ENSIMMÄINEN LUKU

Mindfulness - - Sisältö - MARK WILLIAMS JA DANNY PENMAN

Tyy­neyt­tä, kirk­kaut­ta ja me­di­taa­tio­ta

Mind­ful­ness­me­di­taa­tio on help­po mie­len har­joit­ta­mi­sen me­ne­tel­mä. Se aut­taa nä­ke­mään maa­il­man kirk­kaam­min, pe­rus­te­le­maan toi­min­ta­ta­po­ja­si, har­joit­ta­maan tie­tois­ta

läs­nä­oloa ja löy­tä­mään on­nel­li­suu­den. Aloi­ta täs­tä.

Hen­gi­tä le­vot­to­muus ulos it­ses­tä­si ja tun­ne rau­ha si­säl­lä­si.

Muis­tat­ko, kun edel­li­sen ker­ran ma­ka­sit sän­gys­sä ja aja­tuk­set kier­si­vät ke­hää mie­les­sä­si? Ha­lusit epä­toi­voi­ses­ti vai­en­taa aja­tuk­set, saa­da ne ker­ta kaik­ki­aan hil­je­ne­mään, jot­ta sai­sit unen pääs­tä kiin­ni. Mut­ta tur­haan. Ai­na kun yri­tit työn­tää aja­tuk­set ta­ka-alal­le, ne täyt­ti­vät mie­le­si en­tis­tä suu­rem­pa­na vyö­ry­nä. Yri­tit rau­hoi­tel­la it­seä­si, mut­ta mie­lee­si tu­li ko­ko ajan uusia mu­reh­ti­mi­sen ai­hei­ta. Kun he­rä­tys­kel­lo soi, olit lo­pen uu­pu­nut, huo­nol­la tuu­lel­la ja val­miik­si huo­nos­sa vi­rees­sä.

Päi­väl­lä on­gel­ma oli päin­vas­tai­nen: oli­sit ha­lun­nut ol­la pir­teä ja tark­kaa­vai­nen, mut­ta hau­kot­te­lit tau­koa­mat­ta. Sel­viy­dyit töis­tä­si mut­ta olit hie­man pois­sao­le­va. Oli vai­kea kes­kit­tyä kun­nol­la. Si­nul­la oli le­vo­ton, stres­saan­tu­nut ja uu­pu­nut olo.

Hy­vä uu­ti­nen on­kin se, et­tä voit löy­tää tyy­ney­den on­gel­mien täyt­tä­mäs­sä ja stres­saa­vas­sa ny­ky­het­kes­sä­kin. Opit vä­hi­tel­len pää­se­mään ir­ti le­vot­to­muu­des­ta, stres­sis­tä, mo­ti­vaa­tion puut­tees­ta ja uu­pu­muk­ses­ta.

Avain­sa­nat: tie­toi­nen läs­nä­olo, mind­ful­ness.

Mind­ful­ness­me­di­taa­tio

Yleen­sä me­di­toin­nil­la tar­koi­te­taan si­tä, et­tä kes­ki­ty­tään vain oman hen­gi­tyk­seen, jo­ka vir­taa si­sään keuh­koi­hin ja ulos keuh­kois­ta (kat­so jäl­jem­pä­nä ku­vat­tua ”mi­nuu­tin me­di­taa­tio­ta").

Sen avul­la voi kes­kit­tyä omiin aja­tuk­siin sil­lä het­kel­lä, kun ne syn­ty­vät mie­les­sä, ja la­ka­ta tais­te­le­mas­ta nii­tä vas­taan. Hy­väk­syä sen, et­tä aja­tuk­set tu­le­vat ja me­ne­vät it­ses­tään. Ih­mi­nen ei sa­ma asia kuin hä­nen aja­tuk­sen­sa. Voi tark­kail­la, mi­ten aja­tus syn­tyy kuin tyh­jäs­tä ja seu­ra­ta si­tä, kun­nes se ka­to­aa. Op­pia hy­väk­sy­mään sen, et­tä aja­tuk­set ja tun­teet (myös kiel­tei­set) ovat ohi­me­ne­viä. Ne tu­le­vat ja me­ne­vät, ja lop­pu­jen lo­puk­si voi it­se va­li­ta, mi­ten nii­hin suh­tau­tuu.

Tie­toi­ses­sa läs­nä­olos­sa

tark­kail­laan ar­vos­te­le­mat­ta ja suh­tau­du­taan it­seen myö­tä­tun­nol­la. Opi­taan, et­tä it­sel­le ta­van­omai­seen mu­reh­ti­mi­seen ja stres­siin voi suh­tau­tua ai­van kuin ne oli­si­vat tum­mia pil­viä. Nii­tä voi kat­sel­la hy­vän­tah­toi­sel­la ute­liai­suu­del­la, kun ne li­pu­vat ohit­se tai­vaal­la. Tie­toi­suus­tai­to­jen avul­la pys­tyy siis pyy­dys­tä­mään omat kiel­tei­set aja­tuk­sen­sa, en­nen kuin ne eh­ti­vät sy­sä­tä mie­len ta­kai­sin synk­kyy­den pyör­tee­seen. Tie­toi­suus­tai­dot ovat ensimmäinen as­kel mat­kal­la koh­ti oman elä­män hal­lin­taa.

Ajan mit­taan tie­toi­nen läs­nä­olo saa mie­lia­lan muut­tu­maan: on­nel­li­suus ja hy­vin­voin­ti li­sään­ty­vät. Useis­sa psy­ko­lo­gian tut­ki­muk­sis­sa on osoi­tet­tu, et­tä sään­nöl­li­ses­ti me­di­toi­vat ih­mi­set ovat kes­ki­mää­rin mui­ta on­nel­li­sem­pia ja tyy­ty­väi­sem­piä. Myön­tei­set tun­teet puo­les­taan pi­den­tä­vät eli­ni­kää ja ter­veyt­tä ja niis­tä on mo­nen­lais­ta muu­ta­kin hyö­tyä:

Sään­nöl­li­nen me­di­toin­ti vä­hen­tää le­vot­to­muut­ta, ma­sen­nus­ta ja är­ty­nei­syyt­tä.

Muis­ti ja reak­tio­ky­ky pa­ra­ne­vat ja kes­tä­vyys li­sään­tyy.

Sään­nöl­li­ses­ti me­di­toi­vat ovat mui­ta tyy­ty­väi­sem­piä ih­mis­suh­teis­saan.

Eri puo­lil­la maa­il­maa teh­dyis­sä tut­ki­muk­sis­sa on to­det­tu, et­tä meditaatio eh­käi­see kroo­ni­sen stres­sin sel­vim­piä merk­ke­jä, ku­ten kor­ke­aa ve­ren­pai­net­ta.

Me­di­taa­tion on osoi­tet­tu lie­vit­tä­vän myös kroo­ni­sia ki­pu­ja.

Se voi myös vä­hen­tää päih­de­riip­pu­vuu­den vai­ku­tuk­sia.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan meditaatio vah­vis­taa eli­mis­tön puo­lus­tus­ky­kyä ja aut­taa si­tä tais­te­le­maan vi­lus­tu­mis­ta, influens­saa ja mui­ta sai­rauk­sia vas­taan.

Myyt­tien mur­ta­mi­nen

Vaik­ka me­di­taa­tion hyö­dyis­tä on sel­vää näyt­töä, osa ih­mi­sis­tä suh­tau­tuu yhä epäil­len kuul­les­saan sa­nan meditaatio. Oi­kais­taan­pa joi­ta­kin me­di­taa­tioon usein lii­tet­ty­jä vää­rin­kä­si­tyk­siä:

Meditaatio ei ole us­kon­to. Mind­ful­ness­me­di­taa­tio on help­po mie­len har­joit­ta­mi­sen me­ne­tel­mä. Mo­ni me­di­toi­ja on us­kos­sa, mut­ta osa heis­tä on van­nou­tu­nei­ta ateis­te­ja tai ag­nos­tik­ko­ja.

Me­di­toi­des­sa ei ole pak­ko is­tua lat­tial­la ris­ti-is­tun­nas­sa. Me­di­toi­da voi yh­tä hy­vin tuo­lil­la is­tuen. Tie­tois­ta läs­nä­oloa voi har­joi­tel­la ihan mil­loin ja mis­sä vain. Me­di­toi­da voi oi­keas­taan lä­hes kaik­kial­la.

Tie­toi­sen läs­nä­olon har­joit­ta­mi­nen ei vie pal­jon ai­kaa, mut­ta kär­si­väl­li­syyt­tä ja päät­tä­väi­syyt­tä sii­hen tar­vi­taan. Mo­net huo­maa­vat, et­tä meditaatio hel­pot­taa ajan­käyt­töön liit­ty­vää stressiä ja et­tä päi­vän mit­taan on ai­em­paa enem­män ai­kaa muil­le asioil­le.

Meditaatio on help­poa. Me­di­taa­tios­sa ei ole ky­se on­nis­tu­mi­ses­ta tai epä­on­nis­tu­mi­ses­ta. Vaik­ka me­di­toin­ti voi tun­tua aluk­si vai­keal­ta, sa­mal­la op­pii pal­jon ar­vo­kas­ta tie­toa ais­tien ja mie­len toi­min­nas­ta, mi­kä on psyy­ken kan­nal­ta hy­vä asia.

Meditaatio ei su­men­na miel­tä. Me­di­toin­ti aut­taa nä­ke­mään asiat sel­keäm­min, toi­mi­maan fik­sum­min ja muut­ta­maan har­ki­tus­ti nii­tä asioi­ta, joi­ta on tar­peen muut­taa. Meditaatio tar­jo­aa edel­ly­tyk­set sy­vään tie­dos­ta­mi­seen, jon­ka avul­la voi ar­vioi­da omia ta­voit­tei­ta ja löy­tää par­haan ta­van pyr­kiä nii­tä koh­ti. To­teu­ta unel­ma­si ja elä sy­vim­pien us­ko­mus­te­si ja ar­vo­je­si mu­kaan!

Löy­dä kii­rei­ses­tä maa­il­mas­ta rau­hal­li­suus

Mie­lia­lo­jen vaih­te­lu on luon­nol­lis­ta. Niin ih­mis­mie­li toi­mii. Tie­tyt aja­tus­ku­viot voi­vat muut­taa tun­ne-elä­män vä­liai­kai­set not­kah­duk­set py­sy­väk­si huo­les­tu­mi­sek­si, stres­sik­si, mu­reh­din­nak­si ja uu­pu­muk­sek­si. Het­kel­li­nen synk­kyys, pa­ha mie­li tai le­vot­to­muus voi joh­taa "pa­han­tuu­li­suu­den suo­hon", jo­ka pi­laa ko­ko päi­vän (tai pi­dem­män­kin ajan­jak­son). Tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, mi­ten nä­mä ai­van ta­val­li­set mie­lia­lo­jen vaih­te­lut muut­tu­vat ala­ku­loi­suu­dek­si, vä­lit­tö­mäk­si le­vot­to­muu­dek­si ja jo­pa ma­sen­nuk­sek­si. Tut­ki­muk­sis­sa on käy­nyt kui­ten­kin il­mi myös, et­tä mie­lia­lan­vaih­te­lui­den seu­rauk­se­na ih­mi­nen voi tul­la on­nel­li­sem­mak­si ja eheäm­mäk­si. Se ta­pah­tuu näin:

Kun al­kaa ol­la kur­ja, le­vo­ton tai är­ty­nyt olo, mie­lia­la ei si­näl­lään ole va­hin­gol­lis­ta, vaan suh­tau­tu­mi­nen tuo­hon tun­tee­seen.

Jos olet huo­nol­la tuu­lel­la tai on­ne­ton ja yri­tät kar­kot­taa tun­teen pois, yleen­sä ti­lan­ne vain pa­he­nee, jos mie­tit, mik­si si­nul­la on juu­ri nyt sel­lai­nen olo ja mi­tä voit teh­dä asial­le. Ai­van kuin oli­si juok­su­hie­kas­sa: mi­tä enem­män sii­tä pyr­kii pois, si­tä sy­vem­mäl­le up­po­aa.

Kun opim­me, mi­ten mie­li toi­mii, ym­mär­räm­me mik­si jo­kai­sel­la on toi­si­naan mur­heen, stres­sin ja är­ty­nei­syy­den vä­rit­tä­miä jak­so­ja elä­mäs­sään. Kun ala­ku­lo al­kaa an­taa merk­ke­jä it­ses­tään, on täy­sin luon­nol­lis­ta ryh­tyä miet­ti­mään rat­kai­su­ja sii­hen, mi­ten sii­tä voi­si pääs­tä eroon. Si­tä yrit­tää ym­mär­tää, mi­kä ala­ku­loi­suu­den ai­heut­taa ja kek­siä rat­kai­sun sii­hen. Sa­mal­la voi hel­pos­ti ryh­tyä har­mit­te­le­maan ai­em­pia vas­toin­käy­mi­siä ja mu­reh­ti­maan tu­le­vai­suut­ta. Huo­no­tuu­li­suus vain pa­he­nee. Pian al­kaa voi­da huo­nos­ti sik­si, et­tä ei enää kek­si kei­no­ja, joil­la pi­ris­tää miel­tä.

Meil­lä kai­kil­la on oma "si­säi­nen krii­tik­kom­me”, jo­ka al­kaa vih­jail­la, et­tä syy on it­ses­sä ja et­tä pi­täi­si näh­dä enem­män vai­vaa, mak­soi mi­tä mak­soi. Pian si­tä er­kaan­tuu kau­em­mas oman it­sen­sä sy­vim­mis­tä ja vii­saim­mis­ta osis­ta. Ryn­tää hul­lu­na eteen­päin koh­ti lo­put­to­mal­ta tun­tu­via ta­voit­tei­ta ja pää­tyy it­se­syy­tös­ten kier­tee­seen. Tuo­mit­see it­sen­sä sii­tä, et­tei yl­lä omiin ihan­tei­siin­sa ei­kä ole sel­lai­nen ih­mi­nen kuin voi­si ha­lu­tes­saan ol­la.

Si­tä up­po­aa tun­tei­den juok­su­hiek­kaan, kos­ka mie­len­ti­la on niin kiin­teäs­sä yh­tey­des­sä muis­ti­ku­viin. Tie­toi­suus ha­ra­voi jat­ku­vas­ti ai­em­pia muis­to­jam­me, jois­ta se et­sii vah­vis­tus­ta ny­kyi­sel­le tun­ne­ti­lal­le. Jos tun­tee olon­sa uha­tuk­si, tie­toi­suus et­sii he­ti muis­tis­ta ai­em­pia sa­man­kal­tai­sia vaa­ra­ti­lan­tei­ta, jot­ka aut­tai­si­vat kek­si­mään pa­ke­ne­mis­kei­non. Pro­ses­si on sa­la­man­no­pea ja sik­si si­tä ei edes eh­di tie­dos­taa. Ky­se on pe­rus­ta­van­laa­tui­ses­ta hen­kiin­jää­mis­stra­te­gias­ta, jo­ka on hiou­tu­nut mil­joo­nien evo­luu­tio­vuo­sien ai­ka­na.

Sa­ma pä­tee ala­ku­loi­suu­teen, le­vot­to­muu­teen ja stres­siin.

Mo­ni tun­tee olon­sa sil­loin täl­löin su­rul­li­sek­si, mut­ta toi­si­naan su­rul­li­set aja­tuk­set käyn­nis­tä­vät ko­ko­nai­sen vyö­ryn ikä­viä muis­to­ja, kiel­tei­siä tun­tei­ta ja it­se­syy­tök­siä. Pian it­se­kriit­ti­set ja ne­ga­tii­vi­set aja­tuk­set lei­maa­vat usei­ta tun­te­ja tai ko­ko­nai­sia päi­viä: Mi­kä mi­nus­sa on vi­ka­na? Mik­si elä­mä­ni on jat­ku­vaa myl­ler­rys­tä? Mi­tä ta­pah­tuu, kun muut huo­maa­vat, mi­ten tyh­jän­päi­väi­nen ih­mi­nen olen­kaan?

It­se­syy­tök­set voi­vat ol­la us­ko­mat­to­man voi­mak­kai­ta, ja kun ne pää­se­vät vauh­tiin, nii­tä on lä­hes mah­do­ton­ta py­säyt­tää. Yk­si aja­tus tai tun­ne käyn­nis­tää seu­raa­van ja si­tä seu­raa­van ja... Pian al­ku­pe­räi­nen hy­vin­kin ohi­me­ne­vä aja­tus on ke­rän­nyt ym­pä­ril­leen val­ta­van vuo­ren sa­man­kal­tai­sia huo­lia, mur­hei­ta ja pel­ko­ja. Mie­li jää omien mur­hei­den­sa van­gik­si.

Ta­val­laan sii­nä ei ole mi­tään yl­lät­tä­vää. Ti­lan­neyh­teyk­sil­lä on suu­ri vai­ku­tus muis­toi­hin. Psy­ko­lo­git ovat ha­vain­neet, et­tä kun sy­vän­me­ren­su­kel­ta­jat pai­na­vat mie­leen­sä sa­na­luet­te­lon ran­nal­la ol­les­saan, he unoh­ta­vat sa­nat ol­les­saan ve­den al­la, ja muis­ta­vat ne taas kui­val­le maal­le pa­lat­tu­aan. Sa­ma toi­mii myös päin­vas­toin. Ve­den al­la ope­tel­lut sa­na­luet­te­lot unoh­tui­vat hel­pom­min, kun he oli­vat jäl­leen ran­nal­la. Me­rel­lä ja ran­nal­la voi siis ol­la suu­ri vai­ku­tus muis­ti­jäl­keen.

Sa­ma ta­pah­tuu jo­kai­sen mie­les­sä. Olet­ko jos­kus käy­nyt uu­del­leen pai­kas­sa, jos­sa oli lap­se­na viet­tä­nyt lo­mia ja jos­ta pi­dit hy­vin pal­jon? En­nen sin­ne mat­kus­ta­mis­ta si­nul­la oli pai­kas­ta vain etäi­siä muis­ti­ku­via. Saa­vuit pe­ril­le, kul­jit ka­duil­la, kat­se­lit näh­tä­vyyk­siä, kuun­te­lit ää­niä ja hais­te­lit tuok­su­ja, ja sa­mas­sa muis­tot pa­la­si­vat mie­lee­si. Lii­ku­tuit, tun­sit kai­hoa ja olit suo­ras­taan ihas­tuk­sis­sa­si. Kun pa­laa ai­em­mas­ta tut­tuun ti­lan­tee­seen, tie­toi­suus saa är­syk­kei­tä ja al­kaa tuo­da nii­den pe­rus­teel­la mie­leen muis­ti­ku­via.

Muis­ti­ku­via he­rät­tä­vät muut­kin asiat kuin pai­kat. Maa­il­ma on pul­lol­laan muis­to­ja he­rät­tä­viä te­ki­jöi­tä. Tut­tu me­lo­dia voi käyn­nis­tää muis­toi­hin pai­nu­neen tun­ne­myrs­kyn. Lem­pi­kuk­kien tuok­su. Uu­ni­tuo­reen lei­vän tuok­su.

Sa­maan ta­paan oma tun­ne­ti­la voi toi­mia si­säi­se­nä ti­lan­neyh­tey­te­nä, jo­ka on ai­van yh­tä voi­ma­kas kuin vie­rai­lu lap­suu­den lo­ma­paik­kaan tai lem­pi­lau­lun kuu­le­mi­nen. Het­kel­li­nen mur­he, tur­hau­tu­mi­nen tai huo­les­tu­mi­nen voi tuo­da mie­len muis­to­ja, jot­ka saa­vat pois to­lal­taan, vaik­ka it­se ei ha­luai­si edes aja­tel­la nii­tä. Pian mie­li syök­syy synk­kiin aja­tuk­siin ja ikä­viin tun­tei­siin. Usein ei edes tie­dä, mis­tä ne ovat pe­räi­sin. Ne il­mes­ty­vät kuin tyh­jäs­tä. Tu­lee synk­kä, är­ty­nyt tai su­rul­li­nen olo il­man, et­tä ym­mär­tää syy­tä sii­hen. Ih­met­te­let: Mik­si olen niin pa­hal­la tuu­lel­la? Mik­si olen tä­nään niin su­rul­li­nen ja vä­sy­nyt?

Ikä­viä muis­to­ja se­kä it­se­kriit­ti­siä ja syyl­lis­tä­viä aja­tuk­sia ei voi es­tää, mut­ta sen si­jaan voi vai­kut­taa sii­hen, mi­tä seu­raa­vak­si ta­pah­tuu. Voi py­säyt­tää syök­sy­kier­teen, jo­ka lau­kai­see seu­raa­van kiel­teis­ten aja­tus­ten vir­ran. Voi py­säyt­tää hai­tal­lis­ten tun­tei­den ryö­pyn, jo­ka te­kee olon on­net­to­mak­si, le­vot­to­mak­si, stres­saan­tu­neek­si, är­ty­neek­si ja uu­pu­neek­si.

Mind­ful­ness­me­di­taa­tio opet­taa tun­nis­ta­maan mie­leen nouse­via hai­tal­li­sia muis­to­ja ja aja­tuk­sia. Se muis­tut­taa si­nua sii­tä, et­tä ky­se on to­si­aan vain muis­tois­ta. Muis­tot ovat kuin pro­pa­gan­daa. Ne ei­vät ole to­del­li­sia. Muis­tot ei­vät ole si­nä. Voit op­pia ha­vain­noi­maan kiel­tei­siä aja­tuk­sia­si sil­lä het­kel­lä, kun ne syn­ty­vät. An­nat nii­den sit­ten vii­pyä het­ken luo­na­si ja näet, kuin­ka ne sen jäl­keen hä­viä­vät ole­mat­to­miin. Kun näin ta­pah­tuu, voi ta­pah­tua jo­tain ai­nut­laa­tuis­ta... Sy­vä on­nen ja va­pau­den tun­ne täyt­tää tyh­jyy­den.

Mind­ful­ness­me­di­taa­tios­sa niin ta­pah­tuu sik­si, et­tä tie­toi­suus op­pii uu­den­lai­sen ta­van suh­tau­tua maa­il­maan. Useim­mil­le vain tie­toi­suu­den ana­lyyt­ti­nen puo­li on tut­tu: ajat­te­lu, ar­vioin­ti ja suun­nit­te­lu se­kä ai­em­pien muis­ti­ku­vien hyö­dyn­tä­mi­nen rat­kai­su­jen et­si­mi­ses­sä, mut­ta myös tie­toi­suus on tie­tois­ta.

Kun tie­tää, mi­ten tie­toi­nen mie­li toi­mii, on il­mi­sel­vää, mik­si ih­mi­nen on toi­si­naan su­rul­li­nen, stres­saan­tu­nut tai är­ty­nyt.

Me ajat­te­lem­me asioi­ta ja li­säk­si me myös tie­dos­tam­me ajat­te­le­vam­me. Em­me tar­vit­se kiel­tä vä­lit­tä­jäk­si it­sem­me ja maa­il­man vä­lil­le, vaan voim­me ko­kea maa­il­man suo­raan ais­teil­lam­me. Ais­tim­me lin­nun­lau­lun, tun­nem­me kuk­kien tuok­sun ja ra­kas­te­tun ih­mi­sen nä­ke­mi­nen nos­taa hy­myn huu­lil­lem­me. Otam­me maa­il­man vas­taan niin sy­dä­mel­lä kuin aja­tuk­sil­la­kin. Tie­toi­set ko­ke­muk­set ei­vät pe­rus­tu vain aja­tuk­siin. Tie­toi­suus on suu­rem­pi ja laa­jem­pi il­miö kuin pelk­kä ajat­te­lu.

Me­di­toin­ti sel­kiyt­tää miel­tä, jol­loin on hel­pom­pi ha­vain­noi­da asioi­ta tie­toi­ses­ti ja avoi­min mie­lin. Sil­loin voi tar­kas­tel­la omia aja­tuk­sia ja tun­tei­ta hie­man etääm­pää ja si­tä mu­kaa, kun nii­tä il­mes­tyy. Me­di­taa­tion avul­la pys­tym­me ir­rot­tau­tu­maan lau­kai­si­jas­ta, jo­ka pa­kot­taa rea­goi­maan ym­pä­röi­vän maa­il­man ta­pah­tu­miin sa­man tien. Si­säi­nen tyy­ty­väi­nen ja on­nel­li­nen mi­nä ei enää vai­vu on­gel­ma­kes­keis­ten aja­tus­ku­vioi­den pyör­tei­siin.

Mind­ful­ness­me­di­taa­tio kan­nus­taa kär­si­väl­li­syy­teen ja myö­tä­tun­toon it­seä koh­taan se­kä har­joit­ta­maan mie­len avoi­muut­ta ja hy­vän­ta­hois­ta sin­nik­kyyt­tä. Näil­lä ky­vyil­lä voim­me va­pau­tua le­vot­to­muu­den, stres­sin ja ala­ku­loi­suu­den vai­ku­tus­pii­ris­tä. Opim­me tut­ki­tus­ti toi­mi­van tai­don ja osaam­me muis­tut­taa it­seäm­me sii­tä, et­tä mur­hei­ta ja mui­ta kiel­tei­siä asioi­ta ei kan­na­ta kä­si­tel­lä on­gel­mi­na, joi­hin yrit­tää jat­ku­vas­ti et­siä rat­kai­sua. Ei tar­vit­se tun­tea it­se­ään huo­nok­si sik­si, et­tä ei pys­ty rat­kai­se­maan on­gel­mia. Usein on­kin vii­sain­ta an­taa nii­den ol­la, kos­ka suu­rien mur­hei­den rat­kai­su omil­la ar­ki­sil­la kei­noil­la on­nis­tuu har­voin.

Mind­ful­ness ei es­tä ai­vo­jen luon­nol­lis­ta pyr­ki­mys­tä koh­ti rat­kai­sua, mut­ta se an­taa ai­kaa ja ti­laa va­li­ta par­haan ta­van on­gel­mien rat­kai­se­mi­seen. Joi­tain on­gel­mia on pa­ras­ta rat­kais­ta tun­ne­poh­jal­ta – sil­loin va­lit­sem­me sen rat­kai­sun, jo­ka "tun­tuu" par­haal­ta. Toi­sia on poh­dit­ta­va loo­gi­ses­ti. Mo­nia on­gel­mia rat­kai­sem­me in­tui­tiol­la, luo­vas­ti. Jot­kin pul­mat jää­vät odot­ta­maan myö­hem­pää rat­kai­sua.

On­ni odot­taa

Mind­ful­ness kan­nus­taa mur­ta­maan osan piin­ty­neis­tä ajat­te­lu­ta­vois­ta ja toi­min­ta­mal­leis­ta, jot­ka es­tä­vät elä­mäs­tä täy­sil­lä. Mo­net it­se­syy­tök­set ja ar­vos­te­le­vat aja­tuk­set poh­jau­tu­vat to­tut­tuun ajat­te­lu- ja toi­min­ta­ta­paan. Kun mur­taa ar­ki­sia toi­min­ta­mal­le­jaan, saa sa­mal­la häi­vy­tet­tyä osan kiel­tei­sis­tä aja­tus­ku­viois­taan ja tu­lee tie­toi­sem­mak­si kul­loi­ses­ta­kin het­kes­tä. Pie­nil­lä ar­kie­lä­män muu­tok­sil­la voi luo­da yl­lät­tä­vän pal­jon on­nea ja iloa.

Ta­po­jen rik­ko­mi­nen on help­poa. Riit­tää, et­tä sul­kee te­le­vi­sion het­kek­si, is­tuu­tuu ko­kouk­ses­sa eri tuo­lil­le kuin yleen­sä tai va­lit­see uu­den rei­tin töi­hin. Voit myös kyl­vää sie­me­niä ja seu­ra­ta nii­den kas­vua, hoi­taa ys­tä­vän lem­mik­kiä muu­ta­man päi­vän ajan tai men­nä elo­ku­viin. Täl­lai­set yk­sin­ker­tai­set asiat, jot­ka toi­mi­vat pie­ne­nä päi­vit­täi­se­nä me­di­taa­tio­het­ke­nä, voi­vat tuo­da pal­jon iloa ja mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä elä­mään.

Kun poik­keat ar­ki­ru­tii­neis­ta­si, mie­li kir­kas­tuu ja tyy­ty­väi­syys omaan elä­mään li­sään­tyy.

Teok­ses­ta Mind­ful­ness: An Eight-Week Plan for Fin­ding Peace in a Fran­tic World (Ro­da­le, 2011). Te­ki­jät: Mark Williams ja Danny Penman. Saa­ta­va­na kir­ja­kau­pois­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.