Vii­kin­kien vai­ku­tus

Pe­lot­to­mat me­ren­kä­vi­jät mat­ka­si­vat vii­kin­kia­jal­la Skan­di­na­vias­ta kau­as maa­il­mal­le. Hei­dän vai­ku­tuk­sen­sa tun­tui kau­pun­geis­sa mo­nel­la ta­hol­la Yor­kis­ta Laa­to­kan­lin­naan.

Viikingit Lahtevat Lanteen - - Viikinkien Maailma / Kotona -

York Vii­kin­ki­met­ro­po­li

York oli ai­nut­laa­tui­nen il­miö: se oli vii­kin­ki­kau­pun­ki. Roo­ma­lai­set pe­rus­ti­vat sen, ja se oli jo nous­sut uu­teen ku­kois­tuk­seen vii­kin­kien hyö­kä­tes­sä ja val­la­tes­sa sen. Mut­ta noin 10 000 asuk­kaan Jor­vik oli hy­vin vie­ras paik­ka vii­kin­geil­le luon­nol­li­ses­ti asu­tet­ta­vak­si. Yor­kin yli­opis­ton ar­keo­lo­gi Sø­ren Sindbæ­kin mu­kaan Yor­kiin tu­le­vat vii­kin­git oli­vat hy­vin eri­tyis­laa­tui­sia. "Jos pää­dyt kau­pun­kei­hin, jo­ta­kin on mel­kein ai­na men­nyt pie­leen", hän sa­noo. "Ta­val­li­nen tie kul­ki maan­vil­je­lyk­seen."

Tääl­lä toi­sin sa­noen asui ti­heäs­ti tän­ne muut­ta­nei­ta per­hei­tä, jot­ka yrit­ti­vät so­peu­tua täy­sin uu­teen kau­pun­kie­lä­mään vie­raas­sa maas­sa. Toi­saal­ta he saat­toi­vat saa­da ek­soot­ti­sia, ou­to­ja ta­va­roi­ta, ku­ten epä­ta­val­li­sia maus­tei­ta ja par­fyy­me­jä. Toi­saal­ta he asui­vat ah­tais­sa hir­si­ta­lois­sa löyh­kää­vien jä­te­ka­so­jen kes­kel­lä.

Dub­lin Or­ja­kau­pan kes­kus

Dub­li­nin pe­rus­ti­vat vii­kin­git kaut­ta­kul­kusa­ta­mak­si, jos­sa lai­vat pää­si­vät sa­ta­maan ja kor­jat­ta­vak­si. He kek­si­vät ns. lai­va­lin­noi­tuk­set, puo­lus­tus­lin­noi­tuk­set puo­lik­si maal­la, puo­lik­si ve­des­sä. Dub­li­nin ja Lif­fey­joen kaut­ta vii­kin­git pää­si­vät ryös­tö­ret­kil­le si­sä­maa­han et­si­mään luos­ta­rien kul­taa ja ho­pe­aa, mut­ta myös tär­keäm­pää saa­lis­ta: or­jia.

Rau­ta­kah­leet pal­jas­ta­vat, et­tä vii­kin­kia­jan Dub­lin oli tär­keä or­jien kaup­pa- ja säi­ly­tys­paik­ka. Ir­lan­ti­lai­set mun­kit kir­joit­ti­vat ta­pah­tu­ma-ai­kaan, et­tä vuon­na 871 saa­pui noin 200 lai­vaa täyn­nä angle­ja, brit­te­jä ja pik­te­jä. Or­jan mark­ki­naar­vo oli il­mei­ses­ti 12 uns­sia ho­pe­aa (n. 340 gram­maa), ja nai­sia myy­tiin 8 uns­sil­la. Ar­keo­lo­gi Linzi Simp­son on tut­ki­nut luu­ran­ko­ja jois­ta­kin van­him­mis­ta vii­kin­kia­jan uu­di­sa­su­tuk­sis­ta. Niis­sä on jäl­kiä mo­ni­vuo­ti­ses­ta ku­lut­ta­vas­ta työs­tä sou­ta­ja­na ja maan­vil­je­li­jä­nä. Nä­mä ih­mi­set oli­vat "vii­kin­ke­jä", en­nen kuin he päät­ti­vät teh­dä Ir­lan­nis­ta uu­den ko­tin­sa.

Jel­ling Jel­ling­ja­ri­be ja Ri­be Uusi us­kon­to koh­da­taan

Ny­kyi­nen Jel­ling on pie­ni tans­ka­lai­nen ky­lä, mut­ta se on Tans­kan his­to­rian kes­kei­siä paik­ko­ja. Tääl­lä ole­vis­sa Jel­lin­gin rii­mu­ki­vis­sä vii­kin­kia­jan lo­pul­ta on se­kä vii­kin­ki­rii­mu­ja et­tä kris­ti­nus­kon saa­pu­mi­ses­ta Tans­kaan ker­to­via ku­via. Tääl­lä Ha­rald Si­ni­ham­mas, Jel­lin­gin dy­nas­tian pe­rus­ta­jan, ku­nin­gas Gorm Van­han poi­ka, kään­tyi kris­ti­nus­koon ja ra­ken­nut­ti kir­kon vuon­na 965. Mut­ta Ri­ben, Tans­kan van­him­man kau­pun­gin, kai­vauk­sis­sa löy­det­tiin luu­ran­ko­ja jos­ta­kin, jo­ka saat­toi ol­la ko­ko­nai­nen kris­tit­ty yh­tei­sö ajal­ta en­nen Ha­ral­din kään­ty­mys­tä.

Ha­ral­din po­jan­poi­ka oli Knut, jo­ka oli myös Englan­nin ku­nin­gas. Knu­tin hal­lit­se­maan im­pe­riu­miin kuu­lui­vat Englan­ti, Tans­ka ja osia niin Ruot­sis­ta kuin Nor­jas­ta­kin. Hän oli mer­kit­tä­vä eu­roop­pa­lai­nen val­lan­pi­tä­jä, kei­sa­rin ve­roi­nen.

Kau­pang Uusi elä­män­ta­pa

Kau­pan­gia, noin 170 km ny­kyi­ses­tä Os­los­ta ete­lään, pi­de­tään Nor­jan en­sim­mäi­se­nä mer­kit­tä­vä­nä kau­pun­kiyh­dys­kun­ta­na. Se pe­rus­tet­tiin noin vuon­na 800, ja se kas­voi noin 1 000 asuk­kaan suu­rui­sek­si. Useim­pien vii­kin­ki­kau­pun­kien ta­paan se oli ran­ni­kol­la, ja siel­lä har­joi­tet­tiin rau­ta- saip­pua­ki­vi- ja ka­la­kaup­paa. Vuon­na 2000 al­ka­neis­sa kai­vauk­sis­sa on löy­ty­nyt us­ko­mat­to­mat 100 000 mui­nais­muis­toa, ku­ten ara­bia­lai­sia ho­pea­ko­li­koi­ta, la­si­hel­miä, kul­ta- ja prons­si­ko­ru­ja ja lu­ke­mat­to­mia asei­ta ja työ­ka­lu­ja.

Nor­jan sy­vät, pit­kät vuo­not hyö­dyt­ti­vät pien­ku­nin­gas­kun­tia pal­jon pi­tem­pään kuin olo­suh­teet naa­pu­ri­maa Tans­kas­sa, jos­sa kes­kus­val­ta vah­vis­tui huo­mat­ta­vas­ti ai­kai­sem­min.

Bir­ka Ideoi­den su­la­tusuu­ni

Bir­ka, jo­ka pe­rus­tet­tiin 700-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, on Skan­di­na­vian var­hai­sim­pia kau­pun­ke­ja. Tuk­hol­man His­to­rial­li­sen museon Li Kol­ker pi­tää Bir­kaa vii­kin­kia­jan ver­sio­na New Yor­kis­ta tai Lon­toos­ta. Se oli "ul­ko­mais­ten ideoi­den su­la­tusuu­ni".

Bir­ka kuu­lui kaup­pa­val­tioi­den ver­kos­toon, jo­ka ulot­tui Kons­tan­ti­no­po­liin as­ti. Tääl­tä on löy­det­ty kaik­kea itä­mai­sis­ta silk­ki­kan­kais­ta ara­bia­lai­siin ho­pea­dir­ha­mei­hin. Vä­rik­käis­sä ko­ruis­sa ja vaat­tei­den jään­nök­sis­sä on ha­vait­ta­vis­sa vai­kut­tei­ta Lä­hi-idäs­tä. Bir­ka­tun­ti­ja Char­lot­te He­dens­tier­na-jon­son sa­noo, et­tä kau­pun­gis­ta on löy­det­ty pie­niä vil­la­kaf­taa­nin kap­pa­lei­ta, jois­sa on ol­lut silk­ki- ja tur­kis­reu­nuk­set.

He­de­by "Ruo­ko­ton" kau­pun­ki

Vii­kin­git ei­vät kir­joit­ta­neet omaa his­to­ri­aan­sa, jo­ten ai­ka­lais­ku­vauk­set hei­dän elä­mäs­tään ovat har­vi­nai­sia. Eräs kaup­pias mer­kit­si 900-lu­vul­la muis­tiin pe­rä­ti kriit­ti­set ha­vain­ton­sa He­de­byn mer­kit­tä­väs­tä vii­kin­ki­kau­pun­gis­ta.

Ab­ra­ham ben Jacob kir­joit­ti, et­tä niin mie­het kuin nai­set ehos­ti­vat sil­mät, et­tä hei­dän lau­lun­sa oli kur­kus­ta ko­hoa­vaa jy­li­nää kuin koi­ran ul­von­taa, mut­ta vie­lä­kin

al­ku­kan­tai­sem­paa. Nai­sil­la oli skan­daa­li­mai­ses­ti oi­keus ero­ta mie­his­tään. Kau­pun­ki ei to­del­la­kaan teh­nyt hä­neen vai­ku­tus­ta.

He­de­bys­sä teh­dyt mui­nais­löy­döt viit­taa­vat sii­hen, et­tei pie­nes­sä, ti­heäs­ti asu­te­tus­sa kau­pun­gis­sa sa­ta­man vie­res­sä ol­lut pal­jon iäk­käi­tä asuk­kai­ta. Tu­ber­ku­loo­si rie­hui He­de­bys­sä ai­ka ajoin, ja har­va eli van­hem­mak­si kuin 40-vuo­ti­aak­si.

Laa­to­kan­lin­na Vii­kin­kien van­hin kau­pan kes­kus

Laa­to­kan­lin­nan (nyk. n. 120 km itään Pie­ta­ris­ta) vii­kin­kia­su­tus oli port­ti Ve­nä­jäl­le ja Itä­mai­hin. Ar­vioi­daan, et­tä n. 90–95 % kai­kis­ta Ruot­sis­ta löy­de­tyis­tä ho­pea­ko­li­kois­ta, nel­jän­nes­mil­joo­na ho­pea­dir­ha­mia, kul­ki näi­den kaup­pa­paik­ko­jen kaut­ta, ja vii­kin­git ovat to­den­nä­köi­ses­ti koh­dan­neet niis­sä myös suo­ma­lai­sia tur­kis­kaup­piai­ta.

Pai­kal­la oli puu­ta­lo­ja vuon­na 753, pal­jon en­nen en­sim­mäi­siä vii­kin­ki­ret­kiä Englan­tiin, ja on mah­dol­lis­ta, et­tä Laa­to­kan­lin­na on vie­lä­kin van­hem­pi. Siel­tä on löy­det­ty skan­di­naa­vi­sia esi­nei­tä, lä­hin­nä Got­lan­nis­ta, jot­ka viit­tai­si­vat kan­sain­vä­li­seen kaup­paan jo var­hain 700-lu­vul­la. Se te­kee Laa­to­kan­lin­nas­ta yh­den Itä­me­ren alu­een van­him­mis­ta kaup­pa­pai­kois­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.