Elämä viikinkien varjossa
Cornwallin kapinallisista nukkekuninkaisiin: karttamme esittelee, miten pohjoisen miesten hyökkäykset vaikuttivat 900-luvun brittiläisiin kuningaskuntiin.
Walesilainen ("brittiläinen") kuningaskunta, jonka alue kattoi nykyisen Skotlannin ja Cumbrian (Luoteis-englannissa). Se kärsi pahoin vuonna 870, kun Dublinin viikingit piirittivät Dumbarton Rockia. Govan (nyk. Glasgow) oli todennäköisesti Strathclyden hengellinen keskus, ja se oli poliittinen voimakeskus pitkälle 900-luvulle.
Strathclyde Walesin kuningaskunnat
Walesissa on ilmeisesti ollut varhain joukko kuninkaita, jotka hallitsivat erikokoisia valtakuntia ja -rakenteita; johtava niistä oli luoteen Gwynedd. Vaikka Rhodri Mawria ("Suuri") vastaan hyökkäsivät niin viikingit kuin englantilaiset, ja todennäköisesti mercialaiset murhaajat surmasivat hänet vuonna 878, hänen seuraajansa hallitsivat monia kuningaskuntia ja solmivat liittoja viikinkien ja anglosaksien kanssa aina olosuhteista riippuen.
Cornwall
Cornwall päätyi länsisaksien suoraan hallintaan 800-luvulla. Ainakin osa asukkaista teki vastarintaa ja liittoutui viikinkien kanssa vuonna 838. Cornwallin viimeinen tunnettu kuningas kuoli walesilaisen lähteen mukaan vuonna 875, mutta kelttiläisen paikannimistön säilyminen osoittaa, ettei vanha kuningaskunta koskaan sulautunut täydellisesti anglosaksien maailmaan.
Alba
Piktien ja skottien kuninkaiden hallitsemasta alueesta alettiin 800-luvun lopulla käyttää nimitystä Alba ("Britannia" gaeliksi) sen merkiksi, että ilmassa oli muutoksen tuntua. Alban kuningaskuntaa hallitsi sarja Alpin-talon hallitsijoita, jotka kohosivat 800-luvun viikinkihyökkäysten levottomina aikoina hallitsemaan suuria alueita, joista tuli sittemmin Skotlannin kuningaskunnan ydin.
Northumbria ja Yorkin kuningaskunta
Northumbrian kuningaskunta oli syntynyt eteläisen Deiran kuningaskunnan osan ( jonka keskus York oli) sulautuessa yhteen pohjoisen Bernician kanssa. Yorkia hallitsivat 860-luvulta lähtien viikingit, jotka asettuivat sinne asumaan pian sen jälkeen, kun puolestaan Bamburgh oli ja pysyi anglosaksien vallan linnoituksena pohjoisessa.
Mercia
Mercian kuninkaat olivat olleet muiden anglosaksien valtakuntien ylimmäisiä hallitsijoita 700-luvulla, ja tällä oli merkitystä yhä 800-luvulla. Vuosikausien valtataistelut johtivat Mercian kuninkaan korvaamiseen vuonna 874 ensin hallitsijalla, joka on voinut olla viikinkien marionetti, ja sitten Ethelredillä, ealdormanilla, joka oli luultavasti vannonut uskollisuutta kuningas Alfredille.
Itä-anglia ( East-anglia)
Viikingit surmasivat Itä-anglian viimeisen anglosaksisen kuninkaan vuonna 869. Hänet muistetaan Edmund Marttyyrinä, Itä-anglian Pyhänä Edmundina. Itä-angliasta tuli vuonna 878 Athelstaniksi kastetun Guthrumin johtama viikinkivaltakunta. Seurasi kymmenen rauhan vuotta, kunnes uudet viikingit ottivat vallan Guthrumin kuoltua. Pyhän Edmundin nimissä lyödyt kolikot paljastavat kuitenkin, miten he "ostivat itselleen pääsyn" anglosaksien politiikkaan.
Wessex
Länsisaksien Wessexin kuningaskuntaa hallitsivat Ecgberhtin perilliset, jotka ottivat vallan 800-luvun alussa. Wessex hallitsi suurta osaa Etelä-englannista, kun Alfred Suuri (hallitsi 871– 899) puolusti onnistuneesti valtaistuintaan viikinkihyökkäyksiä vastaan.