HOHTAVAT HOLLYWOODHAMPAAT
Valkoiset hampaat viestivät terveydestä ja nuoruudesta. Hampaita on valkaistu ainakin kaksituhatta vuotta. Kerromme, mitä hampaiden valkaisusta kannattaa tietää ennen kuin ryhdyt metsästämään omaa valkoista hymyäsi.
Kaksituhatta vuotta sitten Egyptissä käytettiin virtsaa hymyn valkaisuun, myöhemmin on turvauduttu myös kurkumaan, vihreään saveen, soodaan ja leivinjauheeseen. Julkkisten suoran ja valkean hammasrivin salaisuutena on posliininen kuorikko, ja tavalliselle tallaajallekin on jo 30 vuotta ollut tarjolla valkaisuhoitoja. Vaikka räikeän valkea hymy on harvan mielestä kaunis, moni haluaa vähintään puhtaan näköiset hampaat, joissa ei ole värjäytymiä tai kellastumia.
Miksi hampaat värjäytyvät Hampaiden värjäytymät jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, johtuvatko ne sisäisistä vai ulkoisista syistä. Sisäiset hampaan väriä muuttavat syyt liittyvät hermoihin: kun hampaan hermo kuolee tai siinä on verenpurkaumia, hammas tummentuu.
Ulkoiset värjäytymät ovat yleisimpiä. Niitä syntyy, kun hampaan pintaan tarttuu väriaineita. Suurimpia syyllisiä ovat kahvi, tee, punaviini, tupakka ja tietyt ruuassa olevat väriaineet. Myös nestemäiset lääkkeet, kuten rautalääkkeet, värjäävät hampaita. Ulkoisia hampaiden värjäytymisen syitä ovat myös runsas virvoitusjuomien tai hedelmien nauttiminen. Ne saattavat syövyttää hammasta suojaavaa kiillettä.
Värjäävien aineiden lisäksi myös pitkä ikä tummentaa hampaita. Tämä johtuu siitä, että kiilteen hitaasti kuluessa hammasluun oma, kellertävä väri alkaa kuultaa pinnan alta.
Ulkoisista syistä johtuvia tummentumia on helpompi vaalentaa kuin sisäisten syiden tai ikääntymisen aiheuttamia värimuutoksia. Menetelmiä on useita.
Valkaisun monet menetelmät Onneksi hampaita ei enää tarvitse vaalentaa virtsalla. Nykyajan vaalennuksessa aktiivisena aineena käytetään vetyperoksidia. Se tunkeutuu kiilteeseen ja poistaa siihen tarttuneita epätoivottuja väriaineita.
Euroopan unionin alueella valkaisuaineen korkein sallittu vetyperoksidipitoisuus on 6 prosenttia. Valkaisu on luvanvaraista, eli lääkärin on ennen hoidon aloittamista tarkistettava, kestävätkö asiakkaan hampaat valkaisun, ja kerrottava käsittelyn vaikutuksista.
Myös käsikaupassa myydään monenlaisia tuotteita, jotka lupaavat valkaisevaa tehoa. Kööpenhaminan yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ylilääkärin Ulla Palleasenin mukaan niiden teho on rajallinen. EU:N asetuksen mukaan kuluttajille vapaasti myytävät valkaisutuotteet saavat sisältää korkeintaan 0,1 % vetyperoksidia, mikä ei Palleasenin mukaan vielä riitä tehokkaaseen valkaisuun.
Kotihoitoa lääkärin valvonnassa Riittävän tehokas hoito edellyttää hammaslääkärin apua. Käsittely vetyperoksidipitoisella aineella voidaan tehdä joko vastaanotolla siten, että lääkäri suorittaa toimenpiteen, tai lääkärin ohjauksen mukaan kotona. Muutaman sadan euron hintaista kotivalkaisuhoitoa varten hampaista teetetään ensin valkaisumuotti, jonka asiakas saa mukaansa, samoin kuin geelimäisen valkaisuaineen ja lääkärin antamat toimintaohjeet. Valkaisuaineella täytettyä muottia pidetään sitten suussa 1–2 tuntia päivittäin, ja hoitokuuri kestää yleensä 2–3 viikkoa.
Ennen hoitoajan tilaamista kannattaa kuitenkin muistaa muutama seikka. Joka kerran kun hampaat altistuvat vetyperoksidille, niiden kiillepinta heikkenee hiukan, ja muutos on pysyvä. Tästä syystä on välttämätöntä saada lääkärin arvio ennen valkaisua.
Kannattaa myös varautua siihen, että valkaisu aiheuttaa aluksi hampaiden vihlontaa, etenkin jos hammaskaulat ovat jo valmiiksi arat. Sekin on valitettavasti totta, että valkaisun teho ei ole ikuinen, vaan hampaat kellastuvat uudestaan. Ennen uutta käsittelyä on syytä harkita, kestääkö hampaiden kiillekerros lisärasitusta.