­tik­ke­li ker­too näi­den su­kel­lus­ve­neo­pe­raa­tioi­den näyt­tä­vim­mäs­tä jak­sos­ta.

Japanilaiset yrit­ti­vät ai­na USA:N me­ri­jal­ka­väen mai­hin­nousus­ta Gua­dalca­na­lil­le 7. elo­kuu­ta 1942 läh­tien par­haan­sa mu­kaan es­tää heitä saa­mas­ta vah­vis­tuk­sia. Se joh­ti sar­jaan kii­vai­ta me­ri- ja il­ma­tais­te­lu­ja saa­ren ve­sil­lä vii­dak­ko­so­dan rai­vo­tes­sa sa­man­ai­kai­ses­ti it­se saa­rel­la. Ja­pa­ni­lais­ten suun­ni­tel­miin kuu­lui myös lä­het­tää su­kel­lus­ve­nei­tä Gua­dalca­na­lia ym­pä­röi­väl­le me­ria­lu­eel­le. Siel­lä oli usei­ta ame­rik­ka­lai­sia tu­kia­lusyk­si­köi­tä, jot­ka osal­lis­tui­vat tais­te­lui­hin saa­res­ta ja saat­toi­vat osoit­tau­tua oi­vik­si maa­leik­si su­kel­lus­ve­nei­den tor­pe­doil­le. Ja­pa­ni­lais­ten su­kel­lus­ve­nei­den akil­leen­kan­ta­päät oli­vat puut­tu­va tut­ka ja ra­jal­li­nen suu­rin mah­dol­li­nen su­kel­lus­sy­vyys – ei mie­lel­lään yli 100 m – mut­ta ensimmäinen me­nes­tys tu­li sil­ti pian, kun su­kel­lus­ve­ne I-26 on­nis­tui 31. elo­kuu­ta osu­maan tor­pe­dol­la tu­kia­lus Sa­ra­to­gan kes­ki­lai­vaan. Sen kor­jaa­mi­seen me­ni kriit­ti­siä kuu­kausia, ja vie­lä kau­em­min kes­ti, en­nen kuin Sa­ra­to­ga, jo­ka oli nyt saa­nut osu­man tor­pe­dos­ta toi­sen ker­ran so­dan ai­ka­na, pa­la­si pal­ve­lu­käyt­töön uusi­tuis­sa il­ma­voi­mis­sa.

Mut­ta pa­hem­paa oli lu­vas­sa. Kuu­den kul­je­tusa­luk­sen saat­tue oli 14. syys­kuu­ta mat­kal­la tuo­maan vah­vis­tuk­sia Gua­dalca­na­lil­le. Ame­rik­ka­lai­set oli­vat erot­ta­neet tä­män elin­tär­keän kul­je­tuk­sen suo­jak­si kak­si kah­den len­to­tu­kia­luk­sen, Was­pin ja Hor­ne­tin, ym­pä­ril­le koot­tua tu­kia­luso­sas­toa.

I-19 oli yk­si Japanin lai­vas­ton suu­ris­ta, uu­den­ai­kai­sis­ta ja no­peis­ta val­ta­me­ri­su­kel­lus­ve­neis­tä, suu­rem­pi kuin ame­rik­ka­lai­set vas­ti­neen­sa. Sil­lä oli li­säk­si oma ve­si­ta­so ve­si­tii­viis­sä han­gaa­ris­sa. I-19 oli ol­lut mu­ka­na so­dan en­sim­mäi­ses­tä päi­väs­tä läh­tien, jol­loin se oli par­tioi­nut Oa­hun poh­jois­puo­lel­la ja jat­ka­nut sit­ten USA:N län­si­ran­ni­kol­le mis­sä se oli mm. upot­ta­nut vi­hol­lis­ten rah­ti­lai­van ja nos­tat­ta­nut lä­hes pa­niik­kia alu­eel­la. I-19: n pääl­lik­kö­nä oli hei­nä­kuus­ta 1942 toi­mi­nut ko­men­ta­ja­kap­tee­ni Ta­ka­kazu Ki­nas­hi.

Se par­tioi 15. syys­kuu­ta Gua­dalca­na­lin kaak­kois­puo­lel­la, mi­tä kaut­ta saa­rel­le oli­si ja­pa­ni­lais­ten saa­mien tie­to­jen mu­kaan tu­los­sa saat­tue. Sen voi odot­taa olevan vah­vas­ti suo­jat­tu. Var­hain il­ta­päi­väl­lä I-19 oli on­nis­tu­nut niin tai­dol­la kuin on­nel­la­kin pää­se­mään lä­hes täy­del­li­seen am­pu­maa­se­maan koh­ti ame­rik­ka­lais­ta saat­tuet­ta, jonka tär­kein yk­sik­kö oli len­to­tu­kia­lus Wasp. Se oli juu­ri teh­nyt jyr­kän kään­nök­sen. Len­to­tu­kia­luk­sen oli lä­het­tääk­seen len­to­ko­neet ilmaan kään­nyt­tä­vä vas­ta­tuu­leen, ja jos sii­hen tarvittiin jyrk­kä kurs­sin­muu­tos, ko­ko hä­vit­tä­jä­suo­jan oli ryh­mi­tyt­tä­vä uu­del­leen täy­des­sä vauh­dis­sa. Se puo­les­taan es­ti käyt­tä­mäs­tä hä­vit­tä­jien kai­ku­luo­tai­mia ja tar­jo­si kul­tai­sen ti­lai­suu­den vi­hol­li­sen su­kel­lus­ve­neil­le. I-19 oli saa­nut ti­lai­suu­ten­sa. Noin me­rin­pe­nin­kul­man pääs­sä, kau­niis­ti nä­ky­vil­lä pe­ris­koo­pis­sa, I-19: n komentaja oli ha­vain­nut toi­sen­kin lai­vu­een. Hän pys­tyi erot­ta­maan se­kä len­to­tu­kia­luk­sen si­lue­tin et­tä toi­sen suu­ren, uh­kaa­van aluk­sen, jos­sa oli kak­si sa­vu­piip­pua lä­hek­käin ja kol­me suur­ta, ta­sais­ta tyk­ki­tor­nia. Ma­ta­lat hä­vit­tä­jät näyt­ti­vät pie­nil­tä ja mi­tät­tö­mil­tä suur­ten alus­ten rin­nal­la yrit­täes­sään saa­vut­taa no­peas­ti uu­det paik­kan­sa ame­rik­ka­lais­ten muo­dos­tel­mas­sa, jo­ka oli juu­ri muut­ta­nut kurs­sin vas­ta­tuu­leen.

Ko­men­ta­ja­kap­tee­ni Ki­nas­hi päät­ti am­pua kaik­ki käy­tet­tä­vis­sä ole­vat tor­pe­dot – kuusi kap­pa­let­ta – koh­ti tär­kein­tä koh­det­ta, lä­hin­nä ole­vaa len­to­tu­kia­lus­ta. Uusi pe­ris­koop­pi­ha­vain­to ker­toi, et­tä maa­li pi­ti yhä suo­raa kurs­sia – ei mi­tään sik­sakliik­kei­tä pi­laa­mas­sa lau­kai­sua. Etäi­syyt­tä oli vain ki­lo­met­rin ver­ran – se oli ihan­teel­li­nen am­pu­mae­täi­syys. Kun koh­teen kurs­si, no­peus ja etäisyys tie­det­tiin, oli helppo las­kea pis­te, jo­ta koh­ti tor­pe­dot oli lau­kais­ta­va en­na­koi­den, jot­ta ne osui­si­vat maa­liin. Kun tor­pe­do­jen suun­ta­ko­neis­to oli saa­nut vii­mei­sen sää­tön­sä, aluk­sen komentaja ko­men­si tul­ta.

Kaik­ki tor­pe­dot lau­kais­tiin al­le 30 se­kun­nis­sa, ja ne kii­ti­vät lä­hes 50 sol­mun no­peu­del­la koh­ti maa­lia. Kak­si niis­tä osui Was­pin keu­lao­san oi­keal­le si­vul­le, yh­del­lä oli sy­vyys­va­kauson­gel­mia ja se nousi pin­taan ja su­kel­si sit­ten uu­del­leen ja osui Was­piin vä­hän ko­men­to­sil­lan etu­puo­lel­le. Yk­si tor­pe­do me­ni hi­ve­nen maa­lin keu­lan ohi ja kul­ki hä­vit­tä­jä Lans­dow­nen al­ta.

Tois­tai­sek­si puo­let I-19: n tor­pe­dois­ta oli osu­nut ja ai­heut­ta­nut kuo­let­ta­via vau­rioi­ta yh­del­le ame­rik­ka­lais­lai­vas­ton har­vois­ta jäl­jel­lä ole­vis­ta len­to­tu­kia­luk­sis­ta. Kol­me muu­ta tor­pe­doa jat­koi hel­lit­tä­mät­tä koh­ti tois­ta ame­rik­ka­lai­so­sas­toa ja saa­vut­ti sen muutamassa mi­nuu­tis­sa (tä­män torpedon kan­to­mat­ka oli me­ri­pe­nin­kul­man ver­ran no­peu­den­sää­dös­tä riip­puen). Äk­kiä ve­teen il­mes­ty­neet tor­pe­do­va­nat yl­lät­ti­vät toi­sen lai­vu­een alukset täy­sin – siel­lä ei ol­lut kuul­tu va­roi­tuk­sia, et­tä nyt pa­la­va Wasp oli tor­pe­doi­tu.

Hä­vit­tä­jä O'brien oli juu­ri saa­vut­ta­nut lä­hes täy­den no­peu­den ot­taak­seen uu­den

ase­man­sa suo­ja­muo­dos­tel­mas­sa, kun yk­si I-19: n tor­pe­dois­ta osui sii­hen. Osu­ma tu­li sat­tu­man kaut­ta ai­van hä­vit­tä­jän keu­lan etuo­saan – met­ri li­sää, ja tor­pe­do oli­si men­nyt ohi. O'brie­nin keu­la rä­jäh­ti kap­pa­leik­si ve­si­räis­kei­den, vaah­don ja sa­vu­pil­vien kes­kel­lä. Ko­ko alus vä­ri­si ja tä­ri­si rä­jäh­dyk­sen voi­mas­ta ”kuin ter­rie­rin ra­vis­te­le­ma rot­ta”. Sen etum­mai­nen ve­si­sul­ku säi­lyi kuin ih­meen kaut­ta eh­jä­nä, yk­si­kään am­mus­va­ras­to ei rä­jäh­tä­nyt ei­kä ai­nut­kaan mies lai­val­la saa­nut sur­maan­sa.

Tais­te­lu­lai­va North Ca­ro­li­na ja len­to­tu­kia­lus Hor­net sai­vat sa­maan ai­kaan va­roi­tuk­sen lä­hes­ty­vis­tä tor­pe­dois­ta. Hor­net eh­ti kään­tyä ja si­ten vält­tää osu­ma­vaa­ran. Pal­jon suu­rem­man ja hi­taam­man tais­te­lu­lai­van lai­ta oli huo­nom­min. North Ca­ro­li­naan osui sy­väl­lä kul­ke­va tor­pe­do keu­lan toi­sen tyk­ki­tor­nin koh­dal­le. Sen kyl­keen rä­jäh­ti ”niin iso auk­ko, et­tä kuor­ma- au­to oli­si mah­tu­nut kul­ke­maan sii­tä”, tyk­ki­tor­nin laa­ke­roin­ti vau­rioi­tui niin, et­tei tor­nia voi­nut kään­tää, ja la­taus­ti­las­sa syt­tyi pie­ni tu­li­pa­lo. Tyk­ki­tor­nin am­mus­va­ras­to täyt­tyi pian ve­del­lä.

Wasp ei ol­lut pe­las­tet­ta­vis­sa – tor­pe­dot oli­vat sy­tyt­tä­neet kii­vai­ta tu­li­pa­lo­ja ja ra­vis­tel­leet run­koa niin, et­tä niin polt­toai­ne­kuin ve­si- ja sam­mu­tus­vaah­to­let­kut oli­vat poik­ki. Alus jätettiin vain muu­ta­man tun­nin tu­lok­set­to­man pa­lon­tor­jun­nan jäl­keen, ja sen omat am­muk­set rä­jäyt­ti­vät sen. O'brien pää­si omil­la ko­neil­la lä­him­pään sa­ta­maan kor­jat­ta­vak­si alus­ta­vas­ti. Kun se lä­hes kuu­kausi myö­hem­min oli mat­kal­la koh­ti USA:N län­si­ran­nik­koa, sen run­ko al­koi mur­tua suh­teel­li­sen vaa­ti­mat­to­mas­sa me­ren­käyn­nis­sä. Tor­pe­do oli vau­rioit­ta­nut run­koa pal­jon pa­hem­min kuin oli us­kot­tu. O’brien up­po­si pian mie­his­tön pe­las­ta­mi­sen jäl­keen. North Ca­ro­li­na oli lä­he­tet­tä­vä Pearl Harboriin kor­jat­ta­vak­si, ja se oli pois­sa sodasta mo­nen tär­keän kuu­kau­den ajan.

I-19: n torpedosarja oli eh­kä his­to­rian menestyksekkäin. Kuu­des­ta tor­pe­dos­ta vii­si osui eri koh­tei­siin ja upot­ti len­to­tu­kia­lus Was­pin (ame­rik­ka­lais­ten lai­vas­tol­la oli tä­män jäl­keen Tyynellämerellä jäl­jel­lä vain yk­si tais­te­lu­ky­kyi­nen len­to­tu­kia­lus), eli­mi­noi hä­vit­tä­jä O'brie­nin ( jos­sa oli li­sä­va­rus­tee­na il­ma­tor­jun­ta­tyk­ke­jä) ja pa­kot­ti tais­te­lu­lai­va North Ca­ro­li­nan kor­jat­ta­vak­si so­dan kriit­ti­sim­piin kuu­lu­nei­den kuu­kausien ajak­si (alu­een käy­tet­tä­vien tais­te­lu­lai­vo­jen mää­rä su­pis­tui si­ten kol­mes­ta kah­dek­si).

I-19 jat­koi uraan­sa useil­la on­nis­tu­neil­la ope­raa­tioil­la. Se upot­ti usei­ta kul­je­tus-

aluk­sia, ja sen vesilentokone te­ki on­nis­tu­neen tie­dus­te­lu­len­non Pearl Har­bo­rin yli 17. mar­ras­kuu­ta 1943. Mut­ta vain viik­ko sen jäl­keen I-19: n yl­lät­ti ame­rik­ka­lai­nen hä­vit­tä­jä Rad­ford Ta­rawan atol­lin län­si­puo­lel­la ja upot­ti sen mie­his­tö mu­ka­naan. Ko­men­ta­ja­kap­tee­ni Ta­ka­kazu Ki­nas­hi – jo­ka ylen­net­tiin mar­ras­kuus­sa 1942 ko­men­ta­jak­si – ei tuol­loin enää ol­lut aluk­sen pääl­lik­kö. Hän kaa­tui myö­hem­min so­das­sa ja ylen­net­tiin kuo­le­man­sa jäl­keen kont­ra- ami­raa­lik­si, ku­ten Japanin lai­vas­ton ta­pa oli.

Japanin su­kel­lus­ve­ne­so­ta jat­kui, mut­ta me­nes­tys jäi vaa­ti­mat­to­mak­si. Sa­man I-26: n, jo­ka oli vau­rioit­ta­nut Sa­ra­to­gaa, on­nis­tui mar­ras­kuus­sa 1942 saa­da osu­ma il­ma­tor­jun­ta­ris­tei­li­jä Ju­neau: hon, jo­ka ve­täy­tyi par­hail­laan Gua­dalca­na­lin me­ri­tais- te­lus­ta 13.–14. mar­ras­kuu­ta 1942. Tor­pe­do rä­jäyt­ti ris­tei­li­jän am­mus­va­ras­tot. Ju­neau ka­to­si val­ta­vaan rä­jäh­dys­pil­veen ja up­po­si. Vain muu­ta­ma mie­his­tön jä­sen pe­las­tet­tiin, pal­jol­ti ame­rik­ka­lais­ten pe­las­tuso­pe­raa­tion aloit­ta­mis­köm­pe­lyyk­sien vuok­si. Täs­tä usei­den upotusten ajanjaksosta huo­li­mat­ta ja­pa­ni­lai­sia su­kel­lus­ve­nei­tä käy­tet­tiin myö­hem­min enemmän kuljetusaluksina eristyneiden saaritukikohtien huoltamiseksi kuin operaatioihin vihollisaluksia vas­taan. Japanilaissukellusveneiden myöhemmät onnistumiset suu­ria taistelualuksia vas­taan jäi­vät sik­si harvalukuisiksi. Nii­tä oli­vat oi­keas­taan vain saat­tue­tu­kia­lus Lisco­me Bay ja – so­dan lop­pu­vai­hees­sa – ras­kas ris­tei­li­jä In­dia­na­po­lis. Su­kel­lus­ve­neet te­ki­vät myös joi­ta­kin mer­ki­tyk­set­tö­miä ope­raa­tio­ta USA:N län­si­ran­ni­kol­le öl­jyn­ja­los­ta­moon, lin­noi­tuk­seen ja ma­jak­ka­tor­niin (ka­na­da­lai­nen). En­nen so­dan lop­pua elo­kuus­sa 1945 suun­ni­tel­tiin myös il­mais­kua Pa­na­man ka­na­vaan; sen suo­rit­tai­si­vat su­kel­lus­ve­nei­den ve­si­len­to­ko­neet.

Syys­kuun 15. päi­vä vuon­na 1942 jäi ja­pa­ni­lais­ten su­kel­lus­ve­nea­seen ko­meim­mak­si!

”TÄS­TÄ USEI­DEN UPOTUSTEN AJANJAKSOSTA HUO­LI­MAT­TA JA­PA­NI­LAI­SIA SU­KEL­LUS­VE­NEI­TÄ KÄY­TET­TIIN MYÖ­HEM­MIN ENEMMÄN KULJETUSALUKSINA ERISTYNEIDEN SAARITUKIKOHTIEN HUOLTAMISEKSI KUIN OPERAATIOIHIN VIHOLLISALUKSIA VAS­TAAN. JAPANILAISSUKELLUSVENEIDEN MYÖHEMMÄT ONNISTUMISET SUU­RIA TAISTELUALUKSIA VAS­TAAN JÄI­VÄT SIK­SI HARVALUKUISIKSI.”

ER AND LUP AN JOH

VASEMMALLA: Japanilainen su­kel­lus­ve­ne I-19.

ARTIKKELIN KIRJOITTAJA Johan Lupander, s. 1946, on kou­lu­tuk­sel­taan diplo­mie­ko­no­mi, ja hän on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut so­ti­las­his­to­rias­ta, eri­tyi­ses­ti tek­nii­kas­ta ja tak­tii­kas­ta. Hä­nen ensimmäinen kir­jan­sa, Midway1942 (Nors­tedts), il­mes­tyi tou­ko­kuus­sa 2007. Hän on myös esi­tel­möit­si­jä ja kie­len­tut­ki­ja ja kir­joit­taa ar­tik­ke­lei­ta eri jul­kai­sui­hin ja leh­tiin.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.