Of­fa: ei pelk­kä so­ta­her­ra

Sa­rah Foot ker­too ku­nin­kaas­ta, jo­ka ra­ken­si lin­noi­tuk­sia wa­le­si­lai­sia vas­taan.

Viikingit Lahtevat Lanteen - - Sisältö -

Mercian ku­nin­gas Of­fan 30. vuo­si val­las­sa on hä­nen val­ta­kau­ten­sa (757–795) mer­kit­tä­vin. Ote An­glo­sak­sien kro­ni­kas­ta vuo­del­ta 787 ku­vaa ti­lan­net­ta: Tä­nä vuon­na Chel­seas­sa pi­det­tiin kiis­tel­ty kir­kol­lis­ko­kous, ark­ki­piis­pa Jæn­berht me­net­ti osan pro­vins­sis­taan ja ku­nin­gas Of­fa va­lit­si Hy­ge­berh­tin. Ecgf­rith kruu­nat­tiin ku­nin­kaak­si.

Ly­hyen ku­vauk­sen taak­se kät­key­tyy pait­si kirk­ko­neu­vos­ton an­ka­ria kiis­to­ja, myös neu­vot­te­lu­ja paa­vin­val­lan kans­sa, paa­vin kah­den lä­het­ti­lään vie­rai­lut, joi­den teh­tä­vä­nä oli uu­dis­taa englan­ti­lai­nen kirk­ko ja englan­ti­lai­nen yh­teis­kun­ta, se­kä tii­vis­ty­vä suh­de Of­fan ja Kaar­le Suu­ren vä­lil­lä, hä­nen kol­le­gan­sa Frank­kien val­ta­kun­nas­sa (nyk. Rans­ka ja Rei­nin län­si­puo­li­nen Sak­sa). Kaar­le, jon­ka paa­vi kruu­nai­si kei­sa­rik­si, oli Län­si-eu­roo­pan mah­ta­vin hal­lit­si­ja.

Ku­ten kro­ni­kas­ta il­me­nee, ark­ki­piis­pa Jæn­berht me­net­ti Hy­ge­berht Lich­fiel­di­läi­sel­le val­tan­sa Mid­land­sin hiip­pa­kun­nas­sa Tha­me­sin ja Hum­be­rin vä­lis­sä – hiip­pa­kun­ta oli lä­hin­nä Of­fan pää­asuin­paik­kaa Tamwort­his­sa. Of­fa tar­vit­si myön­ty­väi­sem­män ark­ki­piis­pan, jo­ka voi­si voi­del­la hä­nen poi­kan­sa Ecgf­rit­hin py­häl­lä öl­jyl­lä ja ka­ro­lin­gien (frank­kien ku­nin­kai­den) esi­mer­kin mu­kai­ses­ti.

Ei ole sat­tu­maa, et­tä yk­si kap­pa­le lä­het­ti­lään ra­por­tis­sa paa­vi Hadria­nuk­sel­le va­kuut­taa, et­tä vain avio­lii­tos­sa syn­ty­neis­tä voi tul­la "Her­ran voi­del­tu­ja ja ku­nin­kai­ta ja maan pe­ri­jöi­tä", ja vie­lä suu­rem­mal­la pai­nol­la ju­lis­te­taan: "Äl­köön ku­kaan us­kal­ta­ko ryh­tyä sa­la­juo­niin ku­nin­kaan sur­maa­mi­sek­si, sil­lä hän on Her­ran voi­del­tu."

Of­fan hal­lin­toa voi­daan pi­tää erään­lai­se­na pa­ra­dok­si­na. Hän on eu­roop­pa­lai­sel­la estra­dil­la ak­tii­vi­nen hal­lit­si­ja, jo­ta Kaar­le Suu­ri kut­suu "rak­kaim­mak­si vel­jek­seen", mut­ta ko­ti­maas­saan häi­käi­le­mä­tön ja vä­ki­val­tai­nen sor­ta­ja. Ly­hyt kom­ment­ti An­glo­sak­sien kro­ni­kas­sa vuo­del­ta 704 ku­vaa: "Ja tä­nä vuon­na Mercian ku­nin­gas Of­fa an­toi kat­kais­ta pään Et­hel­ber­til­tä" [Itä-anglian ku­nin­kaal­ta]. Mi­kä ku­va so­pii par­hai­ten tä­hän ku­nin­kaa­seen, jo­ka nousi val­taan yli 1250 vuot­ta sit­ten? Val­lan­hi­moi­nen ty­ran­ni vai kris­tit­ty uu­dis­ta­ja? Luos­ta­rin pe­rus­ta­ja vai so­ti­laal­li­sen puo­lus­tus­lin­jan rakentaja? Eu­roop­pa­lai­nen val­tio­mies vai pro­vins­sin pa­han­hen­ki­nen pääl­le­päs­mä­ri?

Englan­nis­sa oli 700-lu­vul­la usei­ta it­se­näi­siä ku­nin­gas­kun­tia, ja kaik­ki tais­te­li­vat val­las­ta naa­pu­rei­hin­sa. Nort­humb­ria me­nes­tyi 600-lu­vul­la jon­kin ver­ran, mut­ta 700-lu­vun po­liit­tis­ta mai­se­maa hal­lit­si Mercia. En­sim­mäi­nen Englan­nis­ta vuon­na 731 kir­joit­ta­nut his­to­rioit­si­ja, Be­da, ker­toi, et­tä hä­nen ai­ka­naan Et­hel­bald, Mercian ku­nin­gas (Englan­nin Mid­land­sin) hal­lit­si kaik­kia mai­ta Hum­be­rin ete­lä­puo­lel­la. Hä­nen ni­mis­sään an­ne­tut räls­si­kir­jeet (hä­nen mai­den­sa lää­ni­tyk­sis­tä) an­ta­vat hä­nel­le suu­rel­li­sia ar­vo­ni­miä ja käyt­tä­vät hä­nes­tä jo­pa ni­mi­tys­tä rex Bri­tan­niae: Bri­tan­nian ku­nin­gas.

Et­hel­bald kuo­li vuon­na 756; hä­nen oma hen­ki­var­ti­jan­sa mur­ha­si hä­net. Hä­nen seu­raa­jan­sa Beorn­red pi­ti val­taa ku­nin­gas­kun­nas­sa "ly­hyen ja on­net­to­man ajan". Kun Of­fa nousi val­taan vuon­na 757, Et­hel­bal­din laa­ja val­ta­kun­ta oli ku­tis­tu­nut Mercian ta­val­li­sil­le ra­joil­le. Ku­nin­gas­kun­ta ulot­tui nyt poh­joi­sen Trent- ja Mer­sey­joil­ta ete­län Tha­me­sil­le. Ydi­na­lue oli Mid­land­sis­sa, idäs­sä ai­na The Fen­siin as­ti.

790-lu­vul­la Of­fa oli laa­jen­ta­nut aluet­ta huo­mat­ta­vas­ti. Hän oli alis­ta­nut ku­nin­gas­kun­taan­sa Hwiccen (Worces­ters­hi­ren) ja Ma­gonsæ­ta­nin (He­re­fords­hi­ren) Län­si-mid­land­sis­sa ja ot­ta­nut val­taan­sa Midd­le­sexin, Sur­reyn, Sus­sexin, Ken­tin, Es­sexin, Itä-anglian ja Lind­seyn (Lincol­nin). Pai­kal­li­set it­se­näi­set hal­lit­si­jat hän alen­si eal­dor­ma­neik­si (ja­lo­su­kui­sik­si). Of­fal­la ei ol­lut var­si­nais­ta val­taa Wes­sexis­sä tai Nort­humb­rias­sa, mut­ta hän loi aviol­li­sia liit­to­ja nii­den ku­nin­kai­den, Beorht­ricin ja Et­hel­re­din kans­sa. Asia­kir­jat, jot­ka ku­vaa­vat Of­fan anglien ku­nin­kaak­si ( Rex An­glo­rum) ovat sit­tem­min osoit­tau­tu­neet vää­ren­nök­sik­si, ei­kä Of­fa kos­kaan kut­su­nut it­se­ään muuk­si kuin Mercian ku­nin­kaak­si, mut­ta hän oli se yk­sit­täi­nen hal­lit­si­ja, jol­la oli Englan­nis­sa eni­ten vai­ku­tus­val­taa. Ai­ka­kau­den ko­li­kot ker­to­vat hä­nen omas­ta suh­tau­tu­mi­ses­taan val­taan, eri­tyi­ses­ti muo­to­ku­va­ko­li­kot, joi­ta hän an­toi lyö­dä it­sen­sä ja puo­li­son­sa Cy­neth­ryt­hin ni­mis­sä.

Of­fa eu­roop­pa­lai­sel­la näyt­tä­möl­lä

Of­fan Englan­nis­sa saa­vut­ta­ma vai­ku­tus­val­ta oli he­rät­tä­nyt hä­nes­sä kiin­nos­tus­ta toi­mi­jak­si eu­roop­pa­lai­sel­la näyt­tä­möl­lä. Hän vai­kut­ti Englan­nin ja man­te­reen suh­tei­siin. Paa­vi Hadria­nus kir­joit­ti vuon­na 784 tai 785 Kaar­le Suu­rel­le "us­ko­mat­to­mas­ta" hu­hus­ta, jon­ka mu­kaan Of­fa oli juo­ni­tel­lut Kaar­lea vas­taan kaa­taak­seen paa­vin. Of­fa ei eh­kä pi­tä­nyt sii­tä, et­tä Hadria­nus tu­ki Jæn­berh­tiä tä­män kiel­täy­dyt­tyä voi­te­le­mas­ta Of­fan poi­kaa. Paa­vin epäi­lyk­set angle­ja koh­taan voi­vat se­lit­tää, mik­si hän lä­het­ti lä­het­ti­lään­sä Nort­humb­ri­aan vuon­na 786 ja sit­ten Of­fan ho­viin. Mat­kan tu­lok­se­na Can­ter­bu­ryn pro­vins­si jaet­tiin ja Ecgf­rith voi­del­tiin ku­nin­kaak­si.

Myös Of­fan suh­teis­sa Kaar­le Suu­reen oli jän­nit­tei­tä. Kaar­le eh­dot­ti noin 790, et­tä yk­si Of­fan tyt­tä­ris­tä avioi­tui­si hä­nen poi­kan­sa kans­sa, jon­ka ni­mi oli myös Kaar­le. Sil­loin Of­fa vaa­ti puo­les­taan, et­tä hä­nen oma poi­kan­sa Ecgf­rith avioi­tui­si Kaar­len Bert­ha­tyt­tä­ren kans­sa.

Frank­kien ku­nin­gas "är­tyi ei ai­van vä­hän", mut­ta em­me tie­dä, joh­tui­ko se sii­tä, et­tei hän pi­tä­nyt Of­faa ver­tai­se­naan, vai ei­kö hän, ku­ten hä­nen elä­mä­ker­tu­rin­sa Ein­hard viit­taa, ha­lun­nut tyt­tä­rien­sä avioi­tu­van. Kaar­le an­toi käs­kyn, et­tei "ku­kaan Bri­tan­nian saa­rel­ta tai anglien kan­sas­ta saa­nut las­kea jal­kaan­sa Gal­li­aan har­joit­taak­seen kaup­paa". Mo­lem­pien os­a­puo­lien kaup­piai­ta kiel­let­tiin pur­jeh­ti­mas­ta, ja konflik­tin rat­kai­suun tar­vit­tiin pal­jon kär­si­väl­lis­tä diplo­ma­ti­aa SaintWandril­len apot­ti Ger­vol­dil­ta (ve­ro­jen ja tul­lien ke­rää­jä Englan­nin ka­naa­lin alu­eel­la). Suh­tei­den pa­ra­ne­mi­nen nä­kyy kir­jees­sä vuo­del­ta 796, jol­loin Kaar­le Suu­ri lä­het­ti Of­fal­le mit­taa­mat­to­man ar­vok­kai­ta lah­jo­ja. Kir­jees­sä kom­men­toi­daan py­hiin­vael­luk­sia, kaup­piai­ta ja mui­ta ka­naa­lin yli käy­tä­vän kau­pan puo­lia.

Mi­tä tu­lee mus­tiin ki­viin, joi­ta tei­dän yl­häi­syy­ten­ne pyy­si lä­het­tä­mään, sal­li­kaa sa­nan­saat­ta­jan tul­la tän­ne il­mai­se­maan, mil­lai­sia ki­viä toi­vot­te, niin an­nam­me mie­lel­läm­me käs­kyn an­taa nii­tä, mis­tä nii­tä löy­tyy­kin, ja au­tam­me nii­den kul­je­tuk­ses­sa. Mut­ta ku­ten te olet­te il­mais­sut toi­veen­ne ki­vien pi­tuu­des­ta, mei­dän­kin kan­sal­lam­me on tie­tyt vaa­ti­muk­set viit­to­jen koon suh­teen, jo­ten voit­te mää­rä­tä nii­den ole­van sel­lai­sia kuin me olem­me saa­neet ai­kai­sem­min.

Mus­tat ki­vet ovat voi­neet ol­la Maye­nin

laa­vas­ta teh­ty­jä jau­hin­ki­viä Rhein­lan­dis­ta, mut­ta mai­nin­ta nii­den pi­tuu­des­ta ja kul­je­tuson­gel­mis­ta viit­tai­si, et­tä Kaar­le Suu­ri tar­koit­taa mus­taa mar­mo­ria tai por­fyy­riä Of­fan ra­ken­nus­pro­jek­tei­hin. Kaar­len hap­pa­met kom­men­tit englan­ti­lais­ten viit­to­jen pi­tuu­des­ta ovat en­sim­mäi­nen to­dis­te vil­la­vaa­te­kau­pas­ta Englan­nin kans­sa.

Kaar­le Suu­ri mai­nit­see myös ho­viin­sa maan­pa­koon läh­te­neet englan­ti­lai­set, jois­ta osa oli ku­nin­kaal­lis­ta syn­ty­pe­rää. He oli­vat paen­neet ko­ti­maas­taan "vält­tääk­seen kuo­le­man". Kaar­le pyy­si kir­jees­sä Can­ter­bu­ryn ark­ki­piis­paa ve­toa­maan Of­faan, jot­ta ryh­mä maan­pa­ko­lai­sia voi­si "pa­la­ta isäin­sä maa­han il­man min­kään­lais­ta epä­oi­keu­den­mu­kais­ta pai­nos­tus­ta pal­vel­lak­seen siel­lä, mis­sä he ha­lua­vat".

Se, et­tä frank­kien val­ta­kun­ta oli maa, jon­ne nä­mä mie­het pa­ke­ni­vat, ker­too, mi­ten em­pien Kaar­le suh­tau­tui Of­faan ja voi eh­kä se­lit­tää myös, mik­sei hän ha­lun­nut tyt­tä­rien­sä avioi­tu­van Merci­aan.

Myös Of­fan kuo­le­man­jäl­kei­nen mai­ne oli yh­tä ris­ti­rii­tai­nen. Al­kuin (englan­ti­lai­nen op­pi­nut Kaar­le Suu­ren ho­vis­sa) kir­joit­ti joi­ta­kin kuu­kausia Ecgf­rit­hin kuo­le­man jäl­keen mercia­lai­sel­le aa­te­li­sel­le:

Sil­lä to­ti­ses­ti mi­nä sa­non, et­tei mi­tä ja­loin nuo­ri mies [ts. Ecgf­rith] kuol­lut omien syn­tien­sä vuok­si; vaan kos­to kai­kes­ta hä­nen isän­sä vuo­dat­ta­mas­ta ve­res­tä kos­ket­ti poi­kaa. Sil­lä tie­dät­te mi­ten pal­jon ver­ta hä­nen isän­sä vuo­dat­ti tur­va­tak­seen poi­kan­sa ku­nin­gas­kun­nan. Se ei vah­vis­ta­nut ku­nin­gas­kun­taa, vaan joh­ti sen tu­hoon.

Wa­le­sis­sa muis­tet­tiin vie­lä sa­ta vuot­ta Of­fan kuo­le­man jäl­keen­kin, et­tä hän käyt­ti pel­koa ja vä­ki­val­taa saa­vut­taak­seen ta­voit­teen­sa. As­ser, wa­le­si­lai­nen munk­ki St Da­vi­dis­ta, jo­ka kir­joit­ti noin vuon­na 893 Al­fred Suu­ren elä­mäs­tä, sa­noo:

Mercias­sa oli ei ko­vin kau­an sit­ten eräs mah­ta­va Of­fa-ni­mi­nen ku­nin­gas, jo­ka he­rät­ti kau­hua kai­kis­sa naa­pu­ri­ku­nin­gas­kun­nis­sa ja lä­hei­sis­sä pro­vins­seis­sa ja an­toi ra­ken­taa suu­ren puo­lus­tus­val­lin Wa­le­sin ja Mercian vä­liin, me­rel­tä me­rel­le.

Mut­ta 1200-lu­vun St Al­bans ylis­ti ku­nin­gas Of­fan muis­toa suu­re­na hy­vän­te­ki­jä­nä ja luos­ta­rin pe­rus­ta­ja­na. His­to­rioit­si­ja Sir Frank Sten­ton on voi­nut ereh­tyä sa­noes­saan, et­tä Of­fa oli val­tio­mies, jon­ka her­ruut­ta Englan­nis­sa ei kos­kaan ky­see­na­lais­tet­tu. His­to­rioit­si­ja Si­mon Key­nen ku­vaus hä­nes­tä "erään­lai­se­na mus­te­ka­la­na, jon­ka lon­ke­rot kur­kot­ti­vat ih­mi­siin, muser­si­vat jot­kut ja huo­jui­vat enem­män tai vä­hem­män uh­kaa­vas­ti mui­den yl­lä" on var­mas­ti osu­vam­pi ku­vaus täs­tä mo­ni­sär­mäi­ses­tä mie­hes­tä.

Sa­rah Foot on kirk­ko­his­to­rian pro­fes­so­ri Ch­rist Churc­his­sa, Ox­for­dis­sa. Hän on kir­joit­ta­nut teok­sen Æt­hels­tan: The First King of England (Ya­le, 2012).

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.