Hoida ystävyyttä – se on elintärkeää
Ystävyys ei ole vain lystiä, vaan ystävät vaikuttavat terveyteen yhtä paljon kuin tupakointi tai alkoholi ja enemmän kuin ylipaino tai liikunta. Kerromme, miksi terveys ja ihmissuhteet kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Ilta ystävien kanssa oli taas hauska. Naurettiin menneitä kommelluksia ja purettiin juuri nyt sydäntä painavia asioita. Kun illalla painoit pään tyynyyn, sydämessä oli mukava tunne. Se oli sekoitus onnellisuutta, toveruutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Sen lisäksi immuunipuolustuksesi vahvistui, sillä ystävien kanssa vietetty aika ehkäisee sairauksia ja ikääntymisen merkkien syntyä.
Useat tutkimukset ovat vahvistaneet, että ihmisen sosiaalisen verkoston ja hänen henkisen ja fyysisen terveydentilansa välillä on yhteys. Cambridgen yliopiston tutkimuksessa seurattiin yli 300 000 henkilöä seitsemän vuoden ajan, ja loppupäätelmä oli, että ihmisellä on kaksinkertainen riski kuolla ennenaikaisesti, jos häneltä puuttuu sosiaalisia suhteita, kuin jos hänellä on riittävän laaja sosiaalinen verkosto. Siksi ohjeen ”lähde ulos, hanki ystäviä” pitäisi kuulua lääkärin antamiin hoito-ohjeisiin siinä kuin neuvojen tupakoinnin lopettamisesta, rasvaisen ruuan välttämisestä ja liikunnan terveellisyydestäkin. Sosiaalisuus ei vain pidennä elinikää, vaan ihminen on myös harvemmin sairas, stressaantunut ja masentunut, jos hänellä on hyviä ystäviä tai sukulaisia aktiivisesti mukana elämässään.
Mukavan seurusteluhetken vaikutukset elimistöön ovat mitattavissa. Verenpaine laskee, syke rauhoittuu ja hengitys syvenee.
On tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat tarvittaessa. Vaikka yksinäisyys ei suoranaisesti sairastuttaisikaan, voi yksinäisyys tehdä ihmisen haavoittuvammaksi ja helpommin sairastuvaksi. Hyvinvointia ja terveyttä suojaa, jos ongelmistaan voi puhua hyvän ystävän kanssa. On arvokasta, jos joku patistelee lääkäriin silloin, kun ei itse saa lähdetyksi – varsinkin sitten, kun ikä alkaa painaa. Tämä seikka tuli erityisen selväksi amerikkalaisen Creightonin yliopiston tutkimuksessa. Koehenkilöiden nenään suihkutettiin flunssavirusta, ja tulos oli selvääkin selvempi: Mitä enemmän ihmisillä oli ystäviä, sitä varmemmin nämä pysyivät terveenä. Ihmiset, joilla oli yhdestä kolmeen ystävää, sairastuivat neljä kertaa todennäköisemmin kuin ne, joiden sosiaaliseen verkostoon kuului kuusi tai useampia ihmisiä.
Keho reagoi läsnäoloon
Jos siis haluat välttyä seuraavalta influenssavirukselta, on aivan yhtä tärkeää varata aikaa hyvien ystävien tapaamiseen kuin inkivääri- ja hunajateen juomiseen. Mitä aivoissa ja kehossa oikein tapahtuu, kun nauttii johonkin sosiaaliseen ryhmään kuulumisen tunteesta?
Mukavan seurusteluhetken vaikutukset voidaan mitata useammallakin mittarilla. Verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu, lihakset rentoutuvat ja hengitys syvenee. Jopa se on voitu todistaa, että toisten kanssa seurustelu vauhdittaa ja parantaa ruuansulatusta. Jotkut alkavat röyhtäillä tai pierrä, koska heidän elimistönsä rentoutuu!
Selitys löytyy ihmislajin alkuperästä. Kehomme, aivomme ja hermostomme on kehittynyt 40 000 vuoden takaisiin oloihin. Silloin ei selvinnyt paria päivää pitempään, jos joutui tulemaan toimeen yksin; metsästämään,
rakentamaan suojansa ja ylipäätään huolehtimeen yksin turvallisuudestaan ja selviämisestään. Sen kaltaiseen todellisuuteen keho yhä reagoi.
Moni saattaa ajatella, että noista päivistä on jo kauan ja maailma on muuttunut paljon turvallisemmaksi paikaksi kuin silloin. Valtava määrä ihmisiä pysyy hengissä, vaikka eivät eläkään tiiviissä yhteydessä toisiin ihmisiin. Siitä huolimatta olemme yhä edelleen riippuvaisia toisista ihmisistä.
Ihminen on edelleen laumaeläin. Se on helppoa ymmärtää, kun näkee vastasyntyneen ihmislapsen, joka köllöttää täysin avuttomana kopassaan ja on täydellisen riippuvainen vanhemmistaan kaikkien perustarpeidensa tyydyttämisessä. Juuri ihmisen parin ensimmäisen elinvuoden aikana aivot oppivat, että ihmisten kuuluu toimia yhdessä – tavallisesti isän ja äidin kanssa – pysyäksemme hengissä. Kun lapsi saa ruokaa, unta, puhtaan vaipan ja tarpeen tullen muuta hoitoa, hermostoon rakentuu tieto, että ”muut ihmiset ovat minulle hyväksi” ja pysyvä sosiaalisuuden tarve syntyy. Sillä tavoin lapsi oppii ymmärtämään itsensä ja muiden yhteispelin tarpeen. Elämä yksin voisi olla liian vaikeaa.
Itseään peilaa toisiin
Aikuisena tunnistamme tunteita ja tarpeita toisten ihmisten kautta. Palataanpa iltaan ystävien kanssa. Kuvittele, että kerrot pomosta, joka painostaa töissä niin, että kärsit vatsakivusta joka ikinen päivä. Jos toiset sanovat: ”No taatusti tuollainen potuttaa”, tunnet heti voivasi paremmin. Tunteesi on tunnistettu ja hyväksytty. Vika ei siis ole sinussa. Stressihormoni kortisolin määrä elimistössäsi laskee välittömästi,
ja huomaat, miten sekä kehosi että mielesi rentoutuvat. Jos ystävien reaktio sen sijaan olisi ollut vaikkapa: ”Äh, älä välitä vaan unohda se!”, et ehkä olisikaan saanut käsitellyksi tunteitasi etkä olisi myöskään rentoutunut, vaan olisit voinut kokea itsesi ulkopuoliseksi – sekä työpaikalla että ystävien parissa.
Ei siis voida mitenkään kiertää sitä tosiasiaa, että ystävät ja perhe ovat jokaiselle tärkeä turvaverkko, jossa yhteys ihmisten kesken saa olon tuntumaan turvalliselta ja jonka avulla pystyt keventämään mieltäsi silloin, kun jokin kuohuttaa. Millä tavoin ja kuinka usein haluat pitää yhteyttä ystäviesi kanssa, riippuu siitä, millainen olet. Siinä missä pikkulapset tarvitsevat välttämättä fyysistä kosketusta, voi kosketus iän karttuessa vaihtua sanoilla kommunikoimiseen, viesteihin tai jopa vain lyhyeen kommentointiin sosiaalisessa mediassa.
On havaittu esimerkiksi, että verkkopelaajat, jotka “tapaavat” vain internetissä pelatakseen tietokonepelejä, saavat sosiaaliset tarpeensa tyydytetyksi, kunhan laittavat silloin tällöin toisilleen henkilökohtaisen kommentin. Jos peliin ei liity keskustelua, ei pelaajien läheisyyden tarve kuitenkaan tutkitusti tule tyydytetyksi.
Läheisyyden tarpeessa on myös eroja ihmisten välillä. Joillekin riittää lyhyt keskustelu kaupan kassan kanssa, toisilla – ulospäin suuntautuneemmilla – saattaa olla tarve pitkiin keskusteluihin joka päivä.
Mikä sinulle riittää?
Mistä sitten tietää, onko sosiaalisuuden tarve tyydytetty? Mieti viime kertaa, jolloin sinulla oli koettelemuksia ja tarvitsit tukea. Johtuipa se sitten taloudellisista ongelmista, parisuhteesta tai työtaakasta, kuinka selvisit siitä? Järkeilitkö itse itsesi siitä yli vai keskustelitko ystävän tai jonkun perheenjäsenen kanssa?
Tärkeintä on, että itse tiedät, että kykenet palauttamaan turvallisuuden tunteen elämääsi – joko itse tai ystävien ja perheen tuen avulla. Mitä vahvempia ja syvällisempiä suhteet ovat, sitä paremmin ne rauhoittavat hermojärjestelmääsi ja vahvistavat terveyttäsi. Jos sinulla on tiivis turvaverkko, ei haittaa, vaikka millainen myrsky ravistelisi elämääsi, sillä myrskyn jälkeen olet jälleen jaloillasi.