Miten osaisi elää alistumatta?

Syöpä. Sitä sairautta ei toivoisi kenellekään. Valitettavasti lähes jokaisen lähipiirissä joku on sairastunut syöpään. Viime vuonna omassa lähipiirissäni sekä isäni veli että äitini sisko kuolivat syöpään.

Syövän edessä tuntee olevansa voimaton. Sille ei tunnu voivan mitään, ja se vaikuttaa osuvan aivan keneen tahansa. Itse voi vain pyrkiä minimoimaan syövän riskit. Lisäksi on hyvä oppia tunnistamaan syövän merkit ja oireet, ottaa ne vakavasti, ja toimia heti, jos havaitsee syöpään viittaavia merkkejä elimistössään. Ja ennen kaikkea, syövän edessä ei pidä alistua. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi pelkäämiseen ja murehtimiseen. Jos sairastuu syöpään – ja niin käy todella monille elintavoista riippumatta – sairautta vastaan voi taistella ja säilyttää optimisminsa. Sama pätee sekä sairastuneeseen itseensä että tämän lähipiiriin.

Tätini nautti elämästä ja eli täysillä viimeisetkin elinvuotensa, ja oli kenties juuri hänen myönteisen asenteensa ansiota, että hän sai enemmän aikaa kuin lääkärit olivat antaneet odottaa. Siitä huolimatta hän myös kärsi, valitti ja oli epätietoinen, mutta minä muistan hänet nimenomaan hänen elinvoimastaan. Syöpä ei saa murtaa meitä, ja siksi toivonkin, että luet sivulta 26 artikkelin ajatuksella ja pelkäämättä. Elämä on elettävä mahdollisimman täydesti – me olemme sen velkaa heille, jotka eivät enää ole keskuudessamme.