– Vaih­te­le­va ja mu­ka­va työ

Ruijan Kaiku - - News -

Lau­ra Jaa­ko­la tu­li Troms­haan Ou­lun uni­ver­si­tee­tis­tä mis­sä hän oon tut­ki­nu eri­lii­kai­ses­ti mus­ti­koi­ta. Sen tähđen hän pää­tyi Troms­haan­ki.

– Vuo­si­na 2007-2009 oli poh­jais­mai­nen mus­tik­ka­pros­jek­ti. Mei­lä oli sil­loin pal­jon kon­tak­tia Troms­san uni­ver­si­tee­tin kans. Pa­ri vuot­ta sen jälk­hiin mie sain kuu­la et­te tää­lä oli vir­ka au­ki. Lap­set olt­hiin juu­ri tarp­heek­si isot ja het olt­hiin läh­te­mäs­sä ko­toa pois ja mie ajat­te­lin et­te saa­tan­han mie hak­keet si­tä vir­kaa. Olin juu­ri al­ka­nu työn Met­las­sa Pun­ka­har­ju­la ja sit­te sain kuu­la et­te olin saa­nu vi­ran tää­lä Troms­sas­sa­ki. Met kä­vi­mä mie­hen kans tää­lä ja ja mie ky­syin et­te lä­he­mä­kö tän­ne ja mies kat­te­li näi­tä mai­se­mia ei­kä hän pan­nu vast­haan, Lau­ra muis­te­lee.

Lau­ran mies Ilk­ka oon va­lo­kuv­vaa­ja jo­ka kuv­vaa eri­lii­kai­ses­ti luon­too. Hän kui­ten­ki as­suu eni­mä­no­san vuođes­ta Ou­lus­sa mis­sä hei­lä oon ta­lo ja hän reis­saa Troms­san ja Ou­lun väl­lii. Au­to­reis­su kes­tää 10 tii­maa mut­ta flyyi­lä se men­nee tun­nis­sa!

Opet­taa­ja ja tut­kii­ja

Lau­ra sai en­sin kahđen vuođen so­pi­muk­sen ja vuo­na 2016 vi­ras­ta teht­hiin pys­syy­vä. Puo­let työs­tä oon ope­tus­ta ja hal­lin­too uni­ver­si­tee­tis­sä ja puo­let oon tut­ki­mus­ta Ni­bios­sa. Lau­ra oon oik­hein ty­ty­väi­nen tä­hään oor­nink­hiin.

– Se oon mu­ka­vaa ko mie saan se­kä tut­kiit et­te opet­taat. Ni­bion kaut­ta mie olen kii­ni Rui­jan kan­sa­li­ses­sa tut­kii­ja­ver­kos­sa ja saan kon­tak­tii, hän praa­maa.

Mar­joit­ten tut­ki­mus vie hä­net us­hein ul­ko­mai­le. Mil­loin oon kon­fe­rens­si eli jat­koo­pis­ke­li­ja ta­hi pros­jek­ti Alas­kas­sa, Ka­na­das­sa, USA:ssa Or­lan­dos­sa eli Uu­des­sa See­lan­nis­sa ta­hi Chi­les­sä. Sep­tem­pe­ri­kuus­sa hän kä­vi Ar­me­nia­sa.

Jaa­ko­la näyt­tää la­bo­ra­too­rios­sa kak­si fio­let­tii pläs­sii kui­vaa­mis­pa­pe­rin pää­lä. Se näyt­tää just­hiin­sa sy­li­lap­sen ruo­ka­pöyđäl­tä!

– Mie muus­sa­sin pa­ri mus­tik­kaa ja nyt mie ođo­tan et­te pläs­si kui­vuu. Sit­te mie pluk­kaan sie­me­net ja lä­hä­tän net Uut­heen See­lant­hiin!

Jaa­ko­la muis­te­lee et­te mo­net Hol­tin tut­kii­jat tehđään yht­heis­työ­tä myös suo­ma­lais­ten uni­ver­si­teet­tiin, eri­lii­kai­ses­ti Ou­lun mut­ta myös Hel­sin­gin ja Tu­run kans.

Mar­jat ty­kät­hään va­los­ta ja läm­mös­tä

– Vil­li­mar­jois­sa va­lon ja läm­mön vai­ku­tus oon just­hiin­sa toi­sin­päin ko juu­ri­kaa­lis­sa ja naur­hiis­sa: Mi­tä va­loi­sam­pi ja läm­pi­mäm­pi, sen ene­män an­tiok­si­dant­tii ja si­tä mak­kee­mat mar­jat, Lau­ra Jaa­ko­la muis­tut­taa.

Tä­nä ke­sä­nä Hol­tis­sa oon tut­kit­tu haa­ki­man­si­koi­ta ja mus­ti­koi­ta. Mus­ti­koi­ta oon ha­jet­tu naa­pu­ri­saa­rel­ta Kva­löy­al­ta se­kä Is­lan­nis­ta ja Poh­jais-Tys­kän­maal­ta se­kä Suo­mes­ta viiđes­tä lev­veys­graa­dis­ta. Kas­vi­huon­heis­sa oon eri­tyi­set ar­ma­tuu­rit mik­kä pro­gra­mee­rat­haan an­tam­haan val­loo just­hiin­sa tie­ty­lä aa­lon­pit­huuđel­la. Jok­ku tai­met saađ­haan päi­vän­val­loo, jok­ku si­nis­tä ja jok­ku pu­nais­ta val­loo.

– Näis­sä lam­puis­sa oon ko­ko spekt­ri niin­ko luon­nos­sa­ki - mut­ta poh­jai­sen va­los­sa oon vä­he­män si­nis­tä val­loo. Nyt kat­to­ma kun­ka se vai­kut­taa jos si­ni­sen va­lon otet­haan ko­kon­han­sa pois eli si­tä li­sät­hään, Jaa­ko­la se­lit­tää.

Pröö­vi kes­tää sii­hen as­ti et­te mar­jat oon kyp­syn­heet.

– Tut­ki­ma sit­te mar­jois­ta an­to­sy­aa­nit eli si­ni­set ja pu­nai­set fä­riain­heet.

Oma maa man­sik­ka, muu maa mus­tik­ka

Lau­ra Jaa­ko­la an­toi si­sa­ren­sa Han­ne­le Kle­met­ti­län kans­sa vuon­na 2011 ulos kir­jan «Man­si­mar­jas­ta pu­na­puo­laan – Mar­ja­kas­vien kult­tuu­ri­his­to­ri­aa».

– Aloi­ma si­sa­ren kans hun­tee­raam­haan kun­ka suu­ri roo­li mar­joi­la oon ra­vi­non li­säk­si meiđän ku­va­tait­hees­sa, sym­bo­lii­kas­sa ja esi­mer­kik­si kie­les­sä.

– Mik­si sa­not­haan «Oma maa man­sik­ka, muu maa mus­tik­ka»?

– Miek­hään en tiiä si­tä ai­van sik­ka­ris­ti mut­ta se oon se­li­tet­ty niin et­te en­ti­saik­haan, ko pol­tet­hiin kas­kee, en­si­mäi­se­nä van­han kas­ken pai­ka­le tu­li man­sik­ka. Täm­möi­nen ala mis­sä man­sik­ka ka­sus, kuu­lui kas­ken polt­taa­jal­le eli se oli jon­kun oma. Mus­tik­kaa kas­suu­va ala ei kuu­lu­nu ke­ne­lek­hään, se oli «muu maa» ja sin­ne sai vap­haas­ti muut­taat.

Liisa Koivulehto

liisa@rui­jan-kai­ku.no

Newspapers in Kven

Newspapers from Norway

© PressReader. All rights reserved.