Sato talteen sieni
Metsäretkeltä voi luonnonrauhan lisäksi löytää tatteja, kanttarelleja, rouskuja, haperoita, vahakkaita, orakkaita ja monia muita herkkuja. Parhaiten pääset nauttimaan ja hyödyntämään tätä syksyn runsautta, kun opettelet yleisimmät ruokasienet ja niiden näköislajit ja opettelet pari helppoa sieniruokareseptiä.
Sienen ekologia
Vielä sata vuotta sitten sieniä pidettiin alkeellisina kasveina, mutta nykyään ne luokitellaan omaksi eliöryhmäkseen. Sienet eroavat kasveista siten, että ne eivät yhteytä, sillä niissä ei ole lehtivihreää. Sen sijaan ne saavat energiansa joko elävästä tai kuolleesta orgaanisesta materiasta. Tämän lisäksi sienten solurakenne poikkeaa sekä kasveista että eläimistä. Sienet voi karkeasti luokitella kolmeen ryhmään niiden energiansaannin perusteella; lahottajiin, mykorritsasieniin sekä loisiin.
Lahottajasienet käyttävät kuollutta ainetta ja ovat näin tärkeä osa maatumisprosessia ja aineiden kiertoa ekosysteemissä.
Mykorritsasienet
Loissienet saavat energiansa elävältä organismilta hyödyttämättä isäntäeliötä lainkaan. Toisinaan loissienet myös lopulta tappavat isäntänsä.
Huom! Koriin ja lautaselle päätyvä itiöemä on vain sienen lisääntymiselin, ja suurin osa varsinaista sientä on maanalaista rihmastoa.
Sienen ravintoarvot
Ei turhaan sanota, että syntyy kuin sieniä sateella, 90-95 % sienestä on nimittäin vettä. Sienen kuivapainosta 50-70 % on hiilihydraatteja; glukoosia ja mannitolia sekä trehaloosia. Trehaloosi voi joillekin aiheuttaa vastaoireita ja trehaloosi-intoleranssi on laktoosi-intoleranssin kaltainen oireyhtymä, tosin tätä harvinaisempi.
Sienet voivat olla hyvä proteiinin lähde, sillä jotkut lajit sisältävät jopa 40 % proteiinia kuivapainostaan. Metsäsienet ovat myös lähes lyömätön talven vitamiinilisä, sillä ne ovat kalan ja vitaminoitujen maitotuotteiden lisäksi yksi ainoista D-vitamiinin lähteistä pimeänä vuodenaikana.
Sienet sisältävät myös hyvin monipuolisen valikoiman kivennäisaineita, kuten kaliumia ja fosforia, joskin pitoisuudet vaihtelevat sienilajista ja kasvupaikan maaperästä riippuen suurestikin.
Lisäksi sienissä on runsaasti kuituaineita, jopa niin paljon, että ne ovat leseisiin verrattava kuidun lähde.
Sienen tunnistus
Norjassa sieniä on arviolta 7000 eri lajia ja hyviä ruokasieniä 50-75. Suomessa taas arvioitu lajikirjo on pienempi (noin 5000-5300 lajia), mutta hyviksi ruokasieniksi luokitellaan noin 200. Tämä kertoo jo paljon sienten käytön eroista Norjan ja Suomen välillä. Joka tapauksessa, suuren lajimäärän takia aloittelijan kannattaa olla kärsivällinen. Ei kannata haukata liian isoa palaa kerrallaan, vaan aloittaa esimerkiksi opettelemalla 2-3 sientä vuodessa. Hyvä sienikirja auttaa aloittelevaakin harrastajaa. Tärkeää on katsoa kuvien lisäksi lajikuvaukset tekstistä, mitä varten on hyvä opetella sienen osat ja tuntomerkkejä kuvaavat termit. Esimerkiksi sana hygrofaani on sienitaitajalle tuttu kosteusmuuntuvuutta kuvaava termi, mikä on tärkeä tunnistusmerkki erottamaan herkullinen koivunkantosieni vaarallisesta myrkkynääpikästä.
Syksyinen metsä tarjoaa kauniin ruskan ja mielen hiljentymishetken lisäksi monenlaisia antimia.
Useissa lajiryhmissä, kuten haperoissa, valmukkaissa, risakkaissa, seitikeissä ja kääpälajeissa myös haju on tärkeä lajinmääritykselle. Tätä varten sieninäyttelyt ovat mitä parhain paikka käydä nuuhkimassa asiantuntijoiden jo tunnistamia sieniä. Hajujen kuvailu tekstis-